Page 15 - Alueviesti_11_2014
Basic HTML Version
15
Keskiviikko maaliskuun 12. 2014
•
Veli-Matti Saksi
Miehen elämäntie
vie uusien ja
karujen seikkailujen
maailmaan
N
iitä on sitten pidetty jo kahdeksan, siis Sote-
sin Minä itte -miesseminaaria. Olen pii-
pahtanut kaikissa ja ikääntynyt sinä aikana
tuon kahdeksan vuotta. Eli elän aikaa, jolloin mies
ihmettelee, kuka on, missä on ja kuinka kaikki oi-
keastaan on. Niin, se seminaari oli maanantaina ja
paikalla oli paljolti samaa miessakkia kuin kahdek-
san vuotta sitten. Ainoa lohtu oli, että heillekin oli
vuosikasvaimia kertynyt.
Tässä miesten iässä, siis lähelle kuusikymppisenä aja-
tukset, jos niitä on, harhailevat. Mietin hetken tuota
ikääntymistä, jota vastaan tietenkin taistelen. Se on
turhaa. Siitä merkkinä oli sunnuntainen käynti Kii-
koisten Seurantalolla. Siellä yksi vanha tuttu keitte-
li hirvisoppaa nuorisoseuran talkoolaisille. Hän pyy-
teli maistiaisille, mutta en ottanut. Sanoin lähtevä-
ni 70-vuotispäiville. Tähdensin, että en vielä omil-
leni. Tuo mainio ja myös harmaantunut sopankeit-
täjä totesi, että ei se kaukanakaan ole. Se siitä sitten.
Sitä aamiaisella usein miettii, että kuinkas tämä jut-
tu meneekään. Edessä on lautasellinen kaurapuuroa,
kahvisaavi ja joskus jopa voileipä. Aamupalan lait-
toon ei välttämättä kauheasti aikaa hupene, mut-
ta muuhun kyllä. Pöydän kulmalla on tietenkin ri-
vistö erilaisia pillereitä, joiden määrä tuntuu ylittä-
vän puuron kaurahiutalesatsin. Tuntuuko tutulta?
Vapaiden, mutta pakollisten aamutoimien aikaan
katse kehrää nuortamiestä peilistä. Karkea ja har-
mahtava parta vaati ajoa. Siinä sitä sitten miettii, et-
tä aikanaan odotti 18-vuotispäivää, jotta ovet Pu-
kinsarveen luvallisesti aukenisivat. Raottuivat ne jo
paljon aiemminkin, sillä pitkä tukka ja vankka par-
ta avittivat portsarin ohituksessa. Nykyisin pitkä
tukka ja harmaa parta eivät auta siihen, että kau-
pan kassa kysyisi papereita, kun ostaa ne kaksi kep-
panaa saunaillaksi. Ei, vaikka sääntönä on, että al-
le 30-vuotiailta näyttäviltä pitää liput ja laput tar-
kistaa. Tuntuuko tutulta?
Siinä kuohuksissa miettii, kuinkas asiat ennen oli-
vatkaan yli neljäkymmentä vuotta sitten? Pitkä tuk-
ka, tuuhea parta, hoikahko vartalo, ihonmyötäiset
paidat, ripeä askel ja näkyvä hauis kohottivat itse-
tuntoa. Olipa hetkiä, jolloin naistentansseissa ker-
tyi jono, ainakin lyhyt, kun tangon tahdit hiveli-
vät korvia. Nykyisin moisiin koetuksiin ei vähäis-
tä itsetuntoa kannata lopullisesti tuhota. Tuntuu-
ko tutulta?
Iltaisin paneutuu mieluusti siinä kymmenen krou-
vissa jo yöpuulle, ottaa kirjan ja kaivaa yöpöydän
laatikosta ne peijoonin lukulasit, jotka vuosi vuo-
delta tuntuvat vahventuvan. Menneinä vuosikym-
meninä mielessä oli aivan muut jutut, kuin kirjat,
siis iltaisin ja joskus aamusellakin, jopa päivällä.
Nykyisin kirja yhä luetuttaa, mutta ainoana ero-
na on, että liian monesti aamusella herää lukulam-
pun palaessa, silmäsit nenällä ja kirja mahan pääl-
lä sivut sekaisin. Tuntuuko tutulta?
Silti vuosirenkaitten tulo on ihanaa aikaa. Jälkipol-
vi muistuttaa, että elämä jatkuu. Se jatkuu muu-
ten koko eliniän. Ja hyvä, kun muistaa miessemi-
naarin iskulauseen: Minä itte. Se tarkoittaa hyväs-
sä mielessä, että pidä huolta itsestäsi. Samalla pidät
huolta läheisistä.
Hyvää elämää.
SAKSI
TUT
Nuorisoseura
Talkoolaisten vatsoja
muistettiin hirvisopalla
▶
Seurantalon keittiön kaapit uusittiin. Piha-aluetta on
remontoitu ja tanssilavan lattia korjataan. Purpureilla
tanssitaan pitkästä aikaa purpuria.
•
Veli-Matti Saksi
Kiikoisten Seurantalon keit-
tiössä tuoksuu sunnuntai-
na 9. maaliskuuta hirvisop-
pa. Kattiloita hämmentä-
vät
Kristiina Pohjalainen
ja
Antti Hakkarainen
. Keittoa
on paljon, sillä nuorisoseu-
ra muistaa lounaalla talkoo-
laisia, jotka ovat ehostaneet
niin talon keittiötä kuin pi-
ha-aluettakin.
”Keitossa on tietenkin kii-
koislaista ja hirveä”, toteaa
Antti.
Muilta osin reseptiä hie-
man piilotellaan.
”Se on salainen, eihän tästä
muuten mitään tule”, nau-
rahtaa Kristiina.
Keitossa on kuitenkin
hirven lisäksi ainakin pork-
kanaa, perunaa, purjoa, si-
pulia, pippuria ja suolaa. Ja
maistuu varmasti.
▶
Kiikoisten Nuorisoseu-
ran
puheenjohtaja
Olavi
Isonokari
tähdentää talkoo-
laisten merkitystä seuran toi-
minnassa.
”Ilman heitä emme tu-
le toimeen. Kaikkeen tarvi-
taan vapaaehtoisia. Näihin
remonttihommiin olemme
saaneet raha-apuja eri ta-
hoilta, mutta niihin vaadi-
taan omarahoitusosuutta.
Se on pääosin hoidettu tal-
kootunteina.”
Nuorisoseurassa on poh-
dittu alkaneen vuoden tee-
maa. Siihen Isonokarilla on
selkeä ajatus.
”Teemana voisi olla tal-
kootyö. Eli se, että talkoo-
laisia muistetaan muulloin-
kin kuin tänään.”
▶
Viimeisin
remonttikoh-
de oli Seurantalon keittiö.
Kaikki kaapistot uusittiin ja
asennettiin uusia valaisimia.
”Kaapit olivat jostakin
1960-1970-luvulta. Osas-
ta puuttui ovia ja päätyjä.
Kaikki purettiin talkoilla.”
Pihamaalle on uusittu
pintaa ja tehty istutuksia.
Lisäksi valaistusta on lisätty.
”Tanssilavan lattian korja-
us on seuraava isompi asia.
Jo aiemmin on talon lämmi-
tysjärjestelmää uusittu. Eli
puuhaa on riittänyt”, kertoo
Isonokari.
▶
Nuorisoseuran
ja yleen-
säkin kiikoislaisten suuri voi-
mannäyte on Purpurijuhlat.
Ne pidetään Seurantalon lä-
heisyydessä Tervahaudas-
sa lauantaina 28. kesäkuuta.
Tulevana kesänä Purpureita
vietetään 45. kerran. ”Pitkäs-
tä aikaa juhlilla myös tanssi-
taan purpuria. Ohjelma myö-
täilee entisiä uomia eli peli-
manneja on paljon.”
Purpurit päättyvät pe-
rinteisesti lavatansseihin.
Esiintyjinä on sastamalalai-
sia voimia. Lavalla nähdään
ja kuullaan
Essi Leppäkos-
kea
ja
Veikko Niemistä
or-
kestereineen.
Kristiina Pohjalainen keittää hirvisoppaa ja Olavi Isonokari odottaa maistiaisia.
Luonnonkuitukomposiittihankkeelle
jatkoaikaa ja lisärahoitusta
•
Alueviesti
Sastamalan koulutuskun-
tayhtymän luonnonkuitu-
komposiittien valmistuksen
ja prosessien sekä oppimis-
ympäristön kehittämishan-
ke on saanut sekä jatkoaikaa
sekä lisärahoitusta, joiden
avulla oppimisympäristön
kehittämiseen liittyvä han-
ke viedään loppuun.
Luonnonkuitukompo-
siittien oppimisympäristöä
on kehitetty pitkäjänteises-
ti Sastamalassa ja hankkeel-
le on myönnetty Euroopan
aluekehitysrahastosta rahoi-
tusta jo vuodesta 2010 al-
kaen.
▶
Maakuntahallitus
myön-
si hankkeelle lisärahoitus-
ta yhteensä 513 080 euroa
Euroopan aluekehitysrahas-
tosta ja valtion rahoitukse-
na, mikä liittyy hankkeen
rakenneratkaisujen uudel-
leenarviointeihin sekä lisä-
töihin.
Koska työn alla on ollut
kymmenen erilaista suunnit-
telukokonaisuutta, on oppi-
misympäristön valmistumi-
nen viivästynyt.
