Page 11 - Alueviesti_31_2013
Basic HTML Version
11
Keskiviikko heinäkuun 31. 2013
"Luonnonvaraisten eläinten
hoito on hyvin vaativaa"
▶
Yli 90% luonnonvaraisten eläinten ongelmista on
ihmisten aiheuttamaa suoraan tai välillisesti.
•
Maija Latva
Yksinään luonnossa tavat-
tavat linnunpoikaset, jänik-
senpoikaset tai hirvieläinten
vasat eivät yleensä ole orpoja.
Emo imettää jälkeläisi-
ään varhaisen alkuvaiheen ja
poistuu välillä pois paikalta.
Ihmisen ei pidä mennä
lähelle, sillä häiriö tai ih-
misestä niihin tarttuva haju
voi saada emon jopa hylkää-
mään poikasensa.
Erityisen alttiita häirin-
nän aiheuttamille vaaroil-
le ovat lentokyvyttömät lin-
nunpojat ja maassa pesivien
lintujen ja nisäkkäiden poi-
kaset.
▶
Mitä sitten
pitäisi tehdä,
jos epäilee että eläinlapsi on
hylätty tai sairas?
"Pitää ehdottomasti ottaa
yhteyttä asiansa osaavaan
luonnonvaraisten eläinten
hoitajaan. Yhteyttä voi ottaa
myös esimerkiksi Korkeasaa-
reen tai Ähtäriin", opastaa
Marija Wallden
.
Hän on Sastamalan alu-
eella ainoa henkilö, joka on
perehtynyt nimenomaan
luonnonvaraisiin eläimiin.
▶
Wallden saa
vuosittain
satoja puheluita luonnonva-
raisiin eläimiin liittyen.
"Paras tapa on aina soittaa
ja kysyä neuvoa. Jos vaikka
linnulta on siipi täysin poik-
ki, ei siitä valitettavasti tai-
da olla eläjäksi. Pieni vam-
mautuminen saattaa olla hy-
vin hoidettavissa, mutta vain
osaavissa käsissä. Joskus lo-
petus on paras apu, mut-
ta ensin on aina tarkastet-
tava toipumisen mahdolli-
suus. Riippuu niin lajista. Ja
jos lähistöltä löytyy esimer-
kiksi auton alle jäänyt aikui-
nen, on jälkeläisillä todennä-
köisesti iso hätä."
▶
Walldenin mukaan
lajeil-
la on isoja eroja käytökses-
sään ja tarpeissaan.
"Helppoja tapauksia ovat
olleet esimerkiksi pöllöjen
maastopoikaset, jotka ovat
vain lyhyen aikaa kuntou-
tuksessa ja sitten palautetta-
vissa vanhemmilleen. Maas-
tosta tällaista poikasta ei tie-
tenkään saa suin päin ottaa,
mutta pieni hölmöläinen on
saattanut joutua vaikeuksiin
ja pois emolintujen hoidon
ulottuvilta. Silloin hetkelli-
nen apu auttaa", hän tietää.
▶
Walldenin työ
luonnon-
varaisten eläinten parissa on
varsin monipuolista. "Käär-
meitäkin olen siirrellyt pois
pihapiiristä, mutta yleisem-
piä hoidettavia ovat olleet
siilit, oravat, lepakot, kär-
pät, mäyrät, supikoirat, ke-
tut, peurat ja liuta lintuja.
Lisääntymisaika on sesonkia,
mutta talvella on esimerkiksi
nääntyneitä lintuja. Luonto
kyllä hoitaa tavallaan, mutta
täytyy muistaa, että yli 90%
luonnonvaraistenkin eläin-
ten ongelmista on ihmisten
aiheuttamaa suoraan tai vä-
lillisesti. Siksi on velvollisuus
auttaa ja lakikin sen jo mää-
rää", nainen muistuttaa.
▶
Luonnonvaraisten
eläin-
ten hoitaminen on Wallde-
nin mukaan hyvin vaativaa.
"On tiedettävä tarkkaan
laji ja sen tarpeet. Luonnon-
varaista eläintä ei voi hoi-
taa kuten lemmikkiä, mut-
ta tarvittaessa on oltava läsnä.
Pelkkä oikea ravintokaan ei
välttämättä riitä, vaan pois-
topuolestakin on huoleh-
dittava. Useita lajeja on siis
pieninä orpoina pissitettä-
vä ja kakatettava ja se ei ole
ihan helppo homma. Aikuis-
ten eläinten tarpeet ja hoito
eroavatkin sitten todella pal-
jon pienokaisten hoidosta",
Wallden selvittää.
▶
Eläimet
ovat Marija Wall-
denin mukaan oppivaisia ja
pienet leimaantuvat helpos-
ti ihmiseen.
"Onneksi geenimuisti aut-
taa, eikä varsinaista kesyyn-
tymistä välttämättä tapahdu,
varsinkin jos tarjolla on pää-
sy takaisin luontoon."
Walldenille on muodos-
tunut ympärilleen laaja ver-
kosto.
"Luonnonvarainen eläin
pyritään aina vapauttamaan
alkuperäiseen ympäristöön-
sä, mutta aina se ei onnis-
tu. Silloin vaihtoehtona on
eläimen hyvä elämä laillisis-
sa ja osaavissa oloissa, jossa
se pääsee lisäämään geenis-
töään vaikka eläintarhaan."
Yksinään luonnossa tavattavat eläinlapset eivät yleensä ole orpoja. Ihmisen ei pidä mennä lähelle, sillä häiriö tai ih-
misestä niihin tarttuva haju voi saada emon jopa hylkäämään poikasensa.
Nuori poliitikko
Realistisempi ja rohkeampi
▶
Ida löysi vihreistä poliittisen kotinsa.
•
Laura Haavisto
Ida Välimaalla
on takanaan
raskas ja muutosten täytei-
nen vuosi. Siihen on mah-
tunut työpaikan vaihtumi-
nen, politiikan mukanaan
vieminen ja muutto muine
elämänmuutoksineen.
"Kun suvivirsi kesäkuun
alussa laulettiin, tuntui et-
tä kesäloma tuli ihan oike-
aan kohtaan. Vuosi on ol-
lut tapahtumarikas, yhtä ai-
kaa kiva ja kuluttava", Vä-
limaa hymyilee. Nuori nai-
nen on koulutukseltaan luo-
kanopettaja ja viime syksynä
hän siirtyi ekaluokan maail-
maan Humppilassa.
"Nautin opettajan työs-
tä. Koulun aloittaminen yh-
dessä pienten lasten kanssa
on aivan oma maailmansa.
Raskasta, mutta äärimmäi-
sen palkitsevaa. Vuosi sitten
olin tilanteessa, etten vie-
lä heinäkuussa tiennyt, mi-
tä teen syksyllä. Nyt tun-
▶
Politiikka
on kuulunut
Välimaan elämään lähes ai-
na. Luottamustoimet alkoi-
vat jo vuonna 2001 Huit-
tisten ensimmäisestä nuo-
risovaltuustosta. Matkaan
on kuulunut oppilaskun-
tien hallituksia ja opiskeli-
japolitiikkaa. 18-vuotiaana
Välimaa valittiin Huittisten
kaupunginvaltuustoon so-
sialidemokraattisen puolu-
een listoilta. "Olen tyyty-
väinen kaikkiin valintoihini.
Vuodet ovat kasvattaneet ja
olen nyt paljon realistisempi
ja rohkeampi kuin tuoreena
ylioppilaana ensimmäisellä
valtuustokaudellani. Aika on
tuonut minulle varmuutta ja
nykyään ymmärrän, ettei ole
häpeä sanoa, vaikka ei tietäi-
si jokaisesta asiasta kaikkea.
Aina voi ottaa selvää. Olen
myös oppinut tuntemaan it-
seni ja omat sudenkuoppa-
ni", Välimaa myöntää.
▶
Erottuaan
sosialidemo-
kraateista Välimaa päätti jät-
tää puoluepolitiikan. Päätös
ei kuitenkaan pitänyt kuu-
kauttakaan, vaan pian nai-
nen löysi vihreät.
"Ympäristöasiat alkoivat
jossain vaiheessa kiinnostaa
minua toden teolla. Varsin-
kin se, millainen maailma
meidän lapsillemme jää. Ko-
en, että vihreät ovat ainoita,
joilla ympäristöasiat ovat jat-
kuvasti esillä. Myös vihrei-
den liberaali ihmiskuva oli
tärkeä kriteeri puoluevalin-
nassani", Välimaa perustelee.
▶
Vihreistä
Välimaa on löy-
tänyt poliittisen kotinsa, ei-
kä paluu puoluepolitiikkaan
ole harmittanut.
"Huittisissa vihreillä on ka-
sassa hyvä porukka. Olem-
me tutustuneet toisiimme ja
meistä on kiva tehdä asioita
yhdessä. Paikallistoiminnas-
ta saa valtavaa voimaa", hän
hehkuttaa.
Välimaa valittiin Huittis-
ten ensimmäiseksi vihreäk-
si kaupunginvaltuutetuk-
si viime syksynä. Nuori nai-
nen myöntää, että ainoana
oman puolueensa edustaja-
na toimiminen tuo pieniä
paineita.
"Se on äärimmäisen jän-
nittävää. En koe sitä pelot-
tavaksi, vaan kasvattavaksi.
Meillä on hyvä keskustelu-
yhteys jäsenistön ja hallituk-
sen kanssa. Vaikka politii-
kassa tehdään välillä hanka-
lia päätöksiä, se on kuiten-
kin edelleen kivaa", Välimaa
kertoo tuntemuksistaan.
▶
Vihreissä
on aivan nor-
maalia olla alle 30-vuoti-
as nainen, mutta Välimaa
myöntää kuulevansa toisi-
naan "nuoriso-osasto" -huu-
lenheittoa. "Siihen pitää vain
suhtautua huumorilla. Toisi-
naan törmään myös oletta-
mukseen, että teen nuoriso-
politiikkaa. Todellinen into-
himoni on kuitenkin siirty-
nyt enemmän koulutuspoli-
tiikan puolelle", hän sanoo.
Politiikka on Välimaalle ra-
kas harrastus, josta hän ko-
kee saavansa määrätynlais-
ta tyydytystä. "Uskon sopi-
vani politiikkaan ja uskallan
sanoa sen ääneen. Mielestä-
ni tähän leikkiin ei kanna-
ta ryhtyä, jos politiikan te-
kemisestä ei oikeasti tykkää."
▶
Mitä
nuori poliitikko us-
koo saavansa tulevaisuudel-
ta? "Minulla on varsin perin-
teiset toiveet. Haluan tehdä
väitöskirjani valmiiksi, il-
man stressiä. Toki haavei-
len myös perheestä. Eniten
toivon, että osaan hyödyn-
tää eteeni tulevat tilaisuudet."
Ida Välimaalla on takana kiireinen vuosi. Kesällä hän on
nauttinut ja rentoutunut.
tuu hyvältä, kun tiedän, et-
tä saan jatkaa samojen op-
pilaiden kanssa myös seu-
raavan lukuvuoden. Kesän
voin pyhittää rentoutumi-
selle ja pään tyhjennykselle."
