10
Keskiviikko 23.8.2017
Otsikoiden takaa
•
Laura Haavisto
ENSIMMÄINEN
Wanhat talot tarjosivat
ruumiin ja sielun ravintoa
▶
Sastamalassa sunnuntaina järjestetty tapahtuma
sai valtavan suuren suosion.
•
Pauliina Vilenius
Talan tilan pihapiirissä
Sastamalan Kiikassa ku-
hisee. Kello on vasta mi-
nuutteja yli yksitoista,
mutta niin päärakennus
kuin kolme talomuseota-
kin ovat jo ehtineet täyt-
tyä vierailijoista.
Tilan isäntä
Yrjö Tala
toivottaa kädestä pitäen
tervetulleiksi kaikki, jotka
suinkin ehtii. Mies on ai-
van hämmentynyt aamu-
päivän vilkkaudesta.
"Viittä vaille 11 tulivat
ensimmäiset vieraat, nyt-
hän täällä on jo ruuhka",
hän naurahtaa ympäril-
leen katsellen.
Isäntäparin lisäksi vie-
raiden lomassa käyskente-
levät perheen lapset sekä
lastenlapset, joilla on tär-
keä tehtävänsä kahvilan-
pitäjinä. Erityisen merkit-
tävä on 9-vuotiaan
Pihla
Talan
rooli. Hän avaa Sas-
tamalan Wanhat Talot -ta-
pahtuman Ala-Talantiellä
soittamalla Satakunnan
laulun poikkihuilullaan.
Pirkko
ja Yrjö Tala ovat
noin vuonna 1850 raken-
netun talon yhdeksäs
isäntäpari. "Tilaa on kun-
nostettu vuosia ja nyt se
on saatu hyvään vaihee-
seen", perustelee Yrjö Ta-
la tapahtumapäivään osal-
listumista.
Vieraat pääsevät tilalla
todelliselle aikamatkalle,
sillä tilalla säilyneistä esi-
neistä on koottu näyttelyt
erilaisin teemoin. Nyky-
lapsia kiinnostavat eten-
kin vuosikymmeniä van-
hat lelut sekä se, miten
maalaistalon arki on 100
vuotta sitten sujunut.
■
PARKKIPAIKKAA
au-
tolle pitää etsiä myös
Ala-
Hannulan
tilalla Kiikassa.
Tungos alkaa kuistilta - ei-
kä vähiten siksi, että juu-
ri ulko-oven tuntumassa
myydään kutunjuustois-
taan tunnetun tilan tuot-
teita. Kauppansa ovat
tehneet myös spelttisäm-
pylät, mallaslimput ja ka-
kot.
"
Katariina Pylsy
mei-
dät tähän innoitti. Ovi-
en avaaminen yleisölle
oli oikeastaan ihan luon-
tevaa, olemme olleet mo-
nena vuonna mukana Yl-
lätysten yössä ja muuten-
kin järjestämme erilaisia
tilaisuuksia vieraille", sa-
nailee tilan emäntä
Leena
Hannula
.
■
OSTOKSITTA
eivät ta-
losta poistu loimaalainen
Anna Mustikkamäki
ja
alastarolainen
Satu Uusi-
talokaan
. Kaverukset ovat
lähteneet Sastamalan mai-
semiin varta vasten van-
hojen talojen takia.
"Aloitimme Honkolas-
ta heti yhdeltätoista, sen
jälkeen poikkesimme Ke-
miran vieraskerholla ja
nyt olemme tässä. Seu-
raavaksi matka jatkuu tä-
hän lähelle Koukulle, sit-
ten suuntaamme Vamma-
laan", naiset kertovat.
Heidän suosikkilistal-
leen on merkitty parikym-
mentä vanhaa taloa.
"Jos aikaa jää, siirrymme
ehkä-kohteisiin."
9-vuotias Pihla Tala soitti vieraille Satakunnan laulun kiikkalaisella Talan tilalla. Taustalla
3-vuotias pikkuveli Edvin.
Yrjö Tala ja yksi tilan museorakennuksista.
Kesä älä mee!
"Tää on sitä huippuelämää", totesi 4-vuotias
kummityttöni onnellinen hymy huulillaan,
kun kiipesimme kymmenettä kertaa vesiliu-
kumäen huipulle Puuhamaassa.
Aurinko paistoi täydeltä terältä, suussa mais-
tui vielä äsken syöty pehmis ja mäen laske-
minen sai vatsanpohjalle mukavaa kutinaa.
Pikkuneidin ajatukseen oli helppo yhtyä.
Kesä on ihmisen parasta aikaa.
Kesä on parasta aikaa myös tapahtumille.
Olen päässyt pelkästään työni puolesta osal-
listumaan tänä kesänä muun muassa Kylä-
markkinoille, biitsi-turnaukseen, Saparofes-
tareille, Huittisten meijerikahakasta järjes-
tettyyn tilaisuuteen ja Huhtamon elokuva-
festivaaleille.
Ja täällä ei muka tapahdu mitään!
Loistava esimerkki onnistuneesta kesätapah-
tumasta on viime viikonlopun HuittisAreena.
Edes kaatosade ei pilannut tunnelmaa, vaan
yleisö istui sitkeästi kuuntelemassa mielen-
kiintoisia keskusteluja, vaikka sateenvarjot-
kaan eivät enää riittäneet pitämään kuiva-
na.
Yleisön kiinnostus osoittaa, että keskustelui-
den aiheet oli valittu hyvin ja tällaisille ta-
pahtumille on ilman muuta kysyntää enem-
mänkin.
Huittisten tulevaisuutta koskevassa keskus-
telussa myös yleisö otti hienosti roolia ja an-
toi kaupungin suuntaan muutaman osuvan
kritiikin. Suoraan kuntalaisilta tulleesta pa-
lautteesta on syytä ottaa onkeensa.
Suuri kiitos tilaisuuden onnistumisesta me-
nee myös keskustelut juontaneelle Jouni
Kemppaiselle, joka piti puheen kansantajui-
sena ja haastoi keskustelijoita juuri sopivas-
ti, pieni pilke silmäkulmassa.
Vaikka kesä on tapahtumille parasta aikaa,
on Suomen sää aina arvoitus ja HuittisAree-
nakin päättyi lopulta sähkölaitteiden saatua
kosteudesta tarpeekseen.
Mielenkiintoinen ruokakeskustelu jäi sen ver-
ran kesken, että odotan innolla saako se jos-
sain vaiheessa jatkoa.
Kulunut kesä on epäilemättä ollut haasteelli-
nen niin kesäteattereille, huvipuistoille kuin
yleisurheilukilpailuille ja ylipäätään kaikel-
le ulkona tapahtuvalle toiminnalle.
Myös Teatteri Taikayön kesänäytelmän en-
si-illassa yleisö sai niskaansa vettä taivaan
täydeltä. Sanotaan, että kesä on asenneky-
symys. Suttilassa huomasin, että se todella
pitää paikkansa. Vaikka näytelmän seuraa-
minen olisi taatusti ollut miellyttävämpää
kauniissa, aurinkoisessa säässä, toi ympäril-
lä pauhannut ukkonen esitykseen ikimuistoi-
sia piirteitä. Voin vakuuttaa, että kokemuk-
sesta tuli unohtumaton.
Viikonloppuna ilmassa tuoksui ja maistui
syksy. Se tuntuu uskomattomalta ja haikeal-
ta, sillä jossain haavemaailmassani odotan
yhä kesän alkamista. Helleaaltoa, riippuma-
tossa kirjan kanssa loikoiltuja tunteja, aa-
mu-uinteja. Niitä varten tämä kesä ei ollut.
Tunnustan, että säästä on tullut tänä kesä-
nä ruikutettua vähän liiaksi asti. Kun kat-
son taaksepäin, viileästä ilmasta ja vesisa-
teesta huolimatta kesä on ollut mainio ja ko-
kemuksia täynnä. Sitä paitsi, vaikka moni
alkaa jo juhannuksena manata kesän lop-
pumista, ihania päiviä ja marjaretkiä met-
sään on edessä vielä syyskuussakin.
