8
Keskiviikko 22.3.2017
Leevin karisma loisti
iltalamppua kirkkaammin
▶
▶
Lahkon vankina lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Leevi
K. Laitinen ei ole suostunut antautumaan katkeruudelle.
Kansainvälisesti menestyneen yrityksen luonut mies toivoo, että
lentoharrastus voisi jatkua vielä jokusen vuoden.
•
•
Maija Latva
Huittislaisen ravintola
Wanhan WPK:n viimei-
nenkin tuoli on käytössä,
kun Iltalamppu -tapahtu-
ma on alkamassa.
Juontaja
Taisto Laak-
son
vieraana on tällä ker-
ralla Vampulassa asuva
kauppaneuvos
Leevi K.
Laitinen
. Miehen tarina
on tuttu varmasti suurim-
malle osalle suomalaisista.
Ulla Appelsin kirjoitti hä-
nestä kirjan
Lapsuus lah-
kon vankina - Leevi K. Lai-
tisen tarina
, vuonna 2010.
Kangasniemellä vuon-
na 1931 syntyneen Lee-
vin vanhemmat antoivat
hänet nelivuotiaana karta-
nolaisen lahkonjohtajan
hoteisiin. Leevistä koulit-
tiin lahkon lapsisaarnaa-
ja, jota kuskattiin ympä-
ri Suomea erilaisissa tilai-
suuksissa.
Pikkupojan arki oli jär-
kyttävää: häntä piestiin ja
nöyryytettiin lahkon jul-
missa rituaaleissa. Yhteyt-
tä vanhempiin ei saanut
pitää, ei myöskään leikkiä.
Leevi puhuu kokemuk-
sistaan rauhallisesti, yh-
tään provosoimatta tai
provosoitumatta.
”Kaikki tuo on kaukana
takanapäin ja siitä on sel-
vitty”, mies toteaa.
■
■
Perustajansa
Alma
Kartanon
mukaan nimet-
ty lahko toimi 1920-60-lu-
vuilla ja sen keskuspaikka
oli Huittinen ja toimialu-
eena lähinnä Satakunta.
Lahkoon kuului enim-
millään parisataa jäsentä.
Pikaisen maailmalopun ja
kadotustuomion varjolla
se kielsi syntinä lähes kai-
ken koululiikunnasta sek-
siin, jota ei saanut harjoit-
taa aviossakaan.
Lahko oli voimissaan
vuosina 1920-1960.
■
■
Leevin
lapsuus me-
ni lahkon vankina, mutta
18-vuotiaana hän onnistui
karkaamaan yhdessä sisa-
rensa kanssa. Sisarkin oli
annettu lahkon kasvatik-
si. Puinen matkalaukku,
jonka Leevi otti mukaan-
sa karkumatkalle, on edel-
leen tallessa.
Pian vapautumisen jäl-
keen Leeville järjestyi
myllärin apulaisen paik-
ka. Sittemmin mies meni
sotaväkeen, jonka jälkeen
hän sai työpaikan tullilai-
tokselta.
■
■
Vuonna
1957 Leevin
tuttava pyysi häntä Varo-
va Oy -nimiseen yrityk-
seen tuuraajaksi siksi ai-
kaa, kun lähti itse vuodek-
si merille. Leevin pestistä
tuli kuitenkin vakituinen,
koska tuttava ei enää pa-
lannutkaan takaisin.
”1960-luvun alussa yri-
tys tuli myyntiin omistaji-
en eläköityessä, ja minulla
oli mahdollisuus ostaa se”,
Leevi tarinoi.
Tuolloin Varovassa oli
Leevin lisäksi sihteeri, yk-
si kuorma-auto ja yksi au-
tonkuljettaja.
Leevin johdolla Varo-
vasta kasvoi kansainvä-
lisesti menestynyt yritys,
jonka palveluihin kuu-
luvat maantiekuljetukset
Euroopassa, merikulje-
tukset kaikkiin maanosiin,
lentorahti sekä huolinta.
Vuodesta 2000 lähtien
Varovan toimitusjohtajan
tehtäviä on hoitanut Lee-
vin poika
Pekka
. Leevin
jäädessä eläkkeelle Varo-
vassa oli 170 työntekijää
ja liikevaihto 61 miljoo-
naa.
■
■
Tunnetaanpa
Vam-
pulan mies siitäkin, et-
tä hänellä on oma lento-
kenttä, vaimo
Anni Tuuli-
kin
mukaan nimetty Tuu-
likki-Vampula -lentokent-
tä.
Eikä mikä tahansa len-
tokenttä, vaan Suomen
kymmenen parhaan kor-
pikentän joukkoon ran-
kattu. Leevi aloitti ilmailu-
harrastuksen ollessaan lä-
hes seitsemänkymppinen.
Lentokentän avajai-
sia vietettiin Huittisten
Vampulassa vuonna 2001.
Kentältä löytyy hirsinen
taukotupa, saunatilat se-
kä tekolampi uimiseen.
Asvaltoidun kiitotien pi-
tuus on 1016 metriä ja ko-
ko lentokenttäalue on yh-
teensä 29 hehtaaria.
■
■
Leevin
toimesta on
saanut alkunsa myös
Alastaron golf-kenttä ja
hän on edelleen yksi sen
osaomistajista. Kentän
10-vuotisjuhlaa vietetään
tänä kesänä, 30.6.
■
■
Leevi
nauttii lentämi-
sestä.
”Suomi on kaunis maa
myös yläilmoista katsot-
tuna”, hän tarinoi.
Ensi kuussa Leevi koh-
taa jälleen ilmailulääkä-
rin ja toivoo saavansa vie-
lä medikaalin eli lääketie-
teellisen kelpoisuustodis-
tuksen.
”Onneksi lentolupakir-
ja ei ole vuosista kiinni”,
Leevi K. Laitinen toteaa.
Kommentti
Mies, jonka hymy
tulee sydämestä
En tiedä, onko salissa yhtään kuivaa silmäparia,
kun Taisto Laakso haastattelee Leevi K. Laitista.
Olen lukenut Ulla Appelsinin Leevistä kirjoitta-
man kirjan, mutta silti hänen tarinaansa on vaikea
kuunnella. Ahdistaa.
Miten tällainen on voinut olla mahdollista Suo-
messa? Miten kukaan äiti tai isä on voinut antaa
lapsensa sairaan uskonlahkon kasvatiksi? Miten
Leevi on ikinä voinut selvitä kokemuksistaan?
Vastaus on anteeksianto, vaikka ei Leeviltä ku-
kaan koskaan anteeksi pyytänytkään. Päästyään
lahkosta eroon hän päätti, että ei pilaa loppuelä-
määnsä katkeroitumalla. Sellainen päätös vaatii val-
tavasti sydämen sivistystä, jota Leevillä totisesti on
vaikka muillekin annettavaksi.
■
■
Iltalamppu-tilaisuudessa
harmittamaan
jäi vain yksi asia: Leevin osuus jäi tilaisuuden kes-
ton huomioon ottaen aivan liian lyhyeksi. Häntä
olisi kernaasti kuunnellut koko illan.
Sympaattinen Leevi K. Laitinen on hyvä esimerkki siitä, miten kaikesta voi selvitä.
Otsikoiden takaa
•
•
Minna Isotalo
Uimahalliton
Sastamala -
järvikylpijöiden
paratiisi
Kuntavaalihuuman sijaan on sastamala-
laiset vallannut uimahallikuume. Vallat-
tomuutta on havaittavissa niin mattimei-
käläisissä kuin päättäjiksi mielivien kes-
kuudessa. Pessimistiä hieman pelottaa,
mitä kaikkea jätämmekään huomiotta,
kun meneillään on uimahallivaalit.
Hallin puolustajat syyttävät sen vastusta-
jia kyläpolitikoinnista, vastustajat hallin
kannattajia taas populismista. Tikulla sil-
mään sitä, joka vanhoja muistelee, mutta
totena todettakoon, että uimapyhätön ra-
kentaminen olisi ollut huomattavasti hel-
pompaa Vammalan aikaan. Kuntalais-
ten tahdon kartoittamiseksi pitäisi järjes-
tää kansanäänestys, satunnainen gallup-
otanta ei riitä.
Naapurilehdestä sain lukea sykähdyttä-
vän uutisen, jonka mukaan yli 70 pro-
senttia kuntavaaliehdokkaista on hallin
kannalla. Jos resurssit antavat myöten,
suosittelisin selvittämään kuinka moni
ehdokkaista on uimahallin kannalla -
hinnalla millä hyvänsä.
Gallupin kanssa samaa faktaluokkaa ole-
va mutu-tuntumani kertoo, että empiviä
ehdokkaita on hämmästyttävän paljon.
Into uimahallin rakentamiseen kasvaa,
mikäli kaupungin talous kehittyy tulevi-
na vuosina huomattavasti ylijäämäiseksi.
Vaikka hallille löytyisi yksityisiä rahoit-
tajia, moni kehityksen jarru aprikoi, mil-
laisiin sfääreihin kasvavat uimalan käyt-
tökulut.
Onneksi kiivaimmankin taiston keskellä
osataan iloita. Facebookin Tyrvää-ryh-
mässä muuan kulttuurivaikuttaja arve-
lee, että seuraava valtuusto saattaa saa-
da aikaiseksi strategisen päätöksen hal-
lin rakentamisesta. Jos ja kun uimahalli
joskus kymmenen vuoden päästä on val-
mis, voisi kaupunki painattaa Kiitos-pai-
dat: Kiitos uimahallisotiemme veteraanit
1967 - 2027.
Kiikan ja Keikyän uimahallien tekninen
käyttöikä on maksimissaan viisi vuotta.
Lisäajan ostaminen remonttisatsauksilla
on järkevää, jos uutta hallia ei aiota ra-
kentaa. Vai onko sittenkään?
Tässä olisi vapaaseen käyttöön kaupun-
gille uusi slogan: Uimahalliton Sastama-
la - järvikylpijöiden paratiisi.
Sieluni silmin näen, miten kaupunki ja
yksityiset toimijat rinta rinnan rakenta-
vat saunoja ja saunalauttoja kuntalais-
ten ja turistien iloksi. Sastamalassa syntyy
avantouimareiden uusi uljas sukupolvi,
joka ymmärtää, että luonnonvedet ovat
tosiuimareita varten. Vauvalahjan lisäbo-
nuksena tulee uimaseuran jäsenyys.
Rantasaunan leppeät löylyt hellivät ui-
mahallitaistelujen veteraaneja kaupun-
gin vihtamestarin laittaessa parastaan.
Kultatuolissa heidät kannetaan laiturin
nokkaan ja molskis. Liekoveden hellässä
huomassa kelluessa silmä tavoittaa vane-
ritehtaan piipun ja toisaalla Kalssun hyp-
pytornin. Kotiseuturakkaus täyttää vete-
raanin mielen ja sulaa kipakka kiukku:
On meillä täällä vaan ihan omanlaisen-
sa meininki.
