Page 17 - Alueviesti_09

17

Keskiviikko helmikuun 26. 2014

Parkinson ja dystonia

Kerhon kynnykseen

ei kompastu

▶

Vertaistuki auttaa ymmärtämään sairauksia.

Sastamalan kerho kokoontuu kerran kuukaudessa.

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Kädet tärisevät, jalka laahaa,

toimintakyky heikkenee.

Kun näin käy, saattaa ky-

seessä olla Parkinsonin tauti.

Pää kääntyy väkisin toiseen

suuntaan tai jossakin lihak-

sessa ilmenee virhetoiminto-

ja. Nämä voivat olla dystoni-

an oireita.

Molemmat ovat neuro-

logisia sairauksia, jotka ete-

nevät eri ihmisillä eri tah-

tiin. Parantavaa hoitoa ei

ole, mutta elämä ei silti lo-

pu diagnoosiin. Kumpaan-

kin sairauteen on hoitoja,

jotka helpottavat oireita.

▶

”Huomasin

jotakin kum-

mallista, kun jalka laaha-

si kotiin tullessa. Muuta-

ma vuosi sitten tutkimukset

kertoivat, että sairastan Par-

kinsonin tautia. Lääkitys on

kuitenkin auttanut niin, että

pärjään kohtuudella miehe-

ni

Sepon

avustuksella”, ker-

too

Kaija Sipilä

.

Hän sanoo, että diagnoosi

ei ollut kauhea järkytys, sillä

hän oli aavistellut sitä jo jon-

kin aikaa.

”Eikä se elämä siihen lop-

punut. Se vain raivostuttaa,

kun lääkkeen vaikutus alkaa

hiipua, niin toimintakyky-

kin heikkenee.”

▶

Hänen miehensä

on Sas-

tamalan seudun Parkinson-

ja Dystonia-kerhon puheen-

johtaja. Seppo sanoo, et-

tä kyllähän se diagnoosi ot-

ti koville, mutta eteenpäin

mennään.

”Pitää vain hieman rau-

hoittua. Olen aina ollut ai-

ka äkkinäinen liikkeissäni.

Nyt mennään Kaijan tah-

tiin. Auttelen kaikessa, niin

pukeutumisessa kuin muus-

sakin. Leipomaankin olen

jo vähän oppinut. Ainoa

asia, mistä olemme joutu-

neet luopumaan jokseenkin

kokonaan on ulkoilu.”

Pertti Marjamäen

vaimol-

la,

Lempillä

, todettiin Par-

kinsonin tauti 2000-luvun

alkupuolella. Ensimmäisiä

oireita oli se, että hiihtäessä

vasen sauvakäsi lakkasi työn-

tämästä. Pertti oli omaishoi-

tajana siihen saakka, kunnes

edessä oli laitoshoito. Vaimo

nukkui pois viime viikolla.

”Sen huomasin sairauden

aikana, että lääkkeiden osal-

ta pitää olla tarkkana. Lääk-

keet vaikuttavat eri tavoin

eri ihmisiin.”

Kaija Sipilä (vas.), Ritva Haavisto, Hellevi Tuomenoja, Seppo Sipilä ja Pertti Marjamäki.

Parkinson ja dystonia

Parkinsonin taudin oireina ovat liikkeiden hitaus, lepo-

vapina, lihajäykkyys ja tasapainovaikeudet. Kyseessä on

etenevä neurologinen sairaus. Oireita voidaan lievittää

lääkkeillä, kuntoutuksella ja myös leikkauksella. Tautia

sairastaa Suomessa noin 10 000 ihmistä.

▶

Dystonialla

tarkoitetaan oireita, jotka johtuvat aivo-

jen liikkeitä säätelevien osien toiminnan häiriintymises-

tä. Oireet voivat ilmetä minkä tahansa lihaksen tai li-

hasryhmän virhetoimintoina. Ne näkyvät virheasentoi-

na ja nykivinä liikkeinä. Oireita lievitetään kuntoutuk-

sella ja lääkityksellä. Erilaisia dystonioita sairastaa Suo-

messa 1 500 – 2 000 ihmistä.

Kerho

■

Sastamalan seudun Parkinson- ja Dystonia kerho

perustettiin kymmenen vuotta sitten. Juhlat ovat tä-

nä keväänä.

■

Kerhon puheenjohtaja on Seppo Sipilä.

■

Kerho kokoontuu Vammalan seurakuntatalon Ran-

tasalissa jokaisen kuukauden viimeisenä torstaina

kello 16–18.

■

Seuraava kokoontuminen on torstaina 27. helmi-

kuuta kello 16 – 18.

■

Alustajana on neurologi

Ritva Oikarinen

. Aiheena

on arjen pärjääminen.

Vieraskynä

•

Katariina Siuronen

Kierrätyksen

voimaa

K

estävän kehityksen termi on noussut kansan

tietoisuuteen yli 40 vuotta sitten. Siitä huo-

limatta elämme nykypäivänä materian maa-

ilmassa enemmän, kuin koskaan ennen. Ja voi tä-

tä kulutuksen juhlaa. Rahalla saa ja hevosella pää-

see. Miksi ryhdymme korjaamaan vanhaa, kun pää-

semme helpommalla ostaessamme uuden? Ja onhan

uusi tietysti näppärämpi ja komeampi, kuin se van-

ha. Johan sillä Samsung Galaxylla tuli puolitoista

vuotta selailtua nettiä. Aika on jo uuden päivite-

tyn kapulan, jossa on kaikki tänä päivänä tarvitse-

mamme ominaisuudet. Maailmassa syntyy vuosit-

tain 50 mijoonaa tonnia elektroniikkajätettä, täs-

sä vyyhdissä tuntuu samantekevältä minne vanhan

puhelimemme kiikutamme.

Puhelimen lailla hankimme tasaisin väliajoin uuden

sohvakaluston, imurin ja toki ne keittiön kaapitkin.

Suomalainen heittää vuosittain 9 kiloa vaatteita ja

23 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin! Tämä kuu-

lostaa hurjalta, mutta vain me itse voimme vaikut-

taa omaan kulutukseemme. Usein ajattelemme it-

sekkäästi maapallon kestävän hyvin vielä oman elin-

ikämme. Niin varmasti onkin, mutta haluamme-

han turvata myös lastenlapsillemme puhtaan elin-

ympäristön, aidon luonnon ja kestävän maapallon.

Jokainen meistä osaa varmasti tehdä joka päivä ar-

kisia valintoja ympäristömme parhaaksi niin, että

myös lastenlastemme lapset saavat nauttia elämäs-

tä elinvoimaisella pallolla.

Sanat tuottavuus, tehokkuus ja ostovoima jylläävät

nyky-yhteiskunnassa pelottavan dominoivasti vie-

den jalansijaa kestävältä kehitykseltä, kierrätyksel-

tä ja ympäristömme hyvinvoinnilta. Lyhytnäköi-

nen oman voiton tavoittelu leimaa valitettavan pal-

jon toimintaamme. Suurin ongelmamme onkin

tällä hetkellä ekologisesti kestämätön kulutustaso.

Jos maailman kaikki ihmiset eläisivät samalla taval-

la kuluttaen kuin suomalaiset, tarvitsisimme vähin-

tään kolme maapalloa kestämään kulutuksen taa-

kan. Kaikkiin ympäristöämme kuormittaviin teki-

jöihin emme suinkaan voi vaikuttaa, mutta on pal-

jon asioita, joihin meillä on mahdollisuus vaikut-

taa oman toimintamme myötä. Eikä sovi vähätellä

myöskään esimerkin voimaa. Päivittäisillä kulutus-

rutiineillamme annamme huomaamattamme esi-

merkkiä jälkikasvullemme. Ei ole merkityksetöntä,

millaisessa kulutuskulttuurissa kasvatamme pikkui-

semme. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä.

Kestävän kehityksen edesauttaminen ja kierrätys ei-

vät ole tähtitiedettä. Pienet yksinkertaiset, arkiset

asiat ovat arvossa arvaamattomassa, kun mietim-

me tätä globaalia ongelmaa. Heitämmekö käyte-

tyt vaatteemme roskiin vai viemmekö kirppikselle

tai UFF:n keräykseen. Kun jogurtin kannessa sei-

soo eilinen päivämäärä, heitämmekö herkun avaa-

mattomana roskiin vai voisikohan sen sittenkin vie-

lä syödä. Kelpaisivatko eilen keitetyt perunat vielä

tänään pyttipannuun ja voisiko eilen illalla valmis-

tettua mannapuuroa lämmittää vielä tänä aamuna.

Olisiko mahdottoman suuri vaiva lajitella ne vau-

van pilttipurkit lasinkeräykseen ja säilyketölkit me-

tallijätteeseen, vai heitämmekö kaikki roskat yhteen

ja samaan sekajätepussiin.

Kierrätyksestä on julkaistu lukemattomia suosituk-

sia ja ohjeita, joita meidän tulisi päivittäisessä elä-

mässämme noudattaa. Yrittäessämme sisäistää näi-

tä asioita tulemme ahdistuksissamme siihen joh-

topäätökseen, että vaadittavat muutokset ovat lii-

an monimutkaista ja aikaa vieviä. Siksipä kestävän

kehityksen mukainen elämä kannattaa aloittaa pa-

la palalta yksinkertaisin pienin askelin, jotka nekin

ovat merkityksekkäitä.

Kierrätyksen voima on suuri ja juuri kestävän kehi-

tyksen edesauttamisen kautta meillä on mahdolli-

suus yksilöinä ja perheinä vaikuttaa siihen, millai-

sessa ympäristössä pikkuiset jalat vuosikymmenien

päästä kulkevat. Materiaa parempi perintö lapsil-

lemme on terve ja puhdas elinympäristö.

Kirjoittaja on Sastamalan kaupunginvaltuutettu ja

kahden lapsen äiti.

▶

Parkinsonin tauti

havai-

taan yleensä iäkkäämmil-

lä ihmisillä, noin 60 vuoti-

aana tai myöhemmin.

Rit-

va Haavistolla

tauti diagno-

soitiin 2006 ja lääkitys aloi-

tettiin jonkin verran myö-

hemmin.

”Tutinaan lääkkeet eivät

oikein auttaneet. Minusta

tuntuu siltä, että käsien va-

pina lähti sydämen ohitus-

leikkauksesta. Niin se ei var-

maan ollut, mutta siltä tun-

tui. Eikä tuo sairauden to-

teaminen mikään maailman

loppu ollut. Surkuttelu ei

auta mitään. Iloinen mieli

ja huumori auttavat.”

▶

Sama kokemus

on

Hel-

levi Tuomenojalla

, joka sai-

rastui dystoniaan melko

nuorena. Alkuun pään pak-

kokääntymistä hoidettiin

niska-hartiavaivoina, kunnes

dystonia lopulta varmistui.

”Tein pankkityötä lähes

täyteen eläkeikään saakka.

Kerroin sairaudesta heti työ-

kavereille ja ystäville. Kaik-

ki suhtautuivat hyvin asi-

aan. Tämä dystonia ei todel-

lakaan ole psykologinen sai-

raus, vaikka ulospäin saattaa

siltä joskus tuntua. Kotona

mies hoitaa siivoukset ja kau-

passa käymme yhdessä. Minä

lastaan kassin ja hän kiltisti

kantaa, koska siihen en pys-

ty. Omaisten tuki ja apu ovat

ensisijaisia asioita näissä mo-

lemmissa sairauksissa.”

▶

Sastamalan

seudun Par-

kinson- ja Dystonia-kerho

kokoontuu jokaisen kuu-

kauden viimeisenä torstai-

na Vammalan seurakuntata-

lolla. Seppo muistuttaa, että

kerhon kynnys on niin ma-

talalla, että siihen ei kukaan

kompastu.

”Kerhossa ei keneltäkään

udella mitään. Jokainen saa

puhua asioistaan, jos siltä

tuntuu. Meillä on myös ai-

na joku alustus, josta sitten

yhdessä keskustellaan.”

Ritva ja Hellevi huomaut-

tavat, että kerhossa on iloi-

nen tunnelma. Synkkyyteen

ei vaivuta. ”Huumori kukkii.

Olemme huomanneet, että

sellaisista asioista ei kanna-

ta murehtia, joille ei voi mi-

tään. Näitä sairauksia ei voi

mitenkään estää. Ne tulevat,

jos ovat tullakseen. Kerhos-

sa saatu vertaistuki auttaa

ymmärtämään sairauksia”,

muistuttavat naiset.

Iloisuudesta kertoo myös

Ritvan nikkaroima Parkin-

sonkerhon laulu. Se syn-

tyi noin vuosi sitten ja esi-

tetään kerhon kymmenvuo-

tisjuhlassa tänä keväänä.

Page 17 - Alueviesti_09_2014