Page 15 - Alueviesti_12

15

Keskiviikko maaliskuun 19. 2014

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Omena ei kauas

putoa Saspen

hedelmäpuusta

S

astamalan perusturvakuntayhtymän, Saspen,

hedelmäpuun annettiin kasvaa vain jokunen

vuosia. Puu tuotti omenoita kaupunkilaisil-

le ja lähikunnille. Omenat olivat maukkaita, mut-

ta joskus hieman happamia. Toisinaan omenanpoi-

mintaa piti odottaa liian kauan. Niin kauan, et-

tä oli kipaistava yksityisiin omenatarhoihin mais-

telemaan makeita hedelmiä. Joskus kävi niin, että

omenoitten laskenta ei onnistunut aivan nappiin,

eivätkä puutarhureitten kasvatusmenetelmät tyy-

dyttäneet puun omistajia. Ei, vaikka omenapuusta

puhuttiin paljon ja käytettiin lannoitteita runsaas-

ti. Omistajien mielestä kannettu lannoite ei ome-

napuuta vahvistanut.

Niinpä sitten eräänä päivänä puutarhaan ilmestyi-

vät puunkaatomiehet. Niin oli käsky käynyt. Vähäi-

sesti ja liian hitaasti omenoita tuottava puu pistet-

tiin polttopuiksi ja käyttipä joku lastuja savustuk-

seenkin. Puutarhureille ilmineerattiin, että on syy-

tä hakeutua muille omenatarhoille. Sellaisille, joissa

tuhlataan lannoitetta ja annetaan omenoitten mä-

däntyä puihin tai poimijoitten odotella käsien jäy-

kistymiseen saakka oikeata omenanpoimintahetkeä.

Vaan oli puu sitkeä, tai paremminkin sen ome-

nat. Muutama siemen oli lentänyt puutarhan ai-

dan yli pelkästään Vammalan ja sittemmin Sasta-

malan kaupungin maille. Tuosta siemenestä on hil-

jaksiin noussut uusi omenapuu, jonka kasvattajaksi

pestattiin Sotesin uusin opein varustetut puutarhu-

rit. Nyt kaikki hoito on Sastamalan omissa käsissä,

sillä puutarhaa ei enää omista suuri puutarhakun-

tayhtymä. Omena ei taida lopultakaan pudota kau-

as Saspen istuttamasta puusta. Sotesin puu on vä-

hintään yhtä kankea ja hankalasti kaupunginäitien

ja -isien hoidettavissa kuin aikanaan Saspe. Tosin

lannoitepäätöksistä ja muista kasvatusmenetelmis-

tä sekä sadonkorjuusta voidaan puhua, ja ehkä jo-

pa päättää suuressa kivitalossa, josta huokuu muu-

kin hyvä kaupunkilaisille.

Päätöksenteko ei kuitenkaan puutarhan ja tarhu-

reitten vaihdossa helpottunut. Omenoitten kilo-

tai kappalehinnan määrittäminen pysyvät edel-

leen melkoisena puutarhasalatieteenä. Oikeat kilot

ja niiden hinnat eivät selviä puutarhan omistajille

viivakoodista. Hinnat ja niiden ylitykset varmistu-

vat yhä aina, kun sato on jo korjattu. Ei auta, vaik-

ka kuinka etukäteen puhutaan liikalannoituksesta,

joka ei omenoille hyvää tee, ei ainakaan hinnoille.

Ja puutarhoja, joissa kasvaa omenapuita, ei ole

vain yhtä. On myös sivupuutarhoja, joiden tuo-

tosta puutarhurit yrittävät sitkeästi hillitä, jopa ko-

konaan lopettaa. Tähän pääpuutarhan ja sivupuu-

tarhojen omistaja ei suostu. Jos suostuisi, niin kau-

punkilaiset saisivat puutarhoista vain omenankaro-

ja, joihin jo aiempina vuosina tosin totuttiin.

* * * * *

Laviassa muuten on keksitty, ei nyt pyörää sentään,

mutta uusi kuntarattaiden pyörien laakereitten voi-

teluaine. Vaseliinin sijaan käytetään hiekkaa. Kun-

tapäättäjät arvelevat, että rankka rahina vie kunta-

laisten ajatukset pois niin terveydenhuollosta kuin

kuntaliitossuunnistakin. Hiekkaa laakereihin lisää-

vät milloin Porin suunnan kannattajat ja milloin

Kankaanpään suosijat.

Kuntalaisten korvia, saati palveluja, hiekka ei juu-

ri helpota.

SAKSI

TUT

MUISTOKIRJOITUS

Kauko Vieras 15.02.1935 - 12.02.2014

Metsä- ja

palloilumies

on poissa

Kauko Vieras

syntyi Raumalla,

missä isä-

Eino

toimi poliisimie-

henä.

V. 1938 isä sai siirron Tyrvään

nimismiespiiriin. Kolme ikävuot-

takin jätti Kaukoon jonkinlaisen

raumalaisuuden, koska

Leena

-vai-

mon kertoman mukaan mies oli

koko elämänsä ajan innokas Rau-

man Lukon kannattaja ja kiinnos-

tunut seuran menestymisestä.

Koulunkäynnin jälkeen Kau-

ko toimi liikealalla ja TVH:n pal-

veluksessa, kunnes hänelle avau-

tui työtehtävä ulosottoapulaisena.

Vuona 1964 nimismies

Aatto Aal-

tonen

kehoitti hakeutumaan polii-

sikouluun ja niin tapahtui. Se oli

kiireistä aikaa perheessä, sillä oma-

kotitalo valmistui, esikoinen

Jussi

syntyi ja seuraavana vuonna kak-

soset

Sanna

ja

Samuli

.

Siitä alkoi Kaukon poliisi-

miesura, joka päättyi ennenaikai-

selle eläkkeelle todetun sairauden

vuoksi.

Hän tunsi valtavan määrän ih-

misiä ja hänen paikallistuntemuk-

sensa oli hämmästyttävä.

Kun piti lähteä perimään ulos-

ottovelkoja tai hälytystehtävään,

Kauko tiesi aina ulkomuistista oi-

kean reitin. Siunaustilaisuudessa

entinen työtoveri Pentti Hiirijo-

ki kertoi yhteisistä tehtävistä, jois-

ta aina selvittiin Kaukon rauhalli-

suuden ja sovittelevan käytöksen

ansiosta. Kun hän meni johon-

kin taloon perimään ulosottovel-

koja, Kauko saattoi alkaa keskus-

telun lauseella: "Vieras mies tuli ta-

loon, mitenkäs täällä voidaan"? Se

laukaisi useimmiten kireän tunnel-

man.

Hän osallistui aktiivisesti myös

Tyrvään kihlakunnan poliisiyhdis-

tyksen toimintaan.

Liikunta ja urheilu kuuluivat

heti pienestä miehen harrastuksiin.

Suurin kokemus osui varmasti vuo-

delle 1946, jolloin Helsingissä pi-

dettiin TUL:n liittojuhlat. Kaukon

hyvä ystävä

Suomisen Risto

näytti

minulle melko varmaan Helsingis-

sä otettua valokuvaa, missä oli yli

50 kisalaista ja eturivissä Kaukon

ja Riston lisäksi mm. edesmennyt

Mäkisen Tuure

ja

Antilan Kirsti

.

Pojat pelasivat jalkapalloa ns. Met-

säkentällä ja sieltä alkoi Kaukon

jalkapalloura. Risto ilmensi Kau-

koa näin: "Poika oli sellainen kik-

kailija". Se tarkoittaa jalkapallokie-

lellä sitä, että pelaaja hallitsee pal-

lon niin, etteivät vastustajat saa si-

tä millään haltuunsa. Kauko pelasi

sitten Tyrvään Voiman junioreissa

ja kun Vammalan Palloseura perus-

tettiin 1956, hänestä tuli edustus-

joukkueen pelaaja ja vuosien kulu-

essa juniori- ja nappulaliigan val-

mentaja. Erittäin suuren panoksen

Vieraan pariskunta antoi Palloseu-

ran toimintaan erilaisten talkoo-

töiden muodossa. Kauko oli myös

Palloseuran perustajajäsen.

Isä-Eino oli innokas metsämies

ja niin poika tottui pienestä pitä-

en kulkemaan Tyrvään metsissä ja

näkemään esimerkiksi miten jänis-

jahdissa on käyttäydyttävä. Metsäs-

tyksestä tuli Kaukolle rakas harras-

tus Tyrvään Metsästysyhdistyksen

riveissä. Valitettavasti hän joutui

siitä luopumaan sairauden vuoksi.

Kauko vei lapsensa jalkapallon

pariin ja Mantsun kenttä tuli tu-

tuksi. Muistotilaisuudessa Sanna

muisteli, miten isänsä opetti sisä-

teräpotkua ja pallon puskemista,

sensijaan kärkipotku oli kielletty.

Paljon puhutaan isä-lapsi val-

mentajasuhteesta ja sen tasapuoli-

suudesta muihin nähden.

Jussi kertoi, että Kauko piti hei-

tä ehkä enemmän tiukilla, ettei ku-

kaan päässyt sanomaan omien las-

ten suosimisesta. Se oli Kaukon

luonteen mukaista käyttäytymistä.

Kaukoa jäivät suremaan Leena-

vaimon, lasten ja lastenlapsien li-

säksi suuri joukko sukulaisia ja ys-

täviä.

Jussi Lehtinen

Kirjoittaja on Kaukon ystävä ja jouk-

kuetoveri Vammalan Palloseuran ri-

veissä.

Terveiset Tavikselle

Turkuun

▶

YLEISÖLTÄ

▶

LUKIJAN KUVA

"11. maaliskuutta näin tois-

takymmentä kukkivaa les-

kenlehteä lämpimällä etelä-

rinteellä Vammalassa, ja seu-

raavana päivänä sain silmiini

ensimmäisen perhosen. On-

nistuin kuvaamaan perhosen,

joka osoittautui harvinaisek-

si isonokkosperhoseksi. Vii-

me vuosina eteläisimpään

Suomeen kotiutunut isonok-

kosperhonen vaikuttaa olevan

vielä tavallista nokkosperhos-

ta varhaisempi liikkeellelähti-

jä keväisin. Viime kesänä pi-

din lajia silmällä, mutten on-

nistunut näkemään", kertoo

kuvan Lousajassa ottanut Ve-

sa Salonen.

Taviksen terveiset

Viime viikon Alueviestissä

lähetti tavis Turusta tervei-

siä kanttori

Mikko Heleni-

ukselle

. Pahaa pelkään, että

osa sastamalalaisesta kirkko-

kansasta on samaa mieltä hä-

nen kanssaan. Iankaikkisen

vanhalla kaavalla pitäisi kai-

ken sujua.

Ilahduin isosti, kun täs-

sä alkuvuodesta kuuntelin

kirkonmenoja paikalliselta

radiokanavalta ja mainittu

kanttori esitti poisnukkunei-

den muistoksi sovittamansa

Onpa harmillista, että olet

mielesi pahoittanut istuessasi

kirkonpenkillä, yrittäen pääs-

tä nuotista kiinni virsikirjasi

sivulta. Onneksi meitä mui-

ta ihan erilaisia taviksia löytyy,

jotka kuulemme myös jopa

Heleniuksen

komean teno-

riäänen, joka aloittaa virret,

ohjaten seuraamaan.

Jos vierailet usein kauniissa

Sastamalassa, poikkeapa py-

hänä jossakin niistä kymme-

nestä muusta kirkosta, niin

huomaat, että vaihtoehtoja

löytyy urkureistakin. Epäi-

len vain, etteivät urut soi tääl-

lä päin turun murteella.

Ja miksi ihmeessä pysäh-

dyt matkalle, kun nopea tie

veisi suoraan Turusta Tam-

pereelle. Sieltä kyllä löytyy

isoja kirkkosaleja, ja tilaa

laulaa vaikka nuotin vierestä.

T: Pitkäaikainen

vieras Tampereelta

Veikko Lavin

laulun. Lähe-

tin hänelle henkilkökohtai-

sen kiitoksen kokemastani

liikutuksesta. Heti alkuun,

kun huomasin kanttori He-

leniuksen poikkeuksellisen

lahjakkuuden urkujen käy-

tössä, mainitsin muutamal-

le ystävälleni, ettei hän tule

saamaan ymmärrystä taiteel-

leen tässä seurakunnassa.

Edellinen todellinen mo-

nipuolisuusmuusikko oli

Keijo Vättö

. Arvasin hänen-

kin taitonsa olevan liikaa

paikallisille virrenveisaajille.

Tämä tyly ja asiantunte-

maton suhtautuminen päte-

vään henkilökuntaan, nais-

pappeuden tuomitseminen

ja jatkuva riitely taloudel-

lisesta linjasta vahvistaa jo

vuosia sitten tekemääni ero-

päätöstä Vammalan seura-

kunnasta.

Matti Heinonen

Lähetä

lukijan kuvat

osoitteeseen

toimitus@

alueviesti.fi

Page 15 - Alueviesti_12_2014