15
Torstai 4.5.2017
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Onnettomuus
Varikonkadun
rautatiesillalla
Keskiviikkona 26.4 noin
klo 18:00 veljeni Pentti
kaatui ja löi päänsä pahas-
ti kävellessään Sastamalas-
sa, Varikonkadulla rauta-
tiesillan jalkakäytävää pit-
kin keskustaan päin.
Hän on nyt kuudetta
päivää Tays:n teho-osas-
tolla tehohoidossa.
Suuret kiitokset kaikil-
le teille, jotka olitte anta-
massa ensiapua onnetto-
muuspaikalla, vaikka am-
bulanssin tulo kesti koh-
tuuttoman kauan.
Me lähiomaiset olisim-
me kiitollisia, jos saisim-
me tiedon näkikö mah-
dollisesti joku kaatumisen
ja kuka tuli ensimmäise-
nä paikalle. Yhteystiedot
ovat lehden toimituksessa.
Pauli Mäntylä
Taksikyydeistä
Niin! Voittehan te kau-
punkitaksit pysytellä siellä
maalikylissänne ettei auto
likaannu. Meillä täällä ha-
ja-asutusalueella on ihan
omat taksimme, jotka us-
koakseni lähtevät kyytiin
silloin kun tarvitaan, ku-
ten vanhoina hyvinä ai-
koina, jolloin ei vielä tun-
nettu päivystysvelvoitetta.
Nythän ei tarvitse lähteä
keskellä yötä heittämään
parin kilometrin baari-
keikkaa kylille. Tappiolla.
Jaakko Vähätalo
Selvennystä verkkopankki-tunnuksista
Verkkopankkitunnusten
saantia on haluttu lain-
säädännöllisesti helpot-
taa. Eduskunta hyväksyi
muutokset luottolaitosla-
kiin joulukuussa 2016 ja
muutokset astuivat voi-
maan 1.1.2017. Uuden
lain tarkoitus on mahdol-
listaa kaikille EU-maissa
laillisesti asuville henki-
löille peruspankkipalve-
lut. Lakisääteisillä perus-
pankkipalveluilla uudessa
laissa käsitetään maksulii-
ketili, maksukortti ja verk-
kopankkitunnukset. Laki-
muutos muutti oleellisim-
min vaatimuksia verkko-
pankkitunnuksia kohtaan.
Tunnukset tulee voida uu-
den lain mukaan myön-
tää myös sellaiselle henki-
lölle, jolla ei ole vahvaan
sähköiseen tunnistami-
seen edellytettävää hen-
kilöllisyystodistusta. OPn
nykyisiä verkkopankki-
tunnuksia ei voida tarjota
asiakkaille uuden lain tar-
koittamalla tavalla.
Uusi laki astui voimaan
vuoden alusta. OPlla on
tarjolla uuden lain tar-
koittamista peruspankki-
palveluista jo tili ja kortti.
Uuden lain mukaisia verk-
kopankkipalveluita on ra-
kennettu siitä asti, kun
lain sisältö on ollut selvil-
lä. OPn tarkoituksena on
tuoda uusi palvelu mah-
dollisimman nopeasti asi-
akkaiden ulottuville. Lain
säätäjällä on ollut tiedos-
sa aikataulun haasteelli-
suus ja tästä syystä uudes-
sa laissa on otettu huo-
mioon poikkeus palvelun
tarjoamisesta 6kk:n ajalle
lain voimaan tulosta.
Heinäkuusta eteenpäin
OPlla on tarjota uuden
lain mukaiset verkkopal-
velut. Mikäli asiakkaal-
la on vahvan sähköisen
tunnistamisen edellyttä-
vä henkilöllisyystodistus,
voi myös uusilla verkko-
tunnuksilla hoitaa asioita
viranomaisten kanssa.
Kaikki OPn nykyiset
verkkopankkitunnuk-
set säilyvät uudistukses-
ta huolimatta ennallaan.
Uuden lain myötä voim-
me kuitenkin tarjota mah-
dollisuuden tunnistautua
ja tehdä maksuja verkossa
entistä useammalle.
Janne Pohjolainen
Asiakkuus- ja
myyntijohtaja
OP Sastamala
Kuka varasti sinivuokot kirjailijan pihalta?
Viime perjantaina iloitsin
pihapiirissäni Punkalaitu-
men Havionkoskella he-
lottavista sinivuokoista.
Vappupäivänä kukat oli-
vat poissa. Joku kovasydä-
minen ja paatunut ihmi-
nen oli varastanut ne mät-
täineen kaikkineen.
Tuli paha mieli, masen-
si kovasti. Olen hankki-
nut tämän torpan kevään
mittaan. Koskaan aikai-
semmin ei ole tarvinnut
epäillä ihmisten rehel-
lisyyttä näillä seuduilla.
Mitään hyvää en jaksa
toivoa sinulle, sinivuok-
kovaras, ja manaan sinut
muistamaan varkautesi
joka kerran kukkiani kat-
soessasi.
Pihapiirini ei näy ohi-
kulkijalle, vaan sinne on
varta vasten poikettava
ja tiedettävä mitä hakea.
Teostasi jäivät muistut-
tamaan autonrenkaiden
ja kenkien jäljet. Oikein
oli ollut mukana lapiokin
kukkien maasta repimistä
varten. Harkittu ja rikolli-
nen teko, sillä pihapiiriin
tunkeutuminen on jo si-
nänsä laissa tuomittua
kotirauhan rikkomista.
Muuten, hyvä lukija,
onko Sinun naapurisi pi-
halle ilmestynyt vapun ai-
kana kukkivia sinivuokko-
mättäitä?
Pirjo Tuominen
kirjailija,
Sastamala
pirjorantanentuomi-
Kotimaani ompi Suomi,
Suomi armas synnyinmaa
Lapin sota päättyi
27.4.1945, jolloin vii-
meisetkin Saksan soti-
laat vetäytyivät Kilpisjär-
veltä Norjan puolelle. Sii-
hen päättyi myös Suomen
osuus toisessa maailman-
sodassa.
Kansallista veteraani-
päivää vietetään Suomes-
sa Lapin sodan päättymi-
sen muistopäivänä. Se on
yleinen liputuspäivä ja so-
tiemme veteraanien kun-
niaksi vietettävä juhlapäi-
vä. Tavoitteena on laskea
seppele 27.4 vuosittain
kaikille maamme sanka-
rihautausmaille täyden-
täen kansallisen veteraa-
nipäivän vakiintuneita
viettotapoja. Seppeleen-
laskun tavoitteena on siir-
tää veteraaniperinnettä ja
-tietoisuutta nuoremmille
suomalaisille. Siksi olisi-
kin tärkeää, että paikalla
olisi paljon väkeä, erityi-
sesti koululaisia.
Kun tänä vuonna odo-
tin kirkon rappusilla sep-
peleenlaskua, ajatukseni
karkasivat samaan tilai-
suuteen jo vuosien takaa:
Näen veteraanien ja re-
serviläisten muodosta-
man lippuvartion, jossa
on Suomen lippu airuei-
neen sekä muut juhlaan
liittyvät liput. Tätä seuraa
lyhyt papin tai jonkun
muun sovitun henkilön
pitämä puhe, seppeleen-
lasku, kirkkokuoro, ruko-
us ja päätösvirsi. On suo-
siteltu käytettäväksi kun-
niamerkkejä. Sitten siir-
rymme seurakuntatalolle,
jossa on pienimuotoinen
juhla kahvitarjoiluineen.
Entä tämän päivän kun-
nianosoitus Mouhijärven
sankarihaudalla: ei juh-
laan liittyviä lippuja, ei
seurakunnan edustajaa
suntiota lukuun ottamat-
ta, ei minkäänlaista teks-
tiä eikä kukkia seppeleissä
(kuten oli esim. Tyrvään
sankarihaudan seppelees-
sä kultakirjaimin), ei kah-
vitilaisuutta seurakunta-
talolla, joitain koululai-
sia vihkoineen lähetetty-
nä tekemään muistiinpa-
noja. Nähtäväksi jää, on-
ko mediassa sanallakaan
mainittu tästä tai muiden
kappeliseurakuntien vas-
taavista tilaisuuksista.
Vuosi 2017 on juhlan
paikka, erityisesti kunnia-
kansalaisillemme, sota-
veteraaneille, juhliessam-
me 100 vuotiasta Suo-
mea. Hiljennytään, muis-
tellaan ja annetaan arvoa
heille, jotka itsenäisyy-
temme puolesta ovat tais-
telleet ja henkensä anta-
neet. Siksi meillä on ve-
teraanipäivä ja nämä juh-
lat ovat heidän juhlansa.
Vaikka monet heistä ovat
jo pois nukkuneet, niin
se ei estä meitä tekemäs-
tä kunniaa heidän jopa lä-
hes mahdottomaksi todet-
tuun taisteluunsa itsenäi-
syytemme puolesta.
Itsenäisyytemme alku-
ajat siirtyvät yhä kauem-
maksi. Muoto ja käsite tu-
levat muuttumaan. Olem-
me osa EU:ta, osa globaa-
lia maailmaa. Veteraa-
nipäivän viettoa ei ehkä
tulla katsoman televisi-
on ääressä samalla taval-
la kuin nykyisin. Vaikka
tavat muuttuvat, veteraa-
nien kunnioituksen tulee
säilyä.
Mu i s t a n
K i r k k o
2000-symposiumin, jossa
emeritusarkkipiispa John
Vikström opetti meille:
”Muistakaa iltarukouk-
senne!” Me voimme esit-
tää toivomuksia siitä, mi-
tä hyvää me vielä tarvit-
sisimme, samoin kiitoksia
siitä, mitä kaikkea olem-
me jo saaneet. Suurin niis-
tä on sotiemme sankarien
taistelema itsenäisyys, jo-
ta meidän tulee vaali nyt
ja aina.
Koti, uskonto ja isän-
maa- siinä tämän päivän
arjen ja juhlan elementit.
Maire Villo
Ilmaise mielipiteesi Alueviestissä,
lähetä postia
tai PL 101,
38201 Sastamala
Värien tunnustaminen
kuuluu moniarvoisen
demokratian jalustaan
Vapunpäivä sitten aukeni kauniina ja
lämpöisenä edellisen vuorokauden san-
kan lumisateen jäljiltä. Sastamalan
Vammalassa vappu näkyi mahtavana
moottoroituna vappumarssina vanho-
jen autojen myötä. Se oli uljas näky, jo-
ta ei juuri muualla Suomessa näy.
Vaan yksi uupui. Sitä perinteistä työvä-
en vappumarssia ei ollut. Eipä sitä tosin
ole ollut vuosikymmeniin, joten ei se mi-
tään uutta Pohjantähden alla ollut. Si-
tä marssia kuitenkin hieman kaipaa, sil-
lä se näky kuului lapsuuden vappuihin.
Puistokadulla marssittiin punaisten lip-
pujen kanssa ja kovaäänisistä raikuivat
työväen taistelulaulut.
Se oli aikaa, jolloin uskallettiin tunnus-
taa väriä. Sitä kaipaa yhä, sillä värien
tunnustaminen kuuluu moniarvoisen
demokratian jalustaan. Erilaiset mieli-
piteet ja näkemykset tuovat aina lisän-
sä päätöksentekoon. Se ei saa olla vain
punaista, sinistä, vihreää, keltaista tai
jonkin muun väristä päättämistä ih-
misten asioista. Värien kirjo takaa yh-
teiskunnan, ja myös yksittäisen kunnan,
kehittymisen. Värien tunnustaminen ei
ole häpeä.
Sastamalassa rakennettiin huhtikuun
kuntavaalien jälkeen yhteenliittymiä,
jotka antavat pontta erilaisten värien
näkymiseen ja kuulumiseen kaikissa
päätöksissä. Kaikki seitsemän valtuus-
toon ponnistanutta puoluetta pääsevät
vaikuttamisen ytimeen, eli kaupungin-
hallituksen pöydän ääreen. Kaikki eivät
saa varsinaista hallituspaikkaa, mut-
ta valtuuston varapuheenjohtajuuden
kautta pienimmänkin ryhmän, vihreit-
ten, ääni siellä kuuluu.
Näin on hyvä, vaikka Suomea aika-
naan moitittiin konsensuksen ja suo-
mettumisen kehdoksi. Silloin tietenkin
elettiin Kekkosen aikaa, jolloin suhteet
silloiseen Neuvostoliittoon olivat ykkös-
asia. Kuntatasolla järkevien kompromis-
sien – tavallaan konsensuksen – etsimi-
nen on hyvä asia. Silloin kaikkien ihmis-
ten ajatukset huomioidaan, ainakin jol-
lakin tapaa.
