14
Keskiviikko marraskuun 11. 2015
Sinun sivusi
▶
HÄÄPALSTA
Vauvauutisia
Pieni prinsessamme syntyi
24.9.2015 paino 3335g
ja pituus 49cm. Onnelliset
vanhemmat Henna Tuominen
ja Henri Torra.
Janne ja Jenni Vahamäki
poikavauva 21.10.2015
TAYS:ssa. Pojan mitat 3760g
ja 52cm. Kotona pikkuveikkaa
hoitaa myös Milla ja Voitto.
Voit lähettää uutiset myös
sähköpostilla
▶
YLEISÖLTÄ
▶
KIITOKSET
Ilmaise mielipiteesi Alueviestissä,
lähetä postia
tai PL 101,
38201 Sastamala
Rytmi
vaihtoon
Lylynperä lykki loistavas-
ti hopealle! Nyt ei muu-
ta kuin rytmistä tanssia ja
voimistelua.
Siinä meillä mainio
viestin aloittaja. Kun hän
spurttaa, muut jäävät kuin
seisomaan Siis voima riit-
tää jo. Nyt keskityt rytmin
vaihtoon niin hyvää tulee
jo Lahdessa 2017.
M.T. Haavisto
Taata Amerikasta
Oikeus päättää eläinten kohtalosta
Kulttuurit ja niiden mu-
kana käytännöt eivät ole
läheskään samanlaiset
EU:n sisälläkään. Vaikka
jäsenmailla on paljon yh-
teisiä lakeja ja asetuksia ja
tietysti koko ihmiskun-
taa koskettavia inhimil-
lisiä käyttäytymissään-
töjä, niin on myös it-
semääräämisoikeuksia,
joihin ei muiden ole puut-
tuminen.
Joskus koomisiakin.
Meillä Suomessa tavalli-
nen kansa hätkähti ja jäl-
keenpäin asiasta on pal-
jon puhuttu, kun tv meni
ja näytti muutaman teu-
rastamon eläinrääkkäys-
käytäntöjä, mutta aina-
kaan vielä epäkohdille ei
virallisesti ole tehty mi-
tään eikä yhtäkään eläin-
ten kaltoinkohtelijaa ole
kovisteltu puhumatta-
kaan, että heidät olisi pan-
tu vastuuseen teoistaan.
Toista on Ruotsissa!
Siellä on ollut varaa käy-
dä jo viisi vuotta oikeutta
siitä, kenellä on onni saa-
da hoitaa alaikäisen lap-
sen kissaa. Eräs 12-vuoti-
as tyttö oli vuonna 2010
saanut äidiltään lahjaksi
lemmikkikissan, joka kui-
tenkin oli niin söpö, että
tytön äidin äiti kaappasi
sen hoitoonsa.
Kissaa on koko ajan ko-
hdeltu hyvin ja se on saa-
nut kunnon kodin, mut-
ta suku vain on joutunut
jo viisi vuotta ravaamaan
käräjäsaleissa, että saatai-
siin selvyys, kuka kissaa
saa hoitaa. Tämänhetki-
nen hovioikeuden päätös
on, että isoäiti joutuu lu-
ovuttamaan lemmikin
lapsenlapselleen, sen
oikealle omistajalle, mut-
ta lopullinen ratkaisu saa-
taneen vasta korkeim-
massa oikeudessa, koska
mummo harkitsee valit-
taa päätöksestä.
Mitä tästä opimme?
Joissain maissa on re-
sursseja ja ihmisillä aitoa
huolta eläinten hoidos-
ta ja hyvinvoinnista, kun
taas joissain toisissa ne
yksinkertaisesti vain pan-
naan lihoiksi.
Tomi Tähkävuori
Punkalaidun
Lahtivaja
rantaanko?
Enpä usko olevani ainoa
entisenä heinoolaisena,
joka ihmettelee jo mois-
ta ajatusta. Kirjoittakaa
vaikka tämän lehden si-
vuille miten TE asiassa
näette jotain myönteistä.
Maanomistajat jotka ovat
tärkeimmät kaikessa teke-
misessämme, kummas-
telee todella.
Sovitaanko nyt reilusti
kavereina, että joku teistä
tässä asiassa jotain myön-
teistä näkisi. Nyt on tosi
kysymyksessä. En ole tosi-
aankaan yksin.
Ei tyhmempää
hanketta ole nähty
kuva fotokata.
Eveliina os Matintalo ja Juha-
ni Keskitalo vihitty Vampulan
kirkossa 11.7.2015
Lämmin kiitos muistamisesta.
Toitte ilon mukananne.
Ilari Hanhijärvi
Muistin virkistämiseksi
Olen myös aikaisem-
minkin tällä palstalla ot-
tanut esille saman asian.
Pyöräteillä ei saa ajel-
la moottoriajoneuvoil-
la. Täällä kultahammas-
laaksossa (ammattikou-
lun lähistöllä) on taas
tämä unohtunut. Vapaan
kasvatuksen saaneet rak-
kauden hedelmät sitten
ottavat nokkiinsa kun
heitä käännyttää takaisin-
päin (kun ei ole ennen ko-
mennettu) ja turvallisen
matkanpäästä nostelevat
keskisormea ja huutelevat
V-tervehdyksiä.
Joku kerta tod.näk. saan
punaisen nuhan kun riit-
tävän monta mopoilijaa
ajelee samalla pyörätiel-
lä yhtä aikaa. Siihen asti
käännytystyö jatkuu. Tie-
tenkin jos kaupunki lait-
taa pyörätie merkkien al-
le lisäkilven ”sallittu mo-
poille”, niin ei tartte enää
käännyttää muita kuin
m-autoja sekä hlö-autoja.
Essi Itte
Kiitos
kassatytölle
ja muillekin
Lämmin kiitos S-marke-
tin kassatytölle joka autoit
pe 6.11. klo 14-15 diabee-
tikkomummelia. Samalla
kiittäisin kaikkia vamma-
lalaisia, en ole elämässä-
ni kokenut tälläistä ystä-
vällisyyttä ja avuliaisuut-
ta missään Suomessa.
Vammala on helmi kau-
punkien joukossa! Olkaa
ylpeitä itsestänne, minä-
kin olen teistä - kiitos.
Puistokadun
mummeli
Hyvä kohtelu
Alueviestin pääkirjoitus
4.11.2015:
Ja tuotantoeläimen hy-
vä kohtelu, loppuun saak-
ka, maksaa sekin.
Paljonko maksaa hyvä
kohtelu, kysyn minä. Ei
se ainakaan ruoan hintaa
nosta.
Huono kohtelu se vasta
maksaakin. Saatat menet-
tää jopa asiakkaasi.
Mietipä sitä.
Ole hyvä
In Memoriam
Hammaslääkäri
Niina Kurki
28.10.1966-28.9.2015
”Aika on eron ja jäähyväisten.”
Lauantaina 24.10.2015 siunat-
tiin haudan lepoon hammas-
lääkäri Niina Kurki, ystäväni ja
työparini. Yli seitsemän vuotta
olimme työpari ja yli 10 vuot-
ta tunsimme toisemme. Mel-
koisen matkan teimme yhdes-
sä. Ilot ja surut jaoimme vuosi-
en saatossa. Työpäivät eivät ai-
na riittäneet meille, vaan usein
vielä iltaisin ja viikonloppui-
sin soittelimme ja tekstailim-
me. Tunsin Niinan sukulaisia,
vaikka en ollut heitä koskaan
tavannutkaan.
Olimme toistemme olkapäät,
kun elämä murjoi ja nauruka-
verit kun elämä hymyili. Ja
kyllä me paljon nauroimme-
kin. Meitä yhdisti samanlai-
nen huumori. Meillä oli töis-
sä hauskaa ja me jaoimme si-
tä hauskuutta työkavereille ja
potilaille. Olimme sellaisia ilo-
lintuja.
Eräs potilas lähetti minulle
kortin Niinan kuoleman jäl-
keen ja siinä luki, että ”oli aina
niin ihana tulla teidän luokse,
kun siellä hoidettiin hampaat
ja mieli. Teidän erikoisen läm-
min suhteenne välittyi siinä
potilastuolissa pötköttävänkin
sydämeen.” Kauniisti sanottu.
Niina oli kiinnostunut ih-
misestä siinä tuolissa. Muisti
monia asioita potilaista; lasten
nimet, sukulaiset, ulkomaan
matkat jne. Hänellä oli usko-
maton muisti. Hän välitti po-
tilaistaan: suri heidän surujaan
ja iloitsi iloistaan.
Niina asui Sammaljoen pap-
pilassa yhdessä kahden lapsen-
sa kanssa. Lapset olivat hänel-
le kaikista tärkeimmät. Hän
oli hyvä äiti. Ehkä liian lem-
peä, mutta sellainen hän oli.
Runsas vuosi sitten hän tapasi
sattumalta nuoruuden rakkau-
tensa ja se oli menoa. Oli hie-
noa nähdä, kun hän oli rakas-
tunut. Lapsetkin pitivät äitinsä
kumppanista ja olivat onnelli-
sia hänen puolestaan. Siksi on
nyt niin surullista, että elämä
päättyi, kun se oli onnellisim-
millaan.
”Poissa on ystävä kalle-
hin.” Maanantaina aamuyöllä
28.9.2015 sairaskohtaus päätti
hyvän ystäväni elämän. Kurki-
aurat lensivät täyttäen taivaan,
ja ehkäpä Niina lähti niiden
mukaan. Syksy oli kauneim-
millaan.
Hyvää matkaa ystäväin
työparisi Toive Tikka
▶
MUISTOKIRJOITUS
Tiedätkö muistomerkin
tarinan?
Kuvassa on kenties Sas-
tamalan vanhin muis-
tomerkki Ekojärven al-
ueella. Tiedätkö jotakin
muistomerkin tarinasta?
Timo Lappalainen kerää
tietoja Sastamalan alueen
muistomerkeistä, joista
muutamista on hankala
saada faktoja selville.
Mikäli tiedät jotakin,
laita viestiä Alueviestin
toimitukseen toimitus@
alueviesti.fi, välitämme
tiedot edelleen Timo Lap-
palaiselle.
