16
Keskiviikko 28.9.2016
MERKKIPÄIVÄ
Krannin perhe täyttää tuhat vuotta
▶
Suuri sisarusparvi on rikkaus, jota oppii arvostamaan vasta aikuisiällä.
•
Laura Haavisto
Montako
Krannia
tarvi-
taan tuhanteen vuoteen?
Oikea vastaus on 15. Äiti
ja 14 lasta.
Kiikan Illosta kotoi-
sin oleva Krannin perhe
täyttää pyöreitä tulevana
perjantaina, kun sisarus-
parven ja äidin yhteenlas-
kettu ikä saavuttaa tuhat
vuotta ja neljä päivää.
"
Risto
keksi ajatuk-
sen, että pitää laskea kos-
ka tonni täyttyy. Onhan
tuollaisten pyöreiden
täyttäminen varsin eri-
koinen juttu. Haluamme
ehdottomasti juhlia sitä
perhepiirissä, vaikka se
ei Suomen ennätys ole-
kaan",
Anna-Kaisa
ker-
too.
"Seuraavan kerran pyö-
reitä on mahdollista juh-
lia seitsemän vuoden
päästä, sillä silloin emme
tarvitse enää äidin apua,
vaan sitten tonniin riit-
tävät jo pelkät sisarukset",
Risto laskeskelee.
■
KRANNIN
talossa riit-
ti lapsuusvuosina vilinää.
Vanhimman ja nuorim-
man sisaruksen ikäero on
yli 20 vuotta, joten kaik-
ki lapset eivät ehtineet
asua kotona yhtä aikaa.
Parhaimmillaan kahden
huoneen ja keittiön koti-
talossa temmelsi kerralla
kymmenen tenavaa.
"Olihan siinä tietysti
iso lauma kaitsettavana,
mutta vanhemmat sisa-
rukset auttoivat nuorem-
pien hoitamisessa.
Varsinkin tyttärillä on
säilynyt passaus- ja hoi-
vavietti pienenä opittu-
jen kokkaus- ja kotityö-
taitojen ansiosta", Anna-
Kaisa kertoo.
Hilkka
-äiti on onnel-
linen, että kaikki hänen
lapsensa ovat löytäneet
oman paikkansa. Työhön
Krannin lapset oppivat jo
lapsena.
"Maatalouden töissä ol-
tiin mukana sisällä ja ul-
kona. Silloin asiat tehtiin
vielä käsipelillä, joten las-
ten apu tuli tarpeeseen.
Se oli hyvä, sillä opim-
me tekemään monenlais-
ta työtä ja samalla kunto-
kin pysyi hyvänä", Anna-
Kaisa toteaa.
■
SUURI
sisarusparvi on
valtava rikkaus, sen Kran-
nin sisarukset ovat aikui-
siällä oivaltaneet.
"Vaikka lapsena sitä jos-
kus ajatteli, että voisi mei-
tä vähän vähemmänkin
olla", Liisa nauraa. "Sil-
loin harmitti, kun joutui
jakamaan kaiken ja käyt-
tämään vanhempien si-
sarusten vaatteita ja ken-
kiä", tyttäret muistelevat.
Koko katras on kuiten-
kin yhtä mieltä siitä, että
laaja suku on mukava ja
iso perhe opettaa paljon
myös itsestä.
"Ison perheen ansiosta
työelämässä on ollut hel-
pompi sopeutua työyh-
teisöihin
ja ottaa muut ihmiset
paremmin huomioon",
Raili pohtii.Enää koko
perhe on koolla harvak-
seltaan, lähinnä synty-
mäpäivillä ja muissa juh-
lissa. "Siitä huolimatta
kaikki tietävät aina tois-
tensa kuulumiset. Joiden-
kin kemiat toimivat pa-
remmin yhteen ja toiset
ovat toisten kanssa enem-
män yhteydessä. Kaikki
eivät soittele jatkuvasti
keskenään, mutta jokai-
nen tietää ainakin suun-
nilleen miten kenelläkin
menee",
Arja
sanoo.
■
JOULUKUUSSA
94
vuotta täyttävä Hilkka
asuu edelleen perheen
kotitalossa. Lapsiltaan
hän saa apua aina tarvit-
taessa.
"Minä hoidin välillä äi-
din leipomukset, mutta
hän totesi, ettei kukaan
leivo sellaista pullaa kuin
hän. Niinpä äiti hoitaa
senkin homman edelleen
itse", Outi naurahtaa.
"Se ei ole mikään ihme,
sillä äiti on aina leipo-
nut joka päivä. Lapsena-
kin lämmintä kakkoa oli
tarjolla usein", Anna-Kai-
sa muistelee.
Hilkka palkittiin äitien-
päivänä 1995 Suomen
Valkoisen Ruusun ritari-
kunnan I luokan mitalil-
la kultaristein.
"Äidissä olemme aina
ihailleet hänen kärsiväl-
lisyyttään ja rauhallisuut-
taan. Isä oli oikeudenmu-
kainen ja humoristinen
seuramies, mutta anka-
ra, eikä yleensä sietänyt
vastaan väittämistä. To-
ki pitää ymmärtää sen ai-
kakauden sota-ajan isien
koettelemuksia", Anna-
Kaisa sanoo.
Entä millaisia ovat Hil-
kan ja Kaukon lapset? "It-
sepäisiä", kuuluu vastaus
yhdestä suusta.
"Ja kovia puhumaan.
Keittiön pöydän ääres-
sä kun istumme porukal-
la, niin suunvuoroa ei saa.
Jokainen puhuu päällek-
käin omia asioitaan", Ou-
ti paljastaa.
Hilkka Krannin (edessä) pojat Jorma, Jussi, Risto, Tarvo ja Matti sekä tyttäret Outi, Arja, An-
na-Kaisa, Liisa, Minna ja Raili kokoontuivat viime viikonloppuna juhlistamaan yhteistä tu-
hatvuotispäiväänsä.
Krannin sisarukset
Sinikka Laakso, 1940
Helena Mäkinen, 1942
Raili Niemelä, 1945
Sirpa Rosling, 1946
Liisa Lakkala, 1947
Arja Virtanen, 1950
Risto Kranni, 1951
Outi Sahin, 1953
Jorma Kranni, 1954
Erkki (Jussi) Kranni,
1955
Anna-Kaisa Kranni,
1956
Tarvo Kranni, 1958
Matti Kranni, 1961
Minna Tuominen, 1963
Hilkka ja Kauko Kran-
nin 108 jälkeläistä:
14 lasta
40 lastenlasta
52 lastenlastenlasta
2 lastenlastenlastenlasta
KUMMAT TIEMERKINNÄT
”Harmillinen tapaus”
▶
Virheelliset apuviivat Nokia-Pori-tiellä saattavat
häipyä ajan mittaan kulumalla.
Tiemerkinnät valtatiellä 11 välillä Kiikoinen-Häijää ovat paikoin hur-
jan näköisiä. Mahtavatko ne harhauttaa ja vaarantaa liikenneturval-
lisuutta pimeäajossa? Tilannekuva on hieman ennen Kariniemen ris-
teystä Kiikoisista kohti Mouhijärveä.
•
Jaana Grankvist
Valtatietä 11 päällystet-
tiin menneen kesän aika-
na. Kummalliset tiemer-
kinnät Nokia-Pori-tiel-
lä hämmästyttävät Sas-
tamalan alueella muun
muassa Häijäässä ja muil-
la Mouhijärven tieosuuk-
silla kohti Kiikoista.
Mistä on kysymys,
projektipäällikkö Os-
si Saarinen ELY-keskuk-
sesta?
”Urakoitsijalla oli joil-
lakin kohteilla ongelmia
laitteistonsa kanssa koh-
distaa keskelle tehtäviä tä-
ristäviä jyrsintöjä, jolloin
he joutuivat tekemään tä-
tä työtä varten apuviivan
noin 1,5 metrin päähän
tien keskeltä.
Aiotaanko väärät mer-
kinnät poistaa, jotta lii-
kenneturvallisuutta ei
vaaranneta?
”Uskon, että apuvii-
vat kuluvat talven aikana
pois, tai ainakin haalistu-
vat, kun tiellä aletaan ajaa
nastarenkailla ja aurauska-
lusto lähtee taas liikkeelle.
Paha ylimääräisiä merkin-
töjä on saada saman tien
poistettua ilman, että tien
pintaa jyrsitään.”
Onko urakoitsijalla
vastuu tekemistään mer-
kinnöistä?
"Toki urakoitsijalla on
aina vastuu tekemistään
merkinnöistä. Urakoiden
asiakirjoissa ei ole kuiten-
kaan välttämättä ennal-
ta otettu kantaa kaikkiin
erikoistapauksiin. Läh-
tökohtana on kuitenkin,
etteivät merkinnät aiheu-
ta liikenneturvallisuut-
ta vaarantavia tilanteita."
”Vastaavia ongelmallisia
tiemerkintöjä on Nokia-
Pori-tien lisäksi Pirkan-
maalla tiellä 66 Virroilla
ja tiellä 23 Parkanossa.”
