Page 19 - Alueviesti 42-2014

19

Keskiviikko lokakuun 15. 2014

Kärppälän maito

on parasta lajia

▶

Ulla ja Mauno Hiedanniemi vastaanottivat

huhtikuussa Walter Ehrström-mitalin.

•

Jaakko Ojanne

Suomalaisten elintarvikkei-

den puhtautta ja hyvää laa-

tua on tavattu aina kiitel-

lä ja ylistää. Sanomalle löy-

tyy toki tutkittua tietoa. Vii-

meksi on kiitetty Sastamalan

Kärppälässä sijaitsevan Hie-

danniemen maitotilan laa-

tua virallisestikin parhaaksi

lajissaan.

Huhtikuun 7. päivä 2014

Ulla

ja

Mauno Hiedannie-

mi

saivat vastaanottaa val-

tioneuvoston juhlahuoneis-

tossa, Smolnassa, Walter

Ehrström-mitalin tuotet-

tuaan neljännesvuosisadan

ajan laatuluokaltaan paras-

ta maitoa suomalaisiin ruo-

kapöytiin.

”Harvemmin näille reis-

suille pääseekään. Kärppäläs-

tä ei muita ollutkaan”, lau-

sahtaa tilan isäntä Mauno

Hiedanniemi.

Kahvipöytää asettele-

va Ulla-emäntä hymyilee ja

jatkaa isännän kertomuk-

seen: ”Ja kun se kutsu tuli,

niin olihan se juhlava tunne.”

▶

Ansioiden

ja hyvän mai-

don taustalla on pitkä elä-

mäntyö ja nimenomaan ko-

va, uuttera työnteko. Ulla

(os. Helin) ja Mauno Hie-

danniemen yhteinen elä-

mänkaari alkoi avioliiton

solmimisella 14. päivä hel-

mikuuta 1973.

Oli selvää, että maatalous

oli se pohja, mistä elämää ja

elantoa ryhdytään rakenta-

maan. Tilalle valmistuikin

nuorelleparille oma kotita-

lo vuonna 1976 ja koko ti-

lanpito varsinaisesti vuonna

1979, jolloin Maunon van-

hempien

Reino

ja

Anna-

Liisa Hiedanniemen

kans-

sa tehtiin sukupolvenvaih-

dos tilan hoidosta.

▶

Suomessa

elettiin tuol-

loin vielä aikaa, jolloin niin

sanotulla ahkeralla työnteol-

la ja maataloudellakin saat-

toi elättää itsensä. Vuonna

1982 saatettiin rakentaa ko-

konaan uusi navetta, joskaan

ei vanhakaan navetta tyhjil-

leen jäänyt.

”Uudessa navetossa oli

14-18 lehmää. Vanha jäi li-

hakarjalle. Siellä olikin par-

haimmillaan 12 sonnia. Va-

sikoitakin saman verran.

Enimmillään elukoita oli

nelisenkymmentä”, Mauno

laskeskelee.

Peltoa tilalla on noin 24

hehtaaria, mistä puolet kau-

ralla ja puolet heinällä.

”Sitten oli vähän vuokra-

maata ja joskus täytyi ostaa

pystyheinääkin, että riitti.”

▶

Hiedanniemen

maitotila

tuotti parhaana aikana noin

400 litraa maitoa vuorokau-

dessa. Lypsylle oli mentävä

aamusta kello 6 ja iltapäiväl-

lä kello 16.

Lypsykone oli toki jo käy-

tössä, mutta uudempaa ka-

lustoa, jolla lypsetty maito

siirtyi suoraa putkea myöten

kylmätankkiin saatiin asen-

nettua 1990-luvulla.

”Ensin maidon otti Stor-

min osuusmeijeri 1970-lu-

vulla, sitten 1980-luvulla

Sastamalan maito ja vuo-

desta 1989 se oli Maito-Au-

ra, joka sittemmin muuttui

Länsi-Maidoksi.”

Nimien muutokset ker-

tovat myös siitä, miten niin

maidon jalostajien kuin it-

se tilojenkin koot kasvavat.

Hiedanniemet edustavat vie-

lä niin sanottuja keskikokoi-

sia tiloja, joiden sijaan alka-

vat tulla yhä suuremat ja te-

ollisuuslaitoksen omaiset yk-

siköt.

▶

Vuoden 2014

kesä on

kuumin viiteen vuosikym-

meneen. Hiedanniemen ta-

lon kahvipöydässä on var-

jon takia hiukan vilpoisem-

paa. Ajan saatossa tulleita

palkintoja katsellaan ja kun-

niakirjojen ja kutsukirjeiden

tekstejä luetaan. Ehtoon na-

vettotyöt on tehty. Lasten ja

lastenlasten iloiset valokuvat

katselevat seiniltä ja lattialla

jokunen lelu kertoo säännöl-

lisistä vierailuista.

Ulla Hiedanniemi laskee

kahvikuppinsa ja lausuu hy-

myillen:

”Että kyllä sitä työtä on

saanut tehdä.”

▶

Siihen sopii vain

myön-

tää. Hiedanniemen kaltais-

ten viljelijöiden pohjalle on

rakennettu se omavaraisuus

ja korkea laatu, jonka varas-

sa nyt kehittyvä perustuo-

tantomme seisoo.

Kärppälän taivaalla pääs-

kyset lentävät korkealla pa-

latakseen taas etelään, jout-

senpari kaartaa pihan yli ja

elämänkierto jatkaa kulku-

aan. Sellainen oli kesän tun-

nelma, joka pysyy eloisana

halki pimeänkin vuodenajan.

Huhtikuun 7. päivä 2014 Ulla ja Mauno Hiedanniemi saivat vastaanottaa valtioneu-

voston juhlahuoneistossa, Smolnassa, Walter Ehrström-mitalin tuotettuaan neljännes-

vuosisadan ajan laatuluokaltaan parasta maitoa suomalaisiin ruokapöytiin.

Lukijan

juttu

Harrastus

Eletty elämä

saa näkyä

▶

Ritva Vainionpää keräilee

ainakin aapiskirjoja,

tulitikkuaskien etikettejä ja

postimerkkejä.

•

Pauliina Vilenius

pauliina.vilenius@alueviesti.fi

Kiikoislainen

Ritva Vainionpää

tunnustaa

olevansa keräilijä. "Sellainen vietti on ol-

lut aina. En kerää mitään kamalasti, mutta

montaa eri lajia", hän kuvailee.

Määristä voidaan olla montaa mieltä, sil-

lä esimerkiksi aapiskirjoja Vainionpäällä on

140 erilaista. Vain murto-osa niistä oli vii-

me viikon lopulla esillä Sastamalan seudun

museolla.

Aapisten keräily alkoi puolivahingossa pa-

rikymmentä vuotta sitten. "Siihen aikaan oli

paljon koulujen huutokauppoja. Niistä olen

tehnyt paljon löytöjä. Toinen aarreaittani on

ollut Vanhan kirjallisuuden päivät."

▶

Osalle keräilijöistä

kelpaa vain priima,

mutta Ritva Vainonpää on valmis tekemään

myönnytyksiä. Varsinkin aapiskirjojen koh-

dalla eletty elämä ja paljon luetut sivut saavat

näkyä. "Vanhin aapiseni on vuodelta 1886.

Se on jo huonokuntoinen ja vähän repalei-

nen, mutta ei se minua haittaa."

Toinen aarre on

A.V. Laitakarin

toimit-

tama

Alakansakoulun lukukirja

, jonka Vai-

nionpää löysi kirpputorilta vaatekasan alta.

"Hinnaksi oli merkitty 20 markkaa. Oli-

sin maksanut siitä paljon enemmänkin, mut-

ta pysyin hiljaa ja vein kirjan tyytyväisenä

kassalle."

▶

Aapiskirjoissa

Vainionpäätä viehättävät

kauniit kuvat ja vanhat lorut.

"Kun ihminen näkee vanhan aapisen, hä-

nelle tulee ahaa-elämys, että tuollaista on jos-

kus lukenut. Sitten mieleen palaavat kirjassa

olevat runot ja lorut."

Siksi Vainonpää vie kirjojaan mielellään

näytille. Kokoelma on ollut esillä muun mu-

assa Kiikoisten museotorpalla ja Jan Tor-

stenssonin Lasistudiolla.

▶

Ritva Vainionpää

on kerännyt aapiskir-

jojen lisäksi ainakin tulitikkuaskien etiket-

tejä ja postimerkkejä, etenkin Suomen Tu-

berkuloosin Vastustamisyhdistyksen vuosi-

na 1929-1997 julkaisemia joulumerkkejä.

"Kokoelma on muuten kasassa, mutta har-

mittavasti joulun 1941 merkki puuttuu."

Vainionpään mukaan hänen innokkaan

keräilyharrastuksensa on mahdollistanut

paikallaan pysynyt koti. Kun ei ole koskaan

muuttanut, ei ole tarvinnut heittää mitään

pois.

Etualalla oleva Aarni Penttilän Aapiskuk-

ko on yksi tunnetuimmista aapisista. Rit-

va Vainonpää on kouluaikanaan lukenut

Aukusti Salon Meidän lasten aapista.

Sastamalan Puistokatu 1

R-kioski sai uuden kauppiaan!

Kauppias Paula toivottaa

kaikki tervetulleeksi kahville

perjantaina 17.10.2014 klo 10-17.

Nyt kioskissa uutuutena

Ruokaa – nopeasti ja helposti!

Tervetuloa tutustumaan

valikoimaan.

VETU

TE

R-KIOSKI PUISTOKATU 1

PUISTOKATU 1, 38200 SASTAMALA

MA – LA 8.00–21.00 | SU 10.00–21.00

Lataa

R-kioskin

Mobiiliapsi!

Joka 6.

kahvi 0 €.

Mukana

menossa:

Kauppias

Paula