13
Keskiviikko 10.5.2017
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Meneepä kiitokset
välillä rahtusen
Nokian puolelle
Kun ajelee Kutalantien risteyksestä Sarko-
lantietä kohti Nokiaa, näkee suomalaista
metsäluontoa. Pari kilometriä ja oikealla
puolen seisoo Nokian rajakyltti. Tien toisel-
la puolen on mursketehdas, jossa valmiste-
taan niin tärkeätä mursketta vaikkapa so-
rateiden kunnostuksiin.
No. Rajapyykiltä on matkaa vasemmalle
kääntyvän Kaunistontien risteykseen noin
440 metriä. Liekö sitten tien nimi antanut
pontta kaunistukselle, joka on komeillut ris-
teyksen vierustalla jo vuosia kesäisin. Pienel-
lä töyräällä on nimittäin keltaiset kottikär-
ryt, jossa kukkii keltaisia kukkia. Kärry si-
sältöineen on hieno oivallus ja piristysruis-
ke metsän keskellä. Nämä kiitokset menevät
siis rahtusen Nokian puolelle.
Vaan tulipa mieleen, että jotakin omape-
räistä voisi värkkäillä kaikkien Sastamalaan
osoittavien rajakylttien alle. Me kun aina
vannomme luonnonkauden nimiin, niin so-
pivat kukkaistutukset loisivat mukavan tun-
nelman kaupunkiin tulijoiden mieliin.
Sastamalan kaupunginhallitus hyväk-
syi luottamushenkilöitten palkkiosäännön
maanantaina. Kun listaa silmäili, niin eipä
palkkioilla rikastumaan pääse. Esimerkiksi
kaupunginhallituksen puheenjohtajan vuo-
sipalkkio on 5 000 euroa ja valtuuston nuija-
henkilön palkkio 2 500 euroa. Päälle tulevat
tietenkin normaalit kokouspalkkiot, matka-
kustannukset ja mahdolliset ansionmenetys-
korvauskorvaukset.
Tulee mitä tulee, mutta eivät palkkiot pää-
tä huimaa. Palkkioista ottavat omansa tie-
tenkin vielä verottaja ja taitaapa yhä men-
nä niin sanottu puolueverokin. Sastamalan
palkkiot kaikkineen ovat noin keskitasoa
vastaaviin kuntiin verraten. Akaassa sekä
valtuuston että hallituksen puheenjohtajat
kuittaavat 1 760 euroa vuodessa. Kangasa-
lan valtuuston johtaja saa 6 000 euroa ja
hallituksen 8 400 euroa.
Kaiken päälle tulevat tietenkin hulppeat bo-
nukset haukkujen muodossa, koska kivoja
päätöksiä ei enää juuri päästä tekemään.
ALLUN IHAILIJA
”Lastenkirjoissa saa
hassutella vapaammin”
▶
Jukka-Pekka Palviainen kirjoitti valloittavan lastenromaanin.
Kokonaisuuden kruunaa Christel Rönnsin kuvitus.
•
Minna Isotalo
Sastamalalaiskirjailija
Juk-
ka-Pekka Palviaisen
uu-
sin teos
Allu ja salainen
ihailija
(WSOY) on sym-
paattinen lastenromaani
alakouluikäisestä Alexan-
drasta eli Allusta ja tämän
perheestä. Allu ja tämän
pari vuotta vanhempi iso-
veli Aapo ovat erottama-
ton kaksikko, jolle sattuu
ja tapahtuu kaikenlaista.
Allun ja Aapon isä suun-
nittelee taloja ja äiti nii-
hin sisustuksia. Kun per-
he muuttaa entiselle ju-
na-asemalle rauhalliseen
maalaiskaupunkiin, jat-
kuu lasten kesäloma seik-
kailujen merkeissä. Ollaan
teltassa yötä ja riekutaan
uimarannalla. Öisin jah-
dataan kummituksia ja
lähdetään naapurin po-
jan mukaan ongelle. Kun
on tarpeeksi utelias ja en-
nakkoluuloton, voi päätyä
vaikka nokikolarin kanssa
kattokahveille tai saada
kaverin ohi kulkevan ju-
nan konduktööristä.
Palviainen kuvaa läm-
möllä ja huumorilla per-
heidylliä kesäisessä ky-
läyhteisössä. Ystävyyssuh-
teet ovat tarinan keskiössä,
ja juonikuvioihin tuo mie-
leenkiintoa mitä oudoim-
piin paikkoihin ilmesty-
vä, Allulle osoitettu pink-
ki ihailijaposti.
Nokkela Allu järjestää
aikamiespoika Artturille
seuraa ja tietää, että sitten
aikanaan sopivan avio-
miehen löytää Elloksen
kuvastosta. Ja kannattaa
ottaa sellainen, jolla on
pitkät kalsarit, koska se
selviää paremmin talvista.
Henkilöhahmojen vä-
linen dialogi on aidon-
tuntuista ja uppoaa suo-
raan nauruhermoon. Pal-
viainen leikittelee suku-
puolistereotypioilla, Al-
lun ja Aapon mummi on
auton ratissa vauhtihirmu
ja vaari syynää verhot se-
kä tarkistaa ikkunoiden
likaisuusasteen. Valaise-
va on myös Allun ja naa-
purin Markuksen välinen
keskustelu tyttöjen ja poi-
kien väreistä. Paikallinen
nuoriso ei tunne ikärasis-
mia, vaan heittää mum-
min kanssa ylävitoset.
■
KIRJAILIJA
Palviainen
mainitsee esikuvikseen
Astrid Lindgrenin
Melu-
kylän lapset
sekä
Sinikka
ja
Tiina Nopolan
Heinä-
hattu ja Vilttitossu -kirjat.
”Halusin luoda maail-
man, jossa aurinko pais-
taa aina, on kesä ja läm-
mintä. Ihmiset valittävät
toisistaan, ja draama on
pientä ja aina ratkaista-
vissa.”
Myös aikuisille ja nuo-
rille kirjoittava Palviai-
nen nauttii lastenkirjo-
ja naputellessaan erityi-
Jukka-Pekka Palviainen ”Alluineen” kantapaikassaan Pyymäen kah-
vilassa. Kirjailijalta julkaistiin aiemmin tänä vuonna nuortenromaa-
ni ja syksyllä on aikuisille suunnatun teoksen vuoro.
sesti siitä, ettei hauskoja
sutkautuksia ja arjen ih-
metyksen aiheita tarvit-
se suitsia.
”Lastenkirjoissa saa has-
sutella vapaammin, ja kir-
joittaa tapahtumia, jotka
eivät reaalitodellisuudessa
ole uskottavia, mutta kui-
tenkin mahdollisia.”
Pisteenä i:n päällä
Allu
ja salainen ihailija
-teok-
sessa on Risto Räppääjä
-kirjojakin kuvittaneen
Christel Rönnsin
kuvi-
tus.
”Minulla ei ollut en-
nakkokäsityksiä siitä, mi-
ten tarina tulisi visuali-
soida. Rönnsin kuvat ta-
voittavat teoksen huu-
morin täydellisesti, ja se
tuntuu mahtavan hie-
nolta.”
Onko Allun ja kumppa-
neiden puuhista luvassa
lisää kirjoja?
”Toivon tietysti, että Al-
lun tarina saa jatkoa. Kesä-
loman päätyttyä hän voi-
si ystävineen ratkoa vaik-
ka salaperäisen opettajan
arvoitusta”, virnuilee Pal-
viainen.
Vaikuttaa siltä, että seu-
raava teos on jo tekeyty-
mässä.
Christel Rönnsin kuvat tavoittavat hyvin teoksen huumorin.
