20
Keskiviikko 1.6.2016
KALASTUSPÄIVÄ
”Kuhan jotakin saa”
▶
Jemina onki ahvenen ja Ville sorvan. Kiikoisten koululaiset opiskelivat kalastusta.
Rasteja kalankäsittelystä vetouisteluun.
•
Veli-Matti Saksi
Mato-ongen koho pomp-
pii Kiikoisjärven pinnalla.
Matoa näykkii kala. On-
kea pitelee
Jemina Virta
,
joka ei juuri aiemmin ole
kalastellut.
”Taitaa olla ensimmäi-
nen kerta, kun oikeasti
ongin. Tämä tuntuu ihan
kivalta”, toteaa Jemina.
Koho uppoaa ja onges-
sa tuntuu nykäisy.
”Hei täällä on kala. Mikä
se on”, huudahtaa Jemina
nostaessaan kalan ylös.
Apuun rientää kalaka-
veri
Ville Vainio
.
”Minä autan. Se näyttää
ahvenelta, ja onkin.”
Ahvenpääsee vesiäm-
päriin, jossa uiskentelee
jo Villen saama sorva.
On kalastuspäivä, jo-
hon osallistuvat Kiikois-
ten Toukolan koulun op-
pilaat. Junailijana kes-
kiviikon 25. toukokuu-
ta tapahtumassa on Suo-
denniemen kalastusalue.
Paikkana on entisen kun-
nantalon ranta-alue.
■
VETOUISTELURAS-
TILLA
pidetään tarkas-
ti huolta siitä, että kaikil-
la veneisiin menevillä on
pelastusliivit.
Liina Val-
kamalle
vetouistelu on
uusi juttu.
”En ole uistellut, enkä
paljoa kalastanut. Pelas-
tusliivit on ollut joskus
päällä, kun olen ollut ve-
neessä. Onhan tämä mu-
kavaa vaihtelua tavalli-
seen koulupäivään.” Lii-
na astuu veneeseen, jonka
kipparina on
Reijo Penk-
kimäki
.
”Ensin ajetaan järven
yli ja aloitetaan vetouis-
telu kahdella vavalla ran-
nan lähellä. Haukea sieltä
tulee.” Ja tuli myös.
Rannan nurmikolla käy
melkoinen vilske.
Pauli
Ojala
näyttää, kuinka vir-
velillä heitetään. Vavassa
on kiinni avo- eli haspeli-
kela. Se vaatii hieman sor-
minäppäryyttä ja oikeata
ajoitusta, että irrottaa sor-
men siiman päältä oike-
aan aikaan.
Aada Mannelin
tarttuu
vapaan ensimmäistä ker-
taa. Opastuksen jälkeen
hän heittää, kuin ammat-
tilainen.
”Mukavalta se tuntui,
kun paino lensi pitkälle.
Ongella olen joskus ka-
lastanut ja saanutkin jo-
takin.”
Kyseessä on heittouis-
telurasti kuivalla maalla.
Muita rasteja ovat siis ve-
touistelurasti, ongintaras-
ti, kalankäsittelyrasti, ka-
lojen tunnistusrasti, met-
sästysrasti ja tienkin ruo-
kailurasti kodalla.
■
SUURTA
kiinnostusta
herättää pöytä, jolle on
löytänyt tiensä eri kalala-
jeja. On muun muassa ah-
ven, särki, kirjolohi, kuha
ja hauki.
Aika paljon ongella, vir-
velillä ja katiskalla kalas-
tellut
Eeli Valkama
tutkii
pöytää. Kalojen tunnista-
minen on vaikeaa, mutta
yksi laji löytyy varmasti.
Eeli silämilee läheltä yhtä
tuttua kalaa.
”Tuo on hauki. Olen
saanut joskus sellaisia.
Tykkään kalastamises-
ta. ”silmäilee. Tunnis-
tuspöydän päässä kalo-
jen nimiä kyselee
Päivi
Pyyvaara
, joka Suoden-
niemen kalastusalueen
isännöitsijä.”Tunteeko jo-
ku kuhan ja onko joku jo-
pa saanut sellaisen?”, ky-
syy Päivi. ”Ei tunneta, ei-
kä olla saatu”, kuuluu vas-
taus monesta suusta.”No,
ei se mitään. Pääasia on:
kuhan jotakin saa”, innos-
taa Päivi Toukolan oppi-
laita.
Vetouisteluun lähdössä. Edessä vasemmalla Liina Valkama, Elisa Syrjälä ja Sarah Vidman. Kip-
parina on Reijo Penkkimäki.
Eeli Valkama katsoo kalaa tarkasti ja toteaa
sen varmuudella haueksi.
Rantakaislikon suojassa, emojen huomassa
•
Katri Mäkinen
Keskikesän ilta. Ilta-aurin-
ko kurkki välillä pilvien ja
puiden takaa, lämmitti ja
helli silkkiuikkuperhettä
ison puistikon rantamil-
la, äiti-uikkua ja kahta
poikasta. Emo katsoi har-
taasti joen selkää, ensin
vasempaan, sitten oike-
aan, kun pikku-uikut te-
kivät tottuneesti samoin.
Äkkiä äiti-uikku valpas-
tui, ui tuttua tulijaa koh-
ti, mutta vilkaisi sivulleen
ja virkahti jälkeläiselleen:
”Ui lähemmäksi! Nyt isä
toi sinulle ruokaa.” Pik-
ku-uikku lipui nöyrästi
isä-uikun luo, katse kiin-
ni särjessä, joka kimmel-
si isän nokassa.” Viimein-
kin ruokaa”, poikanen
nyyhkäisi ja ahmaisi isän
tarjoaman kalan nälkäi-
seen kitaansa. Kalan syö-
tyään pikku-uikku kat-
soi äitiä ja isää kysyväs-
ti, vuorotellen, ja piipit-
ti: ”Hyvää! Onko lisää?”
Isä-uikun kadottua ka-
lareissulleen, äiti-uikku
johdatti pienokaisensa
läheisen rantaruovikon
suojiin. Poikaset rauhoit-
tuvat, uivat liki emoa ja
uinahtivat toviksi äidin
pehmoiseen huomaan.
Mutta kun ruokareis-
sulle lähtenyt isä-lintu
vain viipyi ja viipyi, poi-
kaset harmistuivat näl-
käisinä ja pitkästyneinä.
Emon vastusteluista huo-
limatta ne vaativat pääs-
tä äidin syliin, emon sel-
kään. ”Te olette jo liian
isoja”, emo huokasi. ”Lii-
an isoja. Muka liian isoja!”
poikaset tuumivat, pyöri-
vät ringissä äidin ympä-
ri ja pyrkivät ärhäkästi
emouikun selkään. Kun-
nes toinen lopulta onnis-
tui, lötkötti äidin kyydis-
sä kuin me ihmiset ran-
tapatjan päällä, voiton-
riemuisena, kun sisarus
murjotti murheellisena.
Tämän tarinan myö-
tä toivon kaikkien kan-
salaisten antavan niin
linnuille kuin muillekin
luonnossa eläville eläi-
mille, koti- ja pesimä-
rauhan ja niitä vain asi-
anmukaisella tavalla kat-
seltavan: Pitämällä koirat
kiinni. Katselemalla pesi-
viä lintuja sopivan kau-
kaa ja kiikarein. Käyt-
tämällä kuvauslaitteita,
joilla voi kuvata eläimiä
kauempaa, niitä häiritse-
mättä. Ja muistamalla, et-
tei vesilintuja, ja varsin-
kaan niiden poikasia saa
ruokkia, koska niiden pi-
tää oppia löytämään lin-
nuille sopivaa ja vahvis-
tavaa ruokaa emojensa
opastamina.
•
Veli-Matti Saksi
Kiikoisten kalastuspäi-
vä liittyi valtakunnal-
liseen kalastuspäivään,
joka pidettiin keski-
viikkona 18. toukokuu-
ta teemalla: koulusta
kalaan. Kiikoisissa tem-
paistiin viikkoa myö-
hemmin, koska Tou-
kolan kuudesluokka-
laiset olivat luokkaret-
kellä Ahvenanmaalla
valtakunnallisena ka-
lastuspäivänä. Valta-
kunnallisen kalastus-
päivän tavoitteena on
saada erityisesti lap-
set ja nuoret innostu-
maan monipuolises-
ta kalastuksesta ja ka-
lan käytöstä. Painotuk-
sena on luontoliikun-
ta ja elämykset. Päivää
vietettiin tänä vuon-
na 11. kerran. Päivä on
syntynyt eduskunnan
kalakerhon aloittees-
ta. Sen lisäksi mukana
ovat maa- ja metsäta-
lousministeriö, Kalata-
louden Keskusliitto ja
Vapaa-akankalastajien
Keskusjärjestö.
Koulusta kalaan
Pikku-uikku saa kalan.
