Page 18 - Alueviesti_32_2013
Basic HTML Version
18
Keskiviikko elokuun 7. 2013
Lauri Koski
Ihminen ja sotaveteraani
▶
Koti on kolmen rakkaan paikan välissä.
Veteraanityö vaihtuu aikanaan perinteen vaalimiseksi.
•
Veli-Matti Saksi
Johannes Bäckin kadun ker-
rostalon parvekkeelta on
suora näkymä Tyrvään kak-
sitorniselle kirkolle. Samalla
silmäyksellä havaitsee Vam-
maskosken sillan. Lisäk-
si
Lauri Kosken
keittiöstä
avautuu suora näköyhteys
seurakuntatalolle. Myös en-
tinen kotitalo Jaatsinkadun
varrella on lyhyen kävely-
matkan päässä.
Kirkko, seurakuntatalo
ja entinen koti ovat Lauril-
le rakkaita. Kirkkomaahan
haudattiin jokin aika sitten
hänen vaimonsa
Zoja
. Kirk-
komaalla ovat myös sankari-
haudat, jotka kertovat sotien
aikaisen sukupolven uhrauk-
sista. Seurakuntatalolla pide-
tään Sastamalan Sotaveteraa-
nien tilaisuudet, joissa Lau-
ri on aina mukana. Hän on
yhdistyksen jämerä puheen-
johtaja.
”Ja siellä Jaatsinkadun ta-
lolla käyn lähes joka päivä.
Hoidan pihaa ja käyn ui-
massa. Puutarhatöistä vas-
taan siksi, että poikani
Pek-
ka
omistaa nykyisin paikan
ja hän on paljon matkoilla.
Talo on isäni rakentama. Sii-
nä asuimme vielä puolitoista
vuotta sitten”, kertoo tänään
keskiviikkona 90 täyttävä ih-
minen ja sotaveteraani.
▶
Ihmisyyden
suuret hetket
syntymästä kuolemaan ovat
Laurille tuttuja. Omaan per-
heeseen syntyi viisi lasta. Esi-
koinen, vuonna 1952 syn-
tynyt
Jukka
, siirtyi ikuisuu-
teen vasta 38-vuotiaana. Vii-
meinen koettelemus oli vai-
mon kuolema 8. heinäkuuta.
”Olen kuitenkin realisti.
Tiedän, että elämään kuu-
luu myös kuolema. Näin si-
tä paljon sota-aikana. Silti
oman perheen kuoleman-
tapaukset koskettavat syväl-
tä. Meillä oli vaimoni kanssa
pitkä ja onnellinen avioliit-
to, joka kesti kaikki myrskyt.
Ehkä ajattelutapaani vaikut-
taa myös kristillinen syn-
nyinkotini ja siellä saamani
kasvatus Jumalan lapseksi.”
Tyrvään kunnassa syn-
tynyt Lauri tapasi Karjalan
Kannakselta kotoisin olleen
vaimonsa 1948. Avioliit-
toon heidät vihittiin vasta
23. maaliskuuta 1951, kos-
ka Lauri lähti purjehtimal-
la Venezuelaan ja palasi siel-
tä lomalle juuri hääpäivänä.
”Ennen purjehdusta olim-
me seurustelleen jonkin ai-
kaa. Sovimme, että kumpi-
kin saa ottaa toisen, jos pa-
remman löytää. Emme löy-
täneet," naurahtaa Lauri.
▶
Työkiireet
ja matkailu pi-
tivät Laurin poissa sotavete-
raanien yhdistyksen toimin-
nasta pitkään.
Emil Santa
sai hänet liittymään yhdis-
tykseen kuitenkin jo 1977,
mutta varsinainen puuhaa-
minen alkoi vasta 1990-lu-
vulla.
”Puheenjohtajaksi minut
valittiin 1995. Jo aiemmin
olin hallituksessa. Otin pu-
heenjohtajuuden tosissani ja
tavoitteeni on aina ollut pi-
tää omien voimieni mukaan
huolta muista. Kaikki ke-
räämämme rahat käytetään
suoraan veteraanien hyväk-
si. Erityistä painoa olemme
antaneet kaikenlaiselle kun-
toutukselle.”
Sotien aikana tutuksi tu-
livat sanat: veljeä ei jätetä.
Ne ovat painuneet ikuisik-
si ajoiksi Laurin sydämeen.
Sanoja hän toteuttaa taval-
lisessa arjessa, ei vain juhla-
puheissa.
”Minulla on loistava yhte-
ys veteraaniveljiin eläkkeel-
lä olevan diakoni
Olavi Pa-
lomäen
kautta. Hän kiertää
kahdesti tai jopa kolmes-
ti vuodessa kaikkien veljien
luona. Olavi kertoo minulle
heti, jos joku tarvitsee apua,
vaikka hieman rahaa sairaus-
kuluihin. Ne hoidetaan heti.
■
Lauri Koski syntyi Tyrvään kun-
nassa 7. elokuuta 1923.
■
Nuorena pääharrastuksena oli
partiotyö.
■
Pyrki 17-vuotiaana vapaaehtoise-
na 1941 rintamalle. Joutui tykis-
töön, jossa suoritti alokasajan ja
aliupseerikoulun.
■
Pääsi rintamalle lähelle Äänislin-
naa.
■
Menetti kuulonsa vasemmasta
korvasta tykistökeskityksessä.
■
Jatkosodan hyökkäysvaiheen pää-
tyttyä alkoi asemasotavaihe. Sinä
aikana tehtävänä oli toimia ker-
santtina tulenjohtueessa etulin-
jassa.
■
Toimi myös rynnäkkötykkipatal-
joonassa vaununjohtajana.
■
Kävi Niinisalossa tykistön upsee-
rikoulun. Sen jälkeen komennus
vänrikkinä Syvärille.
■
Osallistui Tali-Ihantalan taiste-
luun 25. kesäkuuta – 5. heinä-
kuuta 1944.
■
Aselevon 4. syyskuuta 1944 jäl-
keen komennus Lapinsotaan.
■
Kotiutus 22. marraskuuta 1944.
■
Elokuun 24. päivänä 1948 läh-
tö purjealuksella kohti Venezue-
laa, jossa teki kartoittajan töitä.
Ensimmäinen matka kesti kak-
si vuotta ja seitsemän kuukautta.
Palasi Suomeen lopullisesti 1952.
■
Teki töitä omassa paperikaupassa
ja Radio- ja TV-liikkeessä.
■
Helsingin Sanomien piiripäällik-
könä Tampereella 1963-1985, jol-
loin jäi eläkkeelle.
■
Sastamalan Sotaveteraanien pu-
heenjohtajana vuodesta 1995.
■
Sotilasarvoltaan kapteeni.
Lauri Kosken nykyinen koti on Vammaskosken rannalla, josta on suora näkymä Tyrvään kirkolle ja kivisillalle.
Veteraaneista suurin osa on
pienituloisia. Silti he eivät
valita tai pyydä itse apua.”
▶
Sastamalan
Sotaveteraa-
neissa on vielä 114 rintamal-
la palvelutta henkilöä. Kan-
natusjäseniä on satoja. Kaik-
kiaan kaupungin eri veteraa-
niyhdistyksissä on yhteen-
sä noin 200 sotaveteraania.
Heidän keski-ikänsä on hy-
vinkin 90 vuotta.
”Ei tarvitse olla suuri en-
nustaja, kun voi sanoa, että
kymmenen vuoden kuluttua
meitä ei ole kovin monta jäl-
jellä. Siksi suurena haaveena
on, että varsinaisen veteraa-
nityön jälkeen vuorossa on
veteraaniperinteen vaalimi-
nen. Tämä voitaisiin mieles-
täni hyvin yhdistää Vapaus-
sotien ja Itsenäisyyden Perin-
neyhdistys Sastamala ry:n eli
VIP-Sastamalan toimintaan.”
Sotaveteraanien merkitys
tunnetaan Laurin mielestä
hyvin. Kun yhdistys järjes-
ti kymmenen vuotta sitten
kirjoituskilpailun, niin sil-
loin monilla oli vielä lähi-
piirissään veteraaneja. Tänä
vuonna pidetyn kilpailun sa-
tona oli, että useilta uupuu
jo veteraani läheltä.
”Mutta veteraaneja arvos-
tetaan. Siitä kertoo erään yh-
deksäsluokkalaisen pojan ly-
hyt kirjoitus: Sotaveteraanit
ovat meille tärkeitä, koska he
ovat taistelleet puolestamme.
Heidän ansiostaan Suomessa
monet asiat ovat hyvin.”
Miehen tie
