Page 15 - Alueviesti_50

15

Keskiviikko joulukuun 11. 2013

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Mitä itsenäisyys

muuten nykyaikana

oikeasti tarkoittaa?

S

yyskuussa 2010 edesmennyt isäni kuului su-

kupolveen, jonka tehtävänä oli vaalia vii-

si vuotta itsenäisyyttämme. Hän ei koskaan

kertonut sankaritarinoita Kannakselta, vaikka oli

siellä syntynyt. Hän vältti meidät niiltä kauhuilta,

joita hän tovereineen oli kokenut. Kuusikymmen-

luvulla isäni lähti kerran vuodessa mustine takkei-

neen ja kunniamerkkeineen joukko-osastonsa vuo-

sijuhliin. Siitä ei puhuttu, mutta hetki oli herkkä.

Se oli aamu, jolloin hänen peräänsä juostuaan sai

reilusti karkkirahaa. Se oli viisikymmenluvun puo-

livälissä syntyneelle itsenäisyyttä.

Tunnistin itsenäisyyden jo kuusikymmenluvun al-

kutaipaleella. Kylmä sota uhkui voimissaan ja maa-

ilmaa ravistelevan ydinsodan pelko oli suuri. Vam-

malan Karhunpolullakin varauduttiin silloisilla

purkkimuonilla kylmänsodan puhkeamiseen rai-

voisaksi taisteluksi elämästä ja kuolemasta sekä val-

tioiden itsenäisyydestä. Onneksi järki voitti ja itse-

näisyys säilyi ilman purkkiruokaa.

Mitä itsenäisyys muuten nykyaikana oikeasti tar-

koittaa? Vastauksia on varmasti monia ja kaikki

ovat yhtä oikeita. Vai ovatko? Suomen ja muitten-

kin maitten osalta itsenäisyys on tietenkin omaa

päätösvaltaa ja sitä, että valtakunnalla on rajat, joita

puolustetaan tarpeen niin vaatiessa. Rajat ovat kui-

tenkin hämärtyneet maailman yhdentyessä ja eten-

kin Euroopan unionin myötä. Unioni kun voi mää-

ritellä direktiivejä, joiden kummallisuuksiin ei edes

konjakkipäissään pääse sisään. Otetaanpa vaikka-

pa esimerkiksi kurkkujen suoruus ja tamperelaisil-

le rakkaan mustanmakkaran kohtelu.

Suomi voi toki päättää itse suurimmasta osasta la-

eistansa, mutta muutoin EU isolta osin määrittelee

sen, kuinka maassa eletään. Joskus menee niin, että

hoidamme asiat paremmin kuin unionissa on pako-

tettu, mutta silti pitää joitakin asioita tehdä toisin.

Suomalaisten kuntienkaan itsenäisyys ei ole niin

selkeä kuin ehken kuvitellaan. Valtio on sanellut yli

500 pakollista tehtävää, jotka on hoidettava. Rahaa

ei tietenkään anneta, mutta järjestämistapa on va-

paa, jos valvovat viranomaiset niin haluavat. Suu-

rin kuntien itsenäisyys kohdistuu verotusoikeuteen.

Niin. Kohta 93-vuotias äitini opasti minua itsenäi-

syyspäivän edellä muutamin sanoin. Hän totesi hä-

mäläiseen tyylinsä, että sanopa minun sanoneen:

”Ne Helsingin tohelot vielä viiden vuoden sisään

myyvät koko Suomen.”

Kehujakin on luvassa. Vaunujoen siltatyömaan yh-

teydessä koristettiin tienvartta somasti. Kaivannois-

ta löytynyt kivi istutettiin vihermaisemaan, eikä se

vaatinut edes kaupunginvaltuuston päätöstä. Se on

itsenäisyyttä.

SAKSI

TUT

Sastamalan toimintakeskus

juhli itsenäisyyttä Seukulla

Sastamalan kehitysvammais-

ten toimintakeskus otti va-

raslähdön itsenäisyyspäi-

vään ja järjesti viime tiistai-

na oman juhlansa Vamma-

lan Seukulla. Koska kyseessä

oli juhlapäivä, olivat kaikki

pukeutuneet asiaan kuulu-

vasti. Joukosta oli valittu tie-

tenkin myös presidenttipari,

joka kätteli kaikki vieraat.

▶

Juhlan alussa

kuultiin

juhlapuhe, jonka jälkeen ko-

hotettiin malja. Kehitysvam-

maisten Sisupartio toi lippu-

kulkueena lipun saliin pää-

paikalle.

Päivän aikana nautittiin

hyvästä ruoasta ja mukavasta

seurasta, ja juhlan päättivät

tanssit elävän musiikin, One

Step -orkesterin, tahdissa.

▶

Toimintakeskuksen

vä-

ki nautti päivästä täysin rin-

noin. Tässä asiakkaiden aja-

tuksia päivän tiimoilta:

■

Mikään ei ollut päiväs-

sä kurjaa.

■

Sisupartion lipun tuonti

oli parasta. Katsekontak-

ti oli tärkeä.

■

Ihan kuin olisi ollut Lin-

nan juhlien tanssilatti-

alla.

■

Kahvia sai ison mukil-

lisen.

■

Huonoo ei mitään.

■

Tykkäsin laulajasta. Soit-

tivat kaksi marssia mi-

nulle, kun pyysin.

■

Ohjelma oli hyvä.

Sastamalan toimintakeskuksen omat itsenäisyyspäiväjuhlat järjestettiin viime viikon tiistaina Vammalan Seukulla.

Juhla

Uotsolan päiväkodissa tanssit

itsenäisyyspäivän kunniaksi

•

Pauliina Vilenius

pauliina.vilenius@alueviesti.fi

Uotsolan päiväkodin tors-

taiaamu alkoi viime viikolla

juhlavissa merkeissä. Lapset

olivat pukeutuneet parhaim-

piinsa, sillä tiedossa oli itse-

näisyyspäivätanssiaiset. Las-

ten joukosta oli tietenkin va-

littu myös presidenttipari, jo-

ka kätteli kaikki juhlavieraat

salin ovella. Valituiksi olivat

tulleet 5-vuotiaat

Eino

ja

Sä-

de

, jotka hoitivatkin vastuul-

lisen tehtävänsä mallikkaasti.

Tanssilattialla liikuttiin

tuttujen kappaleiden, ku-

ten Lintu lensi oksalle ja

Hans vili vili, tahdissa. Juh-

lien virallinen osuus päättyi

vauhdikkaaseen Letkajenk-

kaan, jonka jälkeen nautit-

tiin yhdessä mehua ja pipa-

reita. Sen jälkeen oli vielä

mahdollisuus vapaampaan

tanssiin.

▶

Virallisen

osuuden jäl-

keen Uotsolan päiväkodin

presidenttiparillakin oli het-

ki aikaa pysähtyä pohtimaan

itsenäisyyspäivän merkitystä.

Einolle ja Säteelle se ei ihan

vielä ollut auennut.

"En kyllä oikein tiedä,

miksi sellaista päivää viete-

tään. Sen tiedän, että silloin

laitetaan liput liehumaan",

Säde kertoi. Kaksikon mu-

kaan muiden lasten kättele-

minen oli mukavaa, ja juh-

latkin sujuivat heidän mie-

lestään oikein mallikkaasti.

▶

Säde oli

pukeutunut kau-

niiseen rimpsuhelmaiseen

mekkoon. "Tämä on mum-

mun ostama mekko. Kun

kuulin juhlista, tiesin heti,

että haluan laittaa juuri tä-

män mekon päälleni."

Uotsolan päiväkodin itse-

näisyystanssiaisista on hyvää

vauhtia muodostumassa pe-

rinne, sillä sellaiset järjestet-

tiin nyt toista kertaa.

KATSO LISÄÄ KUVIA!

www.alueviesti.fi

Uotsolan päiväkodin itsenäisyyspäivätanssiaisten virallinen osuus päättyi vauhdikkaa-

seen Letkajenkkaan.

Tämä kivi koristaa Liekoveden rantamaisemaa

Vaunujoen sillan lähistöllä.

Page 15 - Alueviesti_50_2013