15
Keskiviikko kesäkuun 24. 2015
•
Veli-Matti Saksi
Ottaa, jos ottaa,
jos ei ota niin
joskus ottaa
T
erveiset täältä jostakin Utsjoen
kunnasta. Tarkempia paikannus-
tietoja ei voi antaa, koska valtion-
apusensuuri ne poistaa. Sensuuri ei kui-
tenkaan kajoa siihen, että Tenojokeen ja
Inarijokeen nousee lohta. Kysymys vain
on siitä että ottaako, vai ei. Jos ei tänään
ota, ottaa huomenna. Jos ei huomenna,
niin ehken ensi vuonna.
Ottaa joskus kuitenkin.
Vaan eipä ole häävi Utsjoen kunnan elää.
Suuri osa tuloista tulee autoilla eteläises-
tä Suomesta kalastusmatkaajien mukana.
Pieni osa kerätään verotuloina ja taitaapi
isompi osa kertyä valtion erilaisista tuista.
Ei ole ihme, että kunnanjohtajat vaihtu-
vat tiheään. Vaihtopeli on Sastamalassa
selkeästi harvempaa.
Eppäilen, että Sastamalan tuleva talous-
arvio ja suunnitelmavuodet ovat vaikei-
ta rakentaa. Valtiovalta pitää kuntia edel-
leen pinteessä eikä tee ratkaisuja, vaikka
pitäisi. Kunnat vain odottelevat ja tyyty-
vät kohtaloonsa. Sastamalassakin ihme-
tellään, että kuinka tulevaan soteen pitää
oikeasti suhtautua. Eli kuka hoitaa mitä-
kin ja putoaako esimerkiksi Sastamalan
tukipalvelu pelistä kokonaan pois.
Perinteisesti Sastamalan kulmilla ei vai-
keissakaan tilanteissa ole tartuttu lomau-
tuksiin, siis kaupungin hommissa. Talout-
ta on paikattu muutoin, ja niin tehdään
nytkin.
Valtion suuren tuen varaan Sastamala ei
voi rakentaa, eikä edes yritä. Utsjoella toi-
mitaan toisin, sillä kuntapäättät kertovat
Helsinkiin, että me tarvitaan sen ja sen
verran. Ja aina rahaa löytyy saamelaisuu-
den ytimeen. Tyrvääläiseen ytimeen ra-
haa ei heru.
Mutta kyllä se lohi silti ottaa, jos ei, niin
ainakin on mahdollisuus.
SAKSI
TUT
Kirjakauppias
kannustaa lukemaan
S
Ajattelu ja ymmärrys eivät kehity
vain älypuhelimia näpräämällä.
•
Minna Isotalo
”Lukemista ei Suomes-
sa enää harrasteta enti-
seen malliin”, toteaa kir-
jakauppias
Sirkka-Liisa
Leino
Tyrvään Kirjakau-
pan tiskin takana. Vaik-
ka valtaosa suomalaisista
suhtautuu edelleen myön-
teisesti kirjallisuuteen, lu-
keminen vähenee kaiken
aikaa, oli kyse sitten leh-
distä tai kirjoista.
Ajat ovat kirjakaupalle-
kin haasteelliset. Varsin-
kin nuoria on yhä hanka-
lampi houkutella kirjojen
pariin, Leino tietää.Tutki-
musten mukaan laaja lu-
kutaito on kuitenkin tär-
keää niin nykyisessä työ-
elämässä kuin ihmissuh-
teissakin.
”Jokaiselle tulee ehkä
vastaan elämänvaiheita,
jolloin lukeminen jää kii-
reen vuoksi vähemmäl-
le tai se ei jostain syys-
tä kiinnosta. Luulen, et-
tä ne ihmiset, jotka ovat
lapsuudessaan viettäneet
aikaa kirjoja tai sarjaku-
via lukien, palaavat nii-
den pariin kyllä. Huolis-
sani olen niistä lapsista
tai nuorista, joille ei ole
kotona syntynyt min-
käänlaista kosketuspin-
taa lukemiseen, joille ei
koskaan lueta. Pienikin
iltasatu voi olla lapselle
merkityksellinen”, Leino
miettii.
Q
ENI TEN NYKY-
MENOSSA NÄYTTÄISI-
VÄT
tutkimusten mukaan
häviävän nuoret itse. Lu-
ku- ja kirjoitustaito, teks-
tin ymmärtäminen ja sa-
navarasto kun eivät kehi-
ty vain älypuhelimia näp-
räämällä. Vaikka tieto ja
mediamaailmat pirstaloi-
tuvat, on tulevaisuudes-
sakin paljon työtä, jonka
tekeminen edellyttää ko-
konaisuuksien hahmot-
tamista. Työtä, joka on
luonteeltaan jotakin muu-
ta kuin sirpaleisia kom-
munikaatioketjuja ja vä-
lähdyksenomaisia palasia
maailmasta.
”Kuinka moni kohta ky-
kenee mihinkään keskit-
tymistä ja pitkäjänteisyyt-
tä vaativaan toimintaan,
kun kommunikaatio pe-
rustuu pikaviesteihin?”
Leino muistuttaa, et-
tä lukeminen kehittää ih-
mistä ainutlaatuisella ta-
valla, tarjoaa aina enem-
män kuin pelkät tieto- tai
oppikirjat. Se tarjoaa pää-
syn mitä ihmeellisimpiin
paikkoihin, erilaisiin elä-
mäntilanteisiin ja ihmis-
kohtaloihin.
”Kaunokirjallisuuden
lukeminen on myös oi-
vallista tunnetaitojen
harjoittamista; se opet-
taa kuin varkain empa-
tiakykyä ja erilaisuuden
hyväksymistä.”
Q
ENTÄ MILLÄ MIEL-
LELLÄ
kirjakauppias on
seurannut Suomen halli-
tuksen linjanvetoja, onko
kirja-alalle ennustettavis-
sa pelkkää alamäkeä?
Vaikka hallitusohjel-
maan kirjatut koulutus-
säästöt huolettavat, pitää
Leino ilahduttavana ope-
tus- ja kulttuuriministeri
Sanni Grahn-Laasonen
lausuntoja kulttuurin yh-
teiskunnallisesta merki-
tyksestä.
”Vaikeina aikoina si-
vistystä ja kulttuuria pi-
tää vahvistaa. Uskon, et-
tä kaikki kirja-alan toimi-
jat ovat ministerin kanssa
tästä asiasta samaa miel-
tä.”
Kirjakellari pitää pintansa
•
Minna Isotalo
”Kauppatavarana sivistys” oli kus-
tannusosakeyhtiö Tammen toi-
mitusjohtajan, juuriltaan tyr-
vääläisen
Untamo Utrion
tärke-
än kirjan nimi. Tähän monimie-
liseen kirjan nimeen ja kirjan si-
sältämään kirjojen myynnin kri-
tiikkiin liittyy myös Kirjakellarin
synty vuonna 1969.
Untamo Utrio arvosteli Vam-
malassa käydessään kirjakauppi-
as
Helka Suvannon
kahvipöy-
dässä erityisesti kirjakauppojen
liian hienoiksi laitettuja myymä-
löitä ja liian vähäistä aktiivisuutta
kulttuurin kauppiaina. Tämä kri-
tiikki jäi itämään.
Suvanto kokeili seuraavana ke-
sänä hyvän, vielä saatavissa ole-
van vanhan kirjallisuuden myyn-
tiä kesäpöydällä halvoin hinnoin.
Pölyyntynyt ja suotta syrjään jou-
tunut perusvalikoima löytyi van-
han kirjakaupan omista varastois-
ta. Pian valikoima laajeni, ja sijoi-
tettiin sattumalta tyhjänä ollee-
seen varastooon.
Kirjallisuuden ystävien nope-
us uuden varastomyymälän löy-
täjinä osoitti toiminnan tarpeel-
lisuuden. Syntyi Kirjakellari, joka
sai käytännöllisesti katsoen heti
ystäviä ympäri Suomen.
Q
SIRKKA-LIISA LEINO KER-
TOO,
että Kirjakellari vetää kir-
janystäviä puoleensa edelleen.
Suurempien kirjaerien tiedot ovat
saatavilla Kirjakellarin verkkosi-
vuilla, ja postissa kirjakauppias
saa juosta tämän tästä. Riemun-
hetkiä Tyrvään Kirjakaupan ala-
kerrassa koetaan yhä, kun etsivä
löytää etsimänsä.
”Tämä merkitsee minulle kirja-
kaupan kulttuurityön tekemisen
nautintoa ja iloa”, hän kuvailee.
Kirjan kuolemaa on pelätty jo
kauan, mutta kirjakauppias ei tä-
hän usko. Kun radio valloitti koti-
taloudet, uskottiin lukemisen vä-
hentyvän. Viimeistään televisio-
ruutujen uskottiin imaisevan ih-
miset tyystin pauloihinsa.
”Mutta jopa nyt, some-aikakau-
della ihmiset lukevat ja keräänty-
vät erilaisiin kirjallisuustapahtu-
miin, joita on ilokseni tullut viime
vuosina lisää. Kirja saattaa muut-
taa muotoaan, mutta ei se mihin-
kään katoa”, Leino sanoo.
Kirjakauppias Kirjakellarissa. Sirkka-Liisa Leino uskoo kirjojen pitävän pintansa muuttuvas-
sa maailmassa.
Lohi ottaa, jos niin haluaa. Joki on val-
miina palvelukseen.
