25
Torstai 20.4.2017
LUONTO
Kevät keikkuen tulevi
▶
Yöpakkaset pakottavat tuuheankin höyhenpuvun omaavan linnun hakemaan suojaa.
•
Hannu Moilanen
Yllä oleva sanonta pitää
tänä keväänä varsin hyvin
paikkansa. Pääsiäisen alla
orastanut kevät otti juh-
lapyhinä takapakkia oi-
kein kunnolla. Yöpakka-
set ja lumikuurot pysäytti-
vät lintujen kevätmuuton,
tänne jo ehtineet siivek-
käät koettavat nyt sinni-
tellä lähes talvisissa olo-
suhteissa. Yöpakkaset pa-
kottavat tuuheankin höy-
henpuvun omaavan lin-
nun hakemaan suojaa, tai
ainakin pörhentämään
höyhenet äärimmilleen.
Ensimmäiset västärä-
kit tulivat tälle seudulle
maalis-huhtikuun vaih-
teen tietämillä. Väite, et-
tä västäräkistä on vähäsen
kevääseen, saataneen het-
keksi unohtaa. Töyhtö-
hyypät värjöttelivät pää-
siäisen pyhinä pelloilla ja
teiden varsilla orvon oloi-
sina. Hyyppien pesintäai-
keet siirtyvät tuonnem-
maksi.
■
TÄNNE
ehtineillä vesi-
linnuilla ravinnon saanti
on vielä tiukempaa, kuin
pelloilla ja metsissä ruo-
kailevilla lajeilla. Kertaal-
leen jo sulaneet rantave-
det jäätyvät helposti kipa-
koissa yöpakkasissa um-
peen. Päivällä ohut jää
onneksi sulaa nopeastikin
auringonpaisteen saatte-
lemissa plus asteissa.
■
NAURULOKIT
ja no-
kikanat seisoskelevat
Nyt ei naurata. Naurulokit hakeutuvat isoinakin ryhminä ruokailemaan sulapaikoille. Yöpakkasten jäljiltä ne joutuvat nyt odottelemaan aurin-
gon tuomaa lämpöä, joka avaisi rannan sulapaikat isoimmiksi. Nokikana on tullut samaan sulaa haaveilemaan järven pohjan makupaloista.
Meriharakka on melko tuttu näky Sastamalan korkeudellakin. Merenrannikolta ja ulkoluo-
doilta tuttu punanokkainen lintu levittäytyy sisämaahan päin ja on muuttumassa kaupunki-
linnuksi. Pesintöjä on tavattu talojen katoiltakin.
hiljaisina ohuella jääl-
lä odotellen päivän au-
ringonpaisteen muka-
naan tuomaa sulaa. Nä-
mä linnut monien mui-
den vesilintujen tapaan
saavat ravintonsa ranta-
vesistä. Ulapalla vapaa-
na vellova vesi ei näi-
tä vesilintuja ravinnon
saannissa auta, metrien
syvyyteen ne eivät yllä.
Silkkiuikut, isokoskelot
ja muut sukeltajalinnut
ovat onnekkaampia, hy-
vinä sukeltajina ne nap-
sivat pikkukaloja vaikka
jään alta.
■
SASTAMALAN
kor-
keudelle huhtikuussa ovat
ehtineet jo monet tutut
muuttolinnut varamaan
reviireitään. Harvinai-
semmasta päästä tällä seu-
dulla pesivistä lienee me-
rikotka, jonka saalistus-
matkat vielä maaliskuussa
ulottuivat Vammalankin
taivaalle. Pilkkimiesten
jättämien kalojen perässä
liikkuva uljas kotka näyt-
täytyi varisparven saatte-
lemana.
■
SAARISTON
ulkoluo-
tojen lintu meriharakka
on paikoin jo tuttu tällä-
kin seudulla. Huhtikuun
puolivälin tienoilla pu-
nanokkainen pariskunta
tepasteli kiireisesti ravin-
non perässä mm. Pyhän
Olavin kirkkomaita puh-
distellen. Linnusta pova-
taan levitessään uutta kau-
punkilintua maahamme.
■
MERELLISISTÄ
mai-
semista tutut merimetsot
liikkuvat ja paistattelevat
päivää huhtikuisilla Rau-
taveden kivillä istuskellen.
Isot virtapaikat ovat su-
lat, josta linnut kalastavat
vatsantäytettä hyisestä ve-
destä. Yksinäinen kyhmy-
joutsen on liikkunut sa-
moilla seuduilla. Linnus-
ta povataan myös sisä-
maan järvien asukkia kil-
pailemaan reviireistä ken-
ties tutun laulujoutsenen
kanssa. Linnun tuntee ja
erottaa laulujoutsenes-
ta mm. nokan kyhmystä.
Toivotaan, että tuttu lau-
lujoutsen pitää pintansa
sisämaan järvillä. ”Myk-
kä” kyhmyjoutsen kun ei
juurikaan ääntele, saatik-
ka laula.
■
VAIKKA
huhtikuun aa-
mut ovatkin nyt erityisen
kylmiä, laulavat pikkulin-
nut iloisesti jo heti aamu
kuuden maissa auringon
noustessa. Valo on laukai-
seva tekijä joka saa monen
siivekkään äänijänteet pi-
ristäviin sointuihin. Oma
reviiri ja sinne kesäksi lau-
lulla houkuteltu naaras
lienee kaikkien koiras-
lintujen toive.
