Page 5 - Autoviesti 6/2014

Keskiviikko helmikuun 5. 2014

5

Kolumni

•

Pertti Järvinen

Vanha

autokauppias muistelee

O

lisi mielenkiintoista kirjoittaa

tilannearvio tämänhetken auto-

kaupasta yrityksessäni, valtakun-

nallisesti ja globaalisti. Onhan muutok-

sen tuulet taas voimakkaita, mitä tulee

liikenteeseen ja autojen tekniseen kehi-

tykseen, muuttuuko autoverotus jne. Se,

miten ostovoimaa Suomessa riittää tänä

vuonna autoihin, jää nähtäväksi. Näky-

mät eivät tunnu kovin valoisilta, mut-

ta on sitä ennenkin eletty tiukkoja aiko-

ja. Eiköhän se vielä iloksi muutu tämä

kuluttaminenkin, sen varassahan tässä

eletään.

Ei siis tällä kertaa enempää autokau-

pan näkymistä, mutta palaan ajassa n.

60 vuotta taaksepäin ja muistelen ihan

väläyksenomaisesti Autoviestin lukijoil-

le hieman omaa, pikkupojan automaail-

maa 1950-luvun puolessa välissä. Olin

juuri täyttänyt 7 vuotta, kun eräänä ke-

säpäivänä päätin hypätä Peugeot 203:n

rattiin ja ajaa sillä muutaman kierroksen

vanhempieni silloisen sekatavarakaupan

T:mi Tuomo Järvisen liikerakennuksen

ympäri. Isällä oli siihen aikaan jo piha

täynnä kaikenlaisia autoja kaupan, jo-

ten tarkasti piti ajaa. Rakennushan si-

jaitsee nykyisen autoliikkeemme ala-

puolella, pystyssä vieläkin, vaikka serk-

kuni kanssa yritimme sen pikkupoikana

tulitikkuleikein polttaakin. Joku saattaa

muistaa Vammalan kauppalan palokun-

nan urheat sammutustyöt vuoden 1950

syyskuulla. Palomiehet heittelivät varas-

ton ovesta ilmaista karkkia kylän lapsille.

Niin, se musta Peugeot 203 jäi lähte-

mättömästi mieleeni, varsinkin sen

mutkikkaat rattivaihteet, jotka tietysti

opin helposti siinä iässä. Muistan kuin-

ka ajaminen kävi luonnikkaasti siten, et-

tä nojasin pehvallani penkin istuimen

etureunaan, jolloin jalat ylettyivät hy-

vin polkimiin. Tosi nuorella iällä alkoi

touhuamiseni oikeiden autojen paris-

sa. Tykkäsin aina koulun jälkeen pestä

autoja varsinkin sitten, kun Vammalan

Autokeskuksen uusi liikerakennus val-

mistui v:n -58 alussa. Mielihommaani

oli autojen vahaus, tietenkin Simonit-

silla. Opettelin innolla tekemään pieniä

remontteja heti. Rengastyöt eli vanteil-

le laitot rengasrautoja käyttäen oli mie-

lenkiintoista puuhaa. Siihen aikaan ren-

kaissa oli vielä sisärenkaat, joita usein

paikkailinkin. Kun auto piiputti, kiersin

tulpat auki ja putsasin kätevästi Cham-

pion-tulpanputsauslaitteella. Laturin

hihnoja rikkui alinomaa, niitä vaihte-

lin usein.

Jos jäähdyttäjä vuoti, otin purkin jääh-

dyttäjän sementtiä ja tiputin sitä auton

käydessä syyläriin, niin eiköhän pikku-

vuoto tästä tyrehtynyt (nykyisin en ta-

paa suosittele). Takamoottoriset Renault

2 CV:t olivat kyllä kaikkein herkimpiä

kiehumaan, kai se vesitila oli niin pieni

ja jäähdytys puutteellinen. Sitten muis-

tan hyvin, kuinka Ifojen kanssa oli usein

vähän ongelmia (Trabanteista puhumat-

takaan), kun kaksitahtisena eivät ai-

na oikein käyneet tasaisesti. Oli Ifa F

8 ja F 9, jälkimmäinen tosi peto tien-

päällä, varsinkin jäärata-ajoissa harras-

tajien kesken hyvin suosittu, ennenkuin

kuin tuli kupla-Volkkarit ja pikku-Saa-

bit. Amerikan rautoja oli myös siihen

aikaan paljon isälläni myynnissä. Niil-

tä ajoilta tunnistan vieläkin aika tarkasti

monet jenkkiautojen vuosimallit. Mie-

liautoni oli Chevrolet Bel Air, jollaisel-

la tuliterällä vanhempani lähtivät Hel-

singin Olympialaisiin elokuussa 1952.

Muistan sen päivän hyvin.

Jääradasta tuli mieleeni, kun vähän

isompana poikana teki mieli ajelemaan,

niin keksin talven tullen loistavan ta-

van purkaa ajamisviettiäni. Kuulakkaa-

na talvi-iltana puikkelehdin kotipihas-

ta Kirkonkylän koulun pihan ja Rajaka-

dun kautta Roismalanlahdelle, jossa jää-

rataa pidettiin 1950 - 60-luvuilla yleen-

sä koko talvisydämmen aurattuna. Oli

jännää päästä kaasuttelemaan liukkaalla,

eikä isä tietenkään tiennyt näistä ajeluis-

tani. Teki vain niin mieli päästä rattiin.

Kun olin jo 15 vuotias, en tahtonut mil-

lään kestää ajatusta, että vasta kolmen

vuoden päästä saisin ajokortin. Tuntui,

että se aika ei koita koskaan. Isä yritti

jopa saada minulle ajokorttia pikkeus-

luvalla 16 -vuotiaana vedoten autokaup-

patoimintaamme, mutta se ei onnistu-

nut. Serkkuni Toivo nimittäin sai kortin

tuossa iässä, mutta hänellä olikin jo sil-

loin ammattina kuorma-autoilu ja auto-

vuokraamotoiminta. En kadehtinut hä-

nen korttiaan, sillä harrastimme siihen

aikaan yhdessä mm.ravustusta Houha-

ja Ylistenjärvellä. Saaliit myytiin Tam-

melantorilla. Ajokkina oli uudet Sko-

dat ja Mosset, joita molempia hänellä

oli autovuokraamossaan. 407-Mosses-

sa kaatui etupenkit, jotta saatoimme ot-

taa yölliset nokoset mertojen kokemi-

sen välillä.

No, tulipahan se 18 vuotta sitten vih-

doin täyteen vuonna -65 ja arvatkaapas

mitä? Vapaus koitti minulle sanan täy-

dessä merkityksessä. Isä antoi minulle

aina sen auton, minkä liikkeestä halusin.

Jo heti samana kesänä ajeltiin camping-

reissu koulukaverin kanssa kuplalla ym-

päri Saksan ja Ranskan Rivieran. Kaveri

oli edesmennyt Liekorannan isäntä. Iki-

muistoinen reissu, jota Raunon kanssa

aina tavatessamme muisteltiin.

Että tämmöisiä tällä kertaa. "Toiste lis-

sää, sano Tyrvään muija, kun pojallen-

sa selkään anto."

Kirjoittaja on Vammalan Autokeskus

Ky:n toimitusjohtaja.

Auto ja luonto

kiittävät, kun

moottoria muistaa

esilämmittää

▶

Yleisin lämmitysmuoto ovat

sähköiset lohkolämmittimet.

•

Pauliina Vilenius

pauliina.vilenius@alueviesti.fi

Jos pakkanen puraisee ki-

peästi ihmisen poskipäätä,

ei se ole sen hellävaraisem-

pi autolle.

Kun moottoria esilämmit-

tää pakkasella ennen auton

käynnistämistä, mm. poltto-

aineen kulutus vähenee.

"Lisäksi esilämmitetty

moottori käynnistyy hel-

pommin, kuluu vähem-

män sekä vähentää haital-

lisia päästöjä ensimmäisten

kilometrien aikana, jos ver-

rataan kylmäkäynnistettyyn

autoon", sanoo kehityspääl-

likkö

Jarkko Selus

Kiviniit-

ty Oy:stä.

▶

Moottoria voi

esilämmit-

tää kahdella tapaa; joko säh-

kö- tai polttoainekäyttöisel-

lä lämmittimellä.

Yleisimpiä esilämmitys-

muotoja ovat sähkökäyttöi-

set lohkolämmittimet, jot-

ka lämmittävät joko moot-

torin jäähdytysveden tai voi-

teluöljyn.

"Nykyaikaisissa mootto-

reissa lohkolämmitin asen-

netaan suoraan lohkon kyl-

keen. Tällöin puhutaan sä-

teilylämmittimistä. Näis-

sä lämmitystehoa on kui-

tenkin rajoitettu, eikä niillä

päästä parhaaseen mahdolli-

seen lämmitystehoon. Uu-

simmissa ratkaisuissa on

palattu letkulämmittimiin,

joissa jäähdytysveden kier-

toa on tehostettu erillisellä

kiertovesipumpulla", Selus

selvittää.

▶

Kun puhutaan

sähkö-

käyttöisistä lämmitysjärjes-

telmistä, ei yleensä keski-

tytä pelkästään moottorin

lämmittämiseen, vaan aja-

tellaan myös matkustajien

mukavuutta ja parhaissa ta-

pauksissa ajoneuvon käyn-

nistyvyyttä.

"Lämmitysjärjestelmään

kytketään tällöin erillinen

haaroitussarja ja puhallin-

lämmitin, jolloin mahdol-

listetaan matkustajatilo-

jen lämmittäminen. Ohu-

et ja sirot sisätilalämmitti-

met ovat viimeisten kolmen

vuoden aikana saavuttaneet

suosionsa. Lämmitin ei vie

sisätiloissa paljoakaan tilaa,

joten sitä ei tarvitse poistaa

kesäajaksi."

Autojen suuri virranku-

lutus, mukaan lukien lepo-

virrankulutus ja lyhyet ajo-

matkat, asettavat ajoneuvon

akun varaustilalle melkoiset

haasteet.

Tämä ongelma on pois-

tettavissa, kun lämmitysjär-

jestelmään asennetaan akku-

varaaja.

Tällöin akku varautuu,

kun ajoneuvo on kytketty

verkkovirtaan.

▶

Toisena ajoneuvon

esi-

lämmitysvaihtona on asen-

taa polttoainekäyttöinen ve-

si- tai ilmalämmitin.

"Ajoneuvoon asennetaan

yleisimmin vesilämmitin.

Tällöin laite lämmittää ajo-

neuvon vesitilan. Kun sa-

maan aikaan kytketään ajo-

neuvon lämmityslaitteen pu-

hallinmoottori pyörimään,

niin saadaan ajoneuvon si-

sätilat lämpiämään."

Ilmalämmitintä käytetään

lämmittämään ajoneuvon si-

sätilojen ilma.

Ratkaisu on paikallaan

esimerkiksi pikkubusseissa

sekä paketti- ja kuorma-au-

tojen kuormatiloissa.

▶

Nykyaikaisten auto-

jen

parantunut polttoaine-

taloudellisuus on Seluksen

mukaan aiheuttanut sen, et-

tä moottorista ei muodos-

tu tarpeeksi hukkalämpöä

sisätilojen lämmittämiseen

kovilla pakkasilla, vaan ko-

ko lämmitysteho tarvitaan

moottorin optimaalisen toi-

mintaan.

"Usea ajoneuvovalmista-

ja on poistanut tämän on-

gelman asentamalla jo teh-

taalla ajoneuvoon polttoai-

nekäyttöisen lämmittimen.

Näissä haittapuolena on se,

että ne on tehty toimimaan

ainoastaan moottorin käy-

dessä, eikä niihin ole asen-

nettu ulkopuolista käyttö-

laitetta. Joihinkin näihin

asennuksiin on tarjolla täy-

dennyssarjat, jolloin lämmi-

tintä voidaan käyttää tau-

kolämmittimenä."

▶

Ilma- ja vesilämmitti-

men

käyttölaite on valitta-

vissa monista eri vaihtoeh-

doista.

"Perinteinen vaihtoehto

on kiinteä ajastin, johon

on mahdollista ajastaa kel-

lonaikoja. Tämä soveltuu,

kun käynnistykset tapah-

tuvat säännöllisesti samaan

aikaan. Yhtenä vaihtoehto-

na on kauko-ohjain, jon-

ka toimintasäde parhaissa

olosuhteissa on 1 000 met-

riä. Uusin käyttömahdolli-

suus on älypuhelimeen la-

dattu sovellus", Jarkko Se-

lus kertoo.

Kun autoa käynnistää pakkasessa lumikinosten alta, on esilämmittäminen avain-

asemassa. Esilämmityksen ansiosta mm. polttoaineen kulutus vähenee ja moot-

tori käynnistyy helpommin.

Auton näkyvyys kuntoon

Talven pakkaskelit tietävät

lunta ja jäätä auton pinnoil-

le ja ikkunoihin. Näkyvyy-

den varmistamiseksi tulee-

kin ennen ajoa putsata au-

ton ikkunat, peilit ja valot.

Liikenneturva muistuttaa,

että oiva apu jään sulatta-

miseen on auton riittävä esi-

lämmitys.

Kun ulkolämpötila tip-

puu alle viiden asteen, kan-

nattaa sekä auton moottori

että sisätila lämmittää ennen

ajoa. Sisätilojen esilämmitys

ei ole pelkkä mukavuusteki-

jä, sillä pakkaskeleillä se se-

kä jouduttaa jään sulamista

tuulilasin ulkopinnalta että

ehkäisee lasien huurtumista.

”Auton esilämmitys aut-

taa myös huurtumisen eh-

käisyyn. Kun auto on läm-

min ja kosteus on poistunut,

eivät lasit myöskään huurru

niin helposti. Esilämmitys-

tä voi siis ajatella myös tur-

vallisuustekijänä”, Liikenne-

turvan turvallisuusinsinööri

Ari-Pekka Elovaara

toteaa.

Jos vesihöyryä alkaa kui-

tenkin tiivistyä ikkunoihin

matkan alettua, auttaa sii-

hen puhallintehon nostami-

nen. Sisätilojen lämmin ilma

ehkäisee huurtumista, mut-

ta pidemmällä ajalla on tär-

keää huolehtia myös ilman

kierrosta.