10
Keskiviikko heinäkuun 10. 2013
Luonnikas linja-auto
hakee portinpielestä
Taksi Katajamäki ajaa Kiikoisten palveluliikennettä.
Keskiviikkoisin tuoreet sastamalalaiset pääsevät
uuden kotipitäjänsä ytimeen, Vammalan torille.
Pauliina Vilenius
On keskiviikkoaamu. Kello
käy puolta yhdeksää ja Kata-
jamäen taksi kaartaa Kiikois-
ten ABC:n parkkipaikalle.
Ratin takana istuu kuljetta-
ja
Aarto Iltanen
, etupenkil-
lä aamun ensimmäinen asi-
akas
Aili Lammikko
. Lam-
mikko asuu Nevanperällä,
mistä Iltanen on hänet nou-
tanut kyytiin.
"Lähdin kesälomaretkel-
le", Lammikko myhäilee.
Kun saan itseni ja kamera-
laukkuni tukevasti penkille,
kääntää Iltanen Mersun no-
kan kohti Kiikoisten keskus-
taa. "Seuraava pysähdys on-
kin Osuuspankilla."
Taksi Katajamäki
ajaa
Kiikoisten palveluliiken-
teen vuoroja. Keskiviikkoi-
sin auto kuljettaa kiikoislai-
sia uuden kotikaupunkin-
sa ytimeen, Vammalan kes-
kustaan.
Autolla ei ole vakioreittiä,
vaan se toimii kutsuperiaat-
teella. Tänäkin aamuna kier-
telemme pieniä teitä jossain
Hongistonmaan ja Niemen-
maan välillä.
"Hyvää huomenta",
Osuuspankilta taksiin nou-
seva
Irja Jalonen
toivottaa
reippaasti. Kun turvavyö on
kiinni, alkaa vuolas kiitos-
ten tulva.
"Tämä on sitten niin tar-
peellinen kuljetus. Kiikois-
ten kunnan aikaan Vamma-
laan pääsi taksilla kahden
viikon välein, mutta se kyy-
ditys hiipui, kun asiakkaita
ei ollut tarpeeksi. Tyttären
kanssa käyn joskus Vamma-
lassa, mutta se on aina sel-
laista sopimista, kun hänel-
lä on omat aikataulunsa. Tä-
mä taksi se kulkee joka viik-
ko", rouva kehuu. Jalonen
puuhaa parhaillaan muuttoa
Jaaran kylään, mutta malttoi
irrottautua muuttopuuhista
asiointimatkan ajaksi. Os-
toslistalla on ainakin juhan-
nusruokia.
Osuuspankilta
matka
jatkuu Niemenmaahan.
Lea
Harjunen
jo odotteleekin
kotitiensä haarassa. Harju-
nen ajaa vielä itsekin autoa,
mutta Vammalaan on sen
verran matkaa, että kilomet-
rit taittuvat mukavammin
taksin kyydissä. "Nyt pitäisi
vielä vähän kierrelläkin, kun
Vaunusilta on remontissa.
Se onkin ollut hankala re-
montti, täältäkin on paljon
työmatkaliikennettä Vam-
malaan."
Tiistaisin
ja torstaisin Ka-
tajamäen taksi ajaa Kiikois-
ten sisäisiä vuoroja. Tiistai-
sin reitillä Rautu-Nevan-
perä-Jylhänmaa, torstai-
sin Myönteeltä Hongiston-
maan kautta Tervahautaan.
Tänään keskiviikkona edes-
sä on vielä kaksi pysähdys-
tä ennen kuin kaikki kyy-
din tilanneet ovat autossa ja
päästään kohti määränpäätä.
Ensin pysähdytään
Jänes-
niemen
pihassa ja otetaan
Sinikka
kyytiin. Viimeinen
pysähdys on Pohjanmaan-
tien varressa
Jormanaisilla
.
"Kyllä on sitten luonnikas
linja-auto, kun hakee por-
tinpielestä", myhäilee Jänes-
Puoli kahdeltatoista
Aarto Iltasta on vastassa vii-
si kiikoislaista nyssäköineen.
"Aina sanotaan, että omaa pi-
täjää pitäisi kannattaa. Sitten
tajusin, että Vammalahan on
nykyään samaa pitäjää kuin
Kiikoinen", Jänesniemi nau-
raa täysiin ostoskasseihinsa
viitaten.
Irja Jalonen on jäänyt
Vammalaan tyttärensä seu-
raan, muut palaavat juhan-
nusostoksineen kotikyläl-
le. Paluumatkalla tunnelma
on rauhallisempi, liekö pa-
rin tunnin reissu vienyt me-
hut. "Kaksi tuntia on ihan
sopiva aika tällaiselle retkel-
le. Jos jää luppoaikaa, voi
vaikka katsella torielämää."
Sinikka Jänesniemi kertoo
yrittäneensä ajan kuluksi
tehdä tuttavuuttakin toril-
la. "Koitin jollekin rouval-
le jutella, mutta hän katsoi
minua ihan H. Moilasena",
nainen nauraa.
Valtatiellä 12
Kiikka-
pääntien risteyksessä Harju-
sen huomio kiinnittyy tien-
viittoihin. "Jaa ei täälläkään
puhuta Kiikoisista mitään.
Kankaanpäästä ja Kiikasta
vaan."
Hetken kuluttua taksissa
leijuu taas reipas puheenso-
rina, kun matkustajat in-
toutuvat muistelemaan en-
tisaikojen kaupankäyntiä.
"Kyllä se oli ennen erilaista.
Myyjä antoi tiskin takaa mi-
tä asiakas pyysi ja paperil-
le laskettiin ostosten loppu-
summa. Ja muistattekos sen,
kun maitoa myytiin muovi-
pusseissa", Harjunen kyse-
lee. Ei ollut lisäaineita eikä
pastörointeja. "Yhtä tervei-
tä olivat ihmiset siihen ai-
kaan, jos ei terveempiäkin
kuin nykyään", Jänesniemi
tuumaa.
Kun saavumme
Kiikoi-
siin, kuljettajamme Iltanen
tekee aamulta tutun lenkin
päinvastaisessa järjestykses-
sä. Ensin kotiportaille aje-
taan Jormanaisen pariskunta.
Ensimmäistä kertaa asiointi-
taksin kyydissä ollut pari vai-
kuttaa sangen tyytyväisel-
tä matkaansa. Hyvät juhan-
nukset toivotetaan puolin ja
toisin. Taksin kääntäessä pi-
hassa muut ihastelevat Jor-
manaisten kaunista pihaa.
Suuntavaistoni on mennyt
jo pahasti sekaisin jatkaes-
samme matkaa Niemen-
maan pikkuteillä. Lea Har-
junen esittelee oikealla au-
keavaa Marjajärven aluetta.
"Tässä on ollut järvi, mutta
joskus 60-luvulla se kuivat-
tiin, että saatiin lisää peltoa."
Harjunen on kovin ilahtu-
nut siitä, että Niemenmaas-
sa asuu monta lapsiperhet-
tä. "Ja useammassa perhees-
sä on monta lasta, yhdessä
taitaa olla peräti viisi." Kuu-
lostaa hyvältä Kiikoisten tu-
levaisuutta ajatellen.
Harjunen
sanoo kävele-
vänsä samasta tienhaarasta,
mistä autoon nousikin. Il-
tanen kuitenkin vastustelee.
"Ei, kyllä me ajetaan koti-
pihaan saakka."
Ja hyvä on että ajetaan,
matkaa olisi käveltävänä
vaikka kuinka. Kun Jänes-
niemi ja Harjunen on saa-
teltu omiin pihoihinsa, jää
enää Aili Lammikko auton
kyytiin. Aamun ensimmäi-
nen asiakas on myös iltapäi-
vän viimeinen, mutta mi-
hinpä sitä kesälomamatka-
laisella olisi kiire.
Taksi Katajamäen kuljettaja Aarto Iltanen tuntee Kiikois-
ten tiet kuin omat taskunsa.
Irja Jalonen jäi Vammalaan tyttärensä seuraan, Sinikka Jänesniemi kiiruhti taksista
kampaajalle.
Kuljettaja Aarto Iltanen odottaa, että Lea Harjunen saa ostoksensa penkille. Aili Lam-
mikko varasi eturivin paikan.
Sinikka Jänesniemi ja Lea Harjunen odottavat, että Airi ja Yrjö Jormanainen pääse-
vät taksiin.
niemikin autoon noustes-
saan. "Niin, tässä linja-au-
tossa on kyllä tunnelmaa,
ihan niin kuin siinä laulus-
sakin lauletaan", Lea Harju-
nen säestää.
Pohjanmaantie
aukeaa
edessämme sinisen taivaan
alla ja Iltanen painaa kaasua.
Kun kilometrejä on takana
jonkin verran, uskallan varo-
vasti kysyä miltä tuore sasta-
malalaisuus matkustajista
oikein tuntuu. Saan vasta-
ukseksi syvän hiljaisuuden.
Pahus, taisin sohaista muu-
rahaispesään! Lopulta Irja
Jalonen avaa suunsa. "Ru-
nossakin sanotaan, että 'kaik
ajat hauskat on'. Tämän pää-
töksen mukaan pitää nyt
vaan elää." Muut nyökytte-
levät. "Eihän se elämä juuri-
kaan ole muuttunut. Osas-
sa posteistakin lukee vielä
toimipaikkana Kiikoinen",
Lea Harjunen toteaa. Aihe
on näin käsitelty.
Menomatkalla
keskus-
telu polveilee Torikeskuk-
sen remontista mansikoiden
kautta hyttysiin. "Torin reu-
nalla on muuten hyvät palve-
lut, mutta se harmittaa kun
Vapaa Valinta lähti. Tokman-
nille on kamalan pitkä mat-
ka. Onneksi Tiimari on tien
toisella puolella, siellä voi
Vapaa Valinnan puutteessa
käydä." Myös parkkipaik-
kojen vähyys harmittaa. "Ei
sinne katolle kaikki uskalla
ajaa. Ja torin vierustat on ai-
na täynnä autoja."
Kello on
puoli kymme-
nen, kun saavumme Vam-
malan linja-autoasemal-
le. Aikataulussa ollaan. Si-
nikka Jänesniemi kiiruhtaa
kampaajalle. Aili Lammik-
ko on ensimmäistä kertaa
Vammalan torilla, joten pi-
kaiset neuvot ovat tarpeen.
Lea Harjunen kaipaa apua
pankkiautomaatilla ennen
kuin hänkin katoaa torin vi-
linään. Kahden tunnin pääs-
tä lähdetään takaisin.
1,2,3,4,5,6,7,8,9 11,12,13,14,15,16,17,18,19,20,...32