Page 15 - Alueviesti 29-2014

•

Veli-Matti Saksi

veli-matti.saksi@alueviesti.fi

Ruostuneitten

kylttien opastus

vei kohti unelmien

satumaata

Tässä taannoin kuljeksin Sastamalan kaupungin

pohjoisosissa. Kohteena oli Suodenniemen Lahden-

perän kylä, joka lienee tuntematonta seutua mo-

nille kaupunkilaisille. Kylä on kuitenkin eläväinen,

vaikka kauppa- ja muut reissut pitääkin tehdä kir-

konkylälle.

Ajelin suurin odotuksin Mouhijärven kautta koh-

ti Suodenniemeä. Nettikartasta tietenkin silmäilin

suorinta reittiä. Hieman epäselvä se oli, mutta pai-

kallistuntemuksen avulla uskoin perille löytäväni.

No. Sitten, kun olin jo pitkälti ohitse kirkonkylän,

mieleeni hiipi epävarmuus. Ei löytynyt Lahdenpe-

räntietä, vaikka kartta sen osoitti. Oli pakko ky-

syä. Neuvottiin soramonttujen läheisyyteen takai-

sin Mouhijärven suuntaan. Sieltä kuulemma kään-

tyisi Lahdenperäntie.

Uskoin. Soramontuilla oli kyllä joitakin teitä, mut-

ta ei Lahdenperäntietä. Erään pientä mäkeä ylös

nousevan tien vierellä oli kolmekin kylttiä. Niistä

kaksi oli pahoin ruostunut, mutta ylimmässä seisoi

Kilkanmäki. Saman tolpan alemman viitan edes-

menneestä tekstistä ei saanut mitään selvää. Muu-

taman metrin päässä oli selkeä kyltti, joka kertoi,

että olen Kankaantiellä. Menee siinä vähemmäl-

läkin sekaisin.

Oli pakko nousta noin sata metriä mäkeä ylös, jos-

ko siellä olisi hyvä kääntöpaikka. Olihan siellä, ja

myös viitta, joka kertoi Lahdenperäntien kääntyvän

vasemmalle. Vihdoinkin. Uskomaton juttu, mutta

ruostuneitten kylttien opastus vei lopulta unelmi-

en satumaahan, Lahdenperään.

Joo. Aikanaan, kun Sastamala nostettiin ylös, niin

pidettiin huolta siitä, että Sastamalan rajat merkat-

tiin näkyvästi suurilla Sastamala-kylteillä. Ne ovat

tietenkin tärkeitä, mutta yhtä tärkeitä ovat muut

tienviitat, jotta paikalliset, saati ulkokuntalaiset,

löytävät etsimänsä osoitteen. Enpä ihan tarkkaan

tiedä, kenelle tienviittojen asentaminen kuuluu,

mutta kaupunki voi ainakin oikeata tahoa patistaa,

jos oikea taho ei sitten ole kaupunki. Jos on, niin

vielä paremmalla syyllä.

Ja vielä hieman kehuja. Kutalan sorapolkuja kun-

nostettiin alkukesän kylmillä urakalla. Lanattiin ja

laitettiin valkoista kangasta sekä tuotiin vankas-

ti soraa. Paranivat merkittävästi. Mutta se Euroo-

pan unionin avustuksella tehty tienpätkä Krouvis-

ta Häijääntielle on karmean reikäinen. Siinä ren-

kaat ja muut vermeet ovat koetuksella.

SAKSI

TUT

Vastaukset viimeistään 22.7.

sastamalatutuksi@gmail.com

tai postitse ”Sastamala Tutuksi”, Sastamalan

kaupunki/Elävä maaseutu, PL 23, 38201 Sastamala. Kuvantunnistuskilpailu kestää 26.11. saakka. Kil-

pailun päätteeksi kaikkien oikein vastanneiden kesken arvotaan 100 euron arvoinen tuotepalkinto voit-

tajan valitsemaan liikkeeseen. Voittaja julkistetaan 10.12. Kuvat julkaistaan myös osoitteessa

www.sas

-

tamalankylat.fi.

Sastamala Tutuksi -kuvantunnistuskilpailu

Mistä kuva on otettu? Oikea vastaus ensi viikon lehdessä. (Kuva: Jani Hanhijärvi)

Toimintaa, josta moni

voisi ottaa mallia

▶

Palvelukeskus Pakari on toiminut Punkalaitumella 20 vuotta.

•

Laura Haavisto

laura.haavisto@alueviesti.fi

Palvelukeskus Pakarin

20-vuotista taivalta juhlis-

tettiin punkalaitumelaisuut-

ta pohdiskellen.

Kunnanjohtaja

Lauri Inna

muistutti avajaissanoissaan,

että Pakari tekee vanhuuden

eteen arvokasta työtä.

Aimo Hakanen

pohti juh-

lapuheessaan punkalaitume-

laisuutta mielessä ja kielessä.

”Kaikki punkalaitumelai-

set tietävät, mitä punkalai-

tumelaisuus on, mutta si-

tä on vaikea pukea sanoik-

si. Punkalaitumelaista pu-

hetta kuunnellessa voi ais-

tia virran sykkeen. Kieli ja

maailmankuva sen ympäril-

lä viestivät esivanhempiem-

me sydämenlyönnit”, Haka-

nen sanoi.

Professorin mukaan Pun-

kalaitumella puhutaan tyy-

pillistä siirtymämurretta.

”Kaikki eivät puhu samal-

la tavalla, vaan pitäjän sisäl-

lä erot ovat suuria.”

Yhteneväksi piirteeksi Ha-

kanen mainitsi yleiskielessä

ree-äänteen vastaavan d-kir-

jainta. Myös s-kirjain vaih-

tuu monessa sanassa t:ksi.

”Mielenkiintoinen ilmiö

on ihmisiin liittyvät ilmai-

sut meitillä, teitillä ja heitil-

lä. Tarkoittaa aivan eri asi-

aa sanoa teitin hevonen tai

teidän hevonen. Punkalai-

tumelaiset tietävät, että en-

simmäinen viittaa ihmiseen

ja jälkimmäinen koko ta-

loon”, Hakanen pohti.

Kokonaan oman tarkaste-

lun vaatisi punkalaitumelai-

nen sanasto. Hakasen mu-

kaan lukuisat lainasanat to-

distavat, että punkalaitume-

laiset esi-isät ovat olleet tii-

viissä yhteistyössä vieraiden

ihmisten kanssa.

▶

Punkalaitumelaisiin

sa-

nanparsiin liittyy usein työ.

Hakasen mukaan tämä on

osoitus siitä, että ahkeruut-

ta ja ripeyttä on aina arvos-

tettu, toisaalta taas laiskuut-

ta halveksittu ja ivattu.

”Väsyminenkin on kui-

tenkin osattu myöntää. Tä-

mä kuvastaa koko yhtei-

sön moraalia ja arvoja, joi-

den on myös haluttu periy-

tyvän.”

Hakasen värikkäät esimer-

kit hauskuuttivat yleisöä.

”Jos työ herkkua olis, niin

herrat sen tekis”, mies totesi.

▶

Seurakuntapastori

Jyr-

ki Smolander

jatkoi omas-

sa puheenvuorossaan pun-

kalaitumelaisuuden syvim-

män olemuksen pohdintaa.

”Punkalaidun on raken-

nettu luterilaisille arvoille.

Ensimmäinen asia, johon

kiinnitin huomiota Punka-

laitumelle tullessani, oli kes-

kustassa oleva Niittäjäpat-

sas ja sen teksti rukoile ja

tee työtä. Se kertoo paljon

paikkakunnan historiasta ja

ytimestä”, hän totesi.

Smolander antoi myös

kiitosta päivänsankari pal-

velukeskus Pakarille.

”Täällä tehdään uupu-

matta tärkeää ja arvokas-

ta työtä. Pakari on paikka-

kuntalaisille tärkeä asia ja

omalta osaltaan myös se

kertoo punkalaitumelaisis-

ta arvoista.”

▶

Sotesin

terveiset juhlaan

tuonut kotihoidonjohtaja

Mari Ollinpoika

kiitteli Pa-

karia laajalla sydämellä to-

teutetuista vanhustenpalve-

luista.

”Pakari on hieno esimerk-

ki siitä, mitä vanhustyö voi

parhaimmillaan olla. Toi-

minnan selkeänä linjana

toimii kotona asumisen tu-

keminen sekä kodinomais-

ten palveluiden lisääminen.

Tästä toiminnasta voisi mo-

ni ottaa mallia.”

Erityismaininnan Ollin-

poika antoi laajamittaiselle

ja suunnitelmalliselle kun-

touttavalle työlle.

”Vaikka kuntosali herät-

ti alkuun vähän hämmen-

nystä, se on nyt todella suo-

sittua. Vanhusten toiminta-

kykyä on selvästi saatu lisät-

tyä, kun sekä fyysinen että

psyykkinen puoli on suun-

niteltu kotiolosuhteet ja arki

huomioiden.”

Ollinpoika toivoo, et-

tä Pakarista tuttu hyvä yh-

teinen tekeminen ja luova,

innovatiivinen ajattelu jat-

kuvat punkalaitumelaisessa

vanhustenhoidossa.

▶

Vanhusneuvoston

pu-

heenjohtaja

Pekka Karppa-

nen

muisteli Pakarin alku-

taivalta.

”Parikymmentä vuotta sit-

ten kauhisteltiin rakennuk-

sen nurkkien ja kulmien

määrää. Silloin tehdyt pää-

tökset olivat kuitenkin vii-

sautta, sillä olemme saaneet

kauniin Pakarin, jonka ym-

pärille vanhuspalveluiden ra-

kentaminen on ollut viisasta

keskittää”, hän sanoi.

Karppasen mukaan van-

hustyö on Punkalaitumella

hyvällä mallilla.

”Aktiivinen kehittämi-

nen on ollut pitkäjänteistä

ja Punkalaitumella voidaan

olla tyytyväisiä vanhusten

puolesta. Hoidetaan asiat

niin, että tulevaisuudessakin

ikäihmisten on hyvä elää ja

asua Punkalaitumella.”

Vanhustentalon jumpparyhmäläisten jalat ja kädet nousivat ilmaan Jos sun lysti on

-kappaleen tahtiin.

15

Keskiviikko heinäkuun 16. 2014