10
Keskiviikko 30.8.2017
Ritajärvi
Aktiivimatkailua Sastamalassa
▶
▶
Luonnonsuojelualueen virallinen avajaispäivä tarjosi Annelle ja
Lissulle sadetta, aurinkoa ja joutsenten lentoharjoituksia.
Hämeenkyröläiset Anne Nässi ja Lissu Bamberg nauttivat Ritajärven luonnosta.
•
•
Minna Isotalo
”Luonto on merkittävä osa
Sastamalan kaupunkia. Se
on osa historiaa, nykypäi-
vää, identiteettiä. Luonto
on tärkeä harrastuskohde,
jossa voi virkistäytyä jo-
kainen omalla tavallaan.”
Näin sanaili Sastamalan
kaupunginjohtaja
Jark-
ko Malmberg
Ritajär-
ven luonnonsuojelualu-
een avajaisissa lauantaina.
Malmberg näkee Ritajär-
ven merkittävänä tulevai-
suuden aktiivimatkailu-
kohteena, joka täydentää
Lakeside Golfin, Ellivuo-
ren ja Otamuksen tarjon-
taa:
”Kohdetta voivat hyö-
dyntää laajasti niin paik-
kakuntalaiset kuin kauem-
paakin tulevat. Ritajärvi
on ennen kaikkea rauhaa
ja rauhoittumista etsiväl-
le retkeilijälle oivallinen
paikka. Tarpeeksi lähellä,
mutta samalla täydellisen
erämainen, yhtenäinen,
hiljainen alue.”
Malmberg luonnehti
Ritajärven luonnonsuo-
jelualueen perustamista
innovatiiviseksi julkisek-
si hankkeeksi. Maaseutu-
johtaja
Katariina Pylsyn
johdolla Sastamalan kau-
punki haki alueen luon-
nonsuojelualueeksi, ja
Pirkanmaan Ely-keskus-
kus päätti asiasta keväällä
2015. Korvausta kaupunki
sai 282 900 euroa.
”Työteekki eli Sasta-
malan kaupungin työl-
lisyyspalvelut rakensi, ja
kaupunki säästi melkoi-
sesti työmarkkinatuen
kuntaosuuksia. Työn jäl-
keä jokainen voi arvioi-
da, kun tutustuu reittei-
hin ja taukopaikkoihin.
Mielestäni se on erin-
omaista. Eli kolme kär-
pästä yhdellä iskulla: ra-
hoitus Elyltä, työtä vail-
la oleville töitä ja loppu-
tuloksena kaikkien mei-
dän yhteinen, upea vir-
kistysalue.”
■
■
Luonnonsuojelu-
alueen
avajaiset osuivat
valtakunnalliselle luonto-
päivälle. Ritajärven pol-
kuihin tykästynyt kan-
sanedustaja
Arto Sato-
nen
iloitsi siitä, että Suo-
mi on ensimmäinen maa
maailmassa, jossa lipute-
taan luonnolle.
”Luonto on ihmisil-
le hyväksi. Noin 80 pro-
senttia luontokävijöistä
on havainnut myöntei-
siä terveys- ja hyvinvoin-
tivaikutuksia. Lisäksi on
tutkittu, että jokainen
luontomatkailuun käy-
tetty euro tulee 10-ker-
taisesti takaisin kävijöi-
den seudulle jättämänä
rahana.”
Satonen tiesi kertoa,
että tilastojen valossa
luonnossa liikkuminen
kiinnostaa ihmisiä ene-
nevässä määrin. Kansal-
lispuistossa ja retkeily-
alueilla oli viime vuon-
na 6,6 miljoonaa käyttö-
kertaa, mikä on miljoo-
na käyttökertaa enem-
män kuin pari vuotta
sitten.
Sastamalan seurakun-
nan kappalainen
Jou-
ni Pihlajamaa
puoles-
taan visioi, että Ritajär-
ven Paavinhatussa so-
pisi kirkkoherra Paavi-
laisen pitää saarna jos
toinenkin, paikka kun
sopii loistavasti metsä-
kirkoksi.
■
■
Avajaisissa
oli vä-
keä, muttei väenpaljout-
ta. Pienet sadekuurot ei-
vät hämeenkyröläisiä
Lis-
su Bambergia
ja
Anne
Nässiä
häirinneet. Kak-
sikko oli Ritajärvellä tois-
ta kertaa.
”Kävimme täällä kevääl-
lä päiväkodin lasten kans-
sa, ja nyt oli hyvä päi-
vä lähteä rauhassa naut-
timaan tästä upeasta pai-
kasta”.
Naiset olivat ennen
juhlallisuuksia kiertäneet
4,6 kilometrin lenkin, jo-
ka tarjosi elämyksellisiä
hetkiä:
”Sadetta ja aurinkoa,
ihailimme vaihtelevaa
metsämaastoa, hienoja
kallioita, joutsenten len-
toharjoituksia ja pieniä
sammakoita”, Lissu ja An-
ne kertoivat.
Urpo Vuorenoja ”nimettiin” tilaisuudessa Ritajärven kanttoriksi, niin
komeasti hän kajautti ilmoille Eero Pylsyn luoman laulun Suomeni
maa. Musiikkia kuultiin myös Ikaalisten mieslaulajilta.
Otsikoiden takaa
•
•
Pauliina Vilenius
Patalaiskan urheilijan
tunnustuksia
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun syk-
syi saapui. Laiskotellen vietetyn kesän jäl-
keen pitäisi yhtäkkiä olla niin reipas ja sport-
tinen, ostaa kuntosali- ja jumppakortti, sat-
sata uusiin juoksutossuihin, syödä terveelli-
sesti, maidottomasti, munattomasti, hiilarit-
tomasti ja herkuttomasti. Kyllä alkuunsa tys-
säävät nämä ajatukset ainakin meikäläisen
kohdalla. Perusluonteeltaan patalaiska ja
mukavuudenhaluinen ihminen ei kuulkaa
hevillä muutu.
Olen minä liikuntaa joskus harrastanut. Hei-
lutellut kahvakuulaa ja käynyt kuntosalil-
la. Lenkkeillyt ja pyöräillyt. Kuula jäi, kun
menivät muuttamaan harjoituspäivän. Ku-
ka nyt sunnuntaina, lepopäivänä, liikkuisi?
Kuntosalilla jaksoin niin kauan, kun vieressä
oli piiskuri. Kun tuli aika lähteä yksin, aina
olivat mystisesti tossut hukassa tai kurkussa
pahaa flunssaa enteilevä polte.
Puhelimeen ladattu liikuntasovellus muistut-
taa tämän tästä olemassaolostaan. Käyttä-
nyt en ole kokonaiseen vuoteen, mutta pois-
taakaan en malta. Hieno sieltä on ihailla,
miten vuosi-pari sitten on pyöräillyt 20 kilo-
metrin lenkkejä useamman kerran viikossa.
Ruoan suhteen on melkein yhtä vaikeaa.
Kyllähän sen aikuinen, kohtuullisen terve-
järkinen ja kymmeniä kiloja elämänsä ai-
kana laihduttanut ihminen tietää, että pitää
syödä vähemmän kuin kuluttaa. Vaan kun
jalat tuntevat kaupassa tien jäätelöaltaalle
ja suklaahyllylle. Yritä siinä sitten tempoilla
vastaan. Mutta on niitä kompastuskiviä työ-
maallakin. On lomallelähtö- ja lomaltapa-
luupiirakoita, synttärikakkuja ja perjantai-
pullia. Kieltäydypä niistä, ja tule leimatuk-
si ilonpilaajaksi. Kohtuus on aina ollut mei-
käläiselle vaikea käsite. Se on mieluummin
överit kuin vajarit.
Onneksi vertaistuki on lähellä. Kollega on
nimittäin melkein yhtä aktiivinen liikkuja
ja herkkujen välttelijä kuin minä. Viime vii-
kolla keittiöön ilmestyi rosinamunkkeja. Ai-
kamme niitä kiertelimme, pupelsimme lou-
naamme, juttelimme kevyesti muista asiois-
ta. Yritimme syödä vain silmillämme, mut-
ta eihän se onnistunut. En muista kumpi sen
sanoi ääneen. Totesi, että eihän me joka päi-
vä. Ja rosinamunkki sentään. Jos olisi ome-
napiirakka tai tiikerikakku, ei varmasti tulisi
otettua. Ja niin me kävimme käsiksi rasvai-
siin kermavaahtounelmiin kuin emme olisi
ruokaa koskaan nähneetkään. ”Kun se kurs-
si alkaa, tää loppuu”, vakuuttelimme toisil-
lemme kermavaahdot suupielissä.
Niin. Onnettomasta harrastushistoriastani
huolimatta ajattelin tänäkin syksynä yrittää.
Aistin asenteessani samanlaista uhmakkuut-
ta kuin vuosi takaperin. Silloin Sastamalan
Opiston kurssiesitteestä löytyivät mielenkiin-
toiset kirjaimet H, I, I, T. Intensiivinen inter-
vallitreeni muuttui inhottavaksi itsensä ki-
duttamiseksi sillä samalla hetkellä, kun oh-
jaaja tsemppasi kyykkäämään vielä pari ker-
taa. Muut eivät edes hengästyneet, me kolle-
gan kanssa huohotimme naamat punaisina
takarivissä. Emme kävelleet kunnolla mel-
kein viikkoon.
Vaan kuntonyrkkeily, se tekee kuulemma ih-
meitä istumatyöläisen yläkropalle. Ja kaipa
se ketutuksenkin paremmin taltuttaa kuin
Fazerin sininen, joka asettuu salakavalasti
vyötärölle. Parin viikon päästä olen viisaam-
pi. Ehkä silloin ei käsi nouse tai pää kään-
ny, mutta ainakin olen yrittänyt. Saattaapa
käydä niinkin, että patalaiskan kuoreni alta
löytyy täydellinen oikea suora.
KATSO LISÄÄ KUVIA!
