14
Keskiviikko 6.7.2016
Sinun sivusi
▶
YLEISÖLTÄ
Ilmaise
mielipiteesi
Alueviestissä,
lähetä postia
toimitus@
alueviesti.fi tai
PL 101, 38201
Sastamala
Vauvauutisia
Ari-Pekka Aaltonen ja Tiina Elo Huittisista ovat saaneet poikavauvan
15.6.2016. Vauvan syntymäpaino oli 3562 grammaa ja -pituus
51,5 senttiä. Kotona vauvan hoidossa auttaa isoveli Taavi.
Susanne Willman ja Juha Varjokumpu Huittisista saivat tyttären
13.6.2016 klo 23:47. Painoa neidillä 3816g ja pituutta 53 cm.
Jarna ja Toni Friimäen perheeseen Sastamalan Keikyään syntyi
pieni tyttövauva 25.6.2016 klo 21.52. Painoa neidillä oli 3010g ja
mittaa 48cm. Kotona siskoa hoitaa Venni 2 v.
Mirva Hakala ja Eetu Nisula Mouhijärveltä ovat saaneet pojan
24.6.2016 Tays:ssa. Pojan mitat olivat 4015g ja 55cm.
Voit lähettää uutiset myös sähköpostilla
Kenellä on rohkeutta puolustaa hoidon laatua?
SuPer on nostanut esiin
useiden vuosien ajan yhä
heikkenevän vanhusten-
hoidon tilan. Hoitajien
yhteydenottojen ja vaati-
musten määrä puuttua ti-
lanteeseen ovat kasvaneet.
Jos asialle ei tehdä jotakin
nopeasti, vanhustenhoi-
don tilanne ajautuu pian
kestämättömäksi.
Työkuorma vanhus-
tenhoidossa on kasva-
nut viime vuosina. Tä-
hän on useita syitä. Van-
hukset ovat entistä use-
ammin monisairaita ja
raskashoitoisia. Samaan
aikaan säästetään hoito-
henkilöstöstä ja myös tu-
kityöntekijöistä, jolloin
esimerkiksi ruoanlaitto
ja pyykinpesu ovat siirty-
neet paikoin hoitajille. Tä-
mä aika on pois varsinai-
sesta hoitotyöstä. Päättä-
jät ovat myöntäneet ti-
lanteen, mutta keinoista
sen korjaamiseksi ollaan
eri mieltä. Hoitajien selvä
viesti on, että vanhusten-
hoidossa on liian vähän
koulutettua hoitohenki-
lökuntaa. Aika ei riitä hy-
vän hoidon antamiseen.
On kummallista, ettei tä-
tä viestiä oteta tosissaan.
Vanhusten arvokas elämä
tuntuu olevan yhteiskun-
nalle liian kallis.
Hoitajien viestiä kan-
nattaa kuunnella. Su-
Per Suomen suurimpana
vanhustenhoidon työn-
tekijöitä edustavana liit-
tona selvitti keväällä jäse-
nistönsä työkuormaa. Lä-
hi- ja perushoitajista 93
prosenttia oli huolissaan
hoidon laadusta. Vastaa-
jista 70 prosenttia on har-
kinnut alanvaihtoa. Yli
puolet kyselyyn vastan-
neista ei ole varma, pys-
tyykö työskentelemään
kahden vuoden kuluttua
terveytensä puolesta ny-
kyisessä ammatissaan. Lä-
hi- ja perushoitajien ko-
kema työkuorma on kas-
vanut oleellisesti neljäs-
sä vuodessa. Työnsä ras-
kaaksi kokevien määrä on
noussut yli viidenneksen.
Työntekijöillä on vahva
halu tehdä työnsä laaduk-
kaasti asiakkaan parhaaksi,
mutta tällä hetkellä siihen
ei anneta mahdollisuutta.
Vaikka tulokset ovat ol-
leet ennakoitavissa, silti
ne järkyttävät. Tilanne ei
missään nimessä saisi olla
nykyisenkaltainen.
Selvityksen julkista-
misen jälkeen SuPer ky-
syi kansanedustajilta, mi-
tä he omalta osaltaan ai-
kovat tehdä, jotta asiak-
kaat saavat hyvää hoitoa
ja hoitajat jaksavat työs-
sään. Vastauksia kyselyyn
tuli aivan liian vähän.
Vanhustenhoidon huo-
non tilan päivittely ei
enää riitä, vaan asialle on
tehtävä jotakin. Nyt hoi-
tajat joutuvat ottamaan
vastuulleen töiden prio-
risoinnin, mikä kuului-
si johdolle. On työnanta-
jan tehtävä päättää, mi-
tä jätetään tekemättä re-
surssipulan vuoksi. Hoi-
tajien yleinen syyttämi-
nen asenneongelmasta
ei tuo tilanteeseen korja-
usta. Jokaisessa ammatti-
kunnassa on myös alalle
soveltumattomia, mutta
vanhustenhoidon perim-
mäinen ongelma eivät ole
asenneongelmaiset hoita-
jat, vaan täysin riittämä-
tön hoitajamäärä. Keskus-
telu ei saa kääntyä vääril-
le urille.
Silja Paavola
puheenjohtaja
Suomen lähi- ja perus-
hoitajaliitto SuPer
Vääriä säästökohteita
Liikunta on meille kaikille
tärkeää ja tutkimuksetkin
osoittavat sen hyvät vai-
kutukset terveydelle.
Myös mielenterveys-
kuntoutujalle liikunta on
merkittävä elämän laadun
ylläpitäjä ja osastojaksoja
estävä asia.
Nyt kun Purren liikun-
nanohjaaja on jäämäs-
sä eläkkeelle pelkään, et-
tä liikunnalliset ryhmät
edelleen supistuvat. Jo
pari vuotta sitten liikun-
nanohjaajan jäädessä osa-
aikaeläkkeelle, myös ryh-
mät puolittuivat ja se on
mielestäni hyvin huoles-
tuttava suunta.
Osastojaksot ovat aina
kalliimpia kuin avohoi-
toon satsaaminen.
Mielenterveysongel-
mat koskettavat koko lä-
hipiiriä ja jos kuntoutuja
voi huonosti, myös hänen
läheisensä uupuvat. Ilman
päivärutiineja, joita esim.
liikuntaryhmät ovat, kun-
toutuja jää helposti kotiin
ja hänen elämän laatunsa
heikkenee kaiken muun
ohella ja osatojaksot ovat
todennäköisempiä kuin
sellaisella kuntoutujalla,
jolla on tekemistä ja syy
lähteä kotoa.
Siksi onkin mielestä-
ni erittäin tärkeää se, että
kuntosali ja liikunnalliset
ryhmät ja elämänhallinta-
ryhmät jatkavat edelleen
ainakin tässä laajuudessa
kuin nyt. Niitä voisi mie-
lestäni lisätä siihen mää-
rään, missä ne olivat muu-
tama vuosi sitten. On ly-
hytnäköistä säästää näis-
tä palveluista.
Eva von Koch
▶
VIHITYT
Kuva: Keskuskuva.
Anne-Jasmin Nurmi & Mark-
ku Hujo vihitty 23.6.2016
Lukutaidoton Tunari.
Myönnän auliisti heikko-
lahjaisuuteni mitä tulee
lukemiseen, laskemiseen
ja kirjoittamiseen. Palaan
nyt kuitenkin siihen Juk-
ka Kivimäen alkuperäi-
seen kirjoitukseen Huittis-
ten valtuustoseminaarista.
Suomen Sosiaalidemo-
kraatisesta puolueesta pai-
kalla oli yksi täysivaltai-
nen valtuutettu eikä kak-
si, kuten Jukka Kivimäki
oli laskenut. Luku on val-
tuustoseminaarista laadi-
tusta muistiosta. Huittis-
ten Vasemmistoliiton val-
tuustoryhmästä paikalla
oli kolme valtuutettua ei-
kä neljä, kuten Jukka Ki-
vimäki oli laskenut, kun
nyt ihan tarkoiksi ruve-
taan. Paikalla oli myös
ryhmä Kaunisto, minkä
Jukka Kivimäki ei mai-
ninnut olleen paikalla ol-
lenkaan. Laskutaitoa vaa-
tii sekin, että tietäisi oman
valtuustoryhmänsä koon.
Vaaltuustoseminaariin
osallistui minun ja Jukka
Kivimäen kaltaiset kek-
kulit, jotka voivat olla
keskellä työpäivää missä
vaan.
En koe tarvetta olla mu-
kaana missään vaaleissa,
vaikka uskoisin luku- ja
laskutaitoni riitävän hoi-
tamaan kunnallisia luot-
tamustoimia.
Mikäli muisti on taan-
tunut merkittävästi, eh-
dokkuutta kannataa ehkä
harkita vakavasti.
Aarne Matintalo
Persu
Muistolehdon myllerrys järkyttää
Toki olemme tienneet
kirkon muistolehdosta
etukäteen olleista ilmoi-
tuksista, että muistoleh-
toa tullaan laajentamaan,
eikä laajennuksen aika-
na voi viedä kukkia paa-
seille nimilaattojen eteen,
vaan ne tulee jättää muu-
alle haudattujen muisto-
merkin luo.
Hämmästyksemme ja
surumme oli kuitenkin
sanoin kuvaamaton, kun
lauantaina 2.7. kävimme
paikan päällä! Koko oi-
kean puoleinen uurnaleh-
to oli yhtä työmaata; pelk-
kää myllerrettyä hiekkaa.
Äitimme uurnan paikkaa
ei enää ole.
Olemme paitsi surulli-
sia ja kauhistuneita myös
ymmällämme, saako täl-
laista todella tehdä, jos
uurna on laskettu vasta
noin 8 kuukautta sitten?
Eikö Muistolehdossa pä-
de hautarauha? Miksi laa-
jennuksen takia piti tuho-
ta paikka, jonne olemme
rakkaamme laskeneet, ja
jota katsoimme ajatellen,
että tuossa on äidin vii-
meinen leposija?
Varmasti emme ole ai-
noita, joita asia koskee
syvästi. Toivottavasti te,
jotka ette ole käyneet vie-
lä muistolehdossa, osaat-
te kirjoituksemme jälkeen
varautua häväistykseen.
Nimim.
Surevat omaiset
Kiitoksia seurakunnille
Suomen suvi on kauneim-
millaan ja monilla on ke-
säloma. Onneksi seura-
kunnat eivät ole lomal-
la täällä Sastamalassa. Vä-
hävaraisten ruoka-apu
on jatkunut keskeytyk-
settä. Luterilainen ja va-
paaseurakunta järjestivät
molemmat raittiit juhan-
nusjuhlat. Helluntaiseu-
rakunnalla oli viikonlop-
pu kristillisen alkoholi- ja
narkomaanityön merkeis-
sä. Joka viikko on iltaru-
kous vapaa- ja helluntai-
seurakunnassa. Jälkim-
mäisellä myös päiväruko-
us.Erityisen mieluisaa on
ollut Tyrvään Pyhän Ola-
vin kirkon tilaisuudet: ju-
hannusjuhlat, messu ja
kahvit kirkonmäellä, ka-
marimusiikkikonsertti ja
nyt viimeksi sunnuntai-
iltana pieni pyhä hetki.
Esitän kiitokseni omal-
le evankelis-luterilaiselle
seurakunnalleni, sekä hel-
luntai- ja vapaaseurakun-
nille, jotka ovat ottaneet
minut avosylin ja suurella
sydämellä vastaan. On rie-
muisaa kokoontua yhteen
ja palvella Herraa.
Petteri Virtanen
Sastamala
