15
Keskiviikko 30.8.2017
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Patja odottaa
uutta käyttäjää,
iloista palloilua
V
altatiellä 12, Hieman Kiikan ris-
teyksen jälkeen, on levähdysalue.
Se tosin taitaa olla enempi tai vä-
hempi poissa käytöstä, koska huoltotoi-
menpiteitä alueelle ei ole tehty vuosiin.
Tämä tietää sitä, että alueelle on rahdat-
tu kaikenlaista roinaa. Löytyypä sieltä yk-
si patjakin, joka tietenkin odottaa sinnik-
käästi uutta käyttäjää. Alueella on myös
jäljellä teline, jossa aikanaan oli ilmeisesti
tietoa Äetsän kunnasta. Nyt on vain tyhjä,
kallella kypärin jököttävä kehikko.
Roskaaminen on valtakunnallinen ongel-
ma teiden varsilla. Yhä kaipaan niitä jä-
tepisteitä, joihin voi viedä erilaista jätettä.
Parempi niiden kai on olla säiliöissä, kuin
teiden pientareilla.
Vaan on sitä maailmassa mukavampaa-
kin asiaa. Viime viikonloppuna Vamma-
lan Hopun ulkoliikuntapaikoilla oli vils-
kettä, kun FC VaPsi järjesti jo pitkät perin-
teet omaavan futisturnauksen 5 – 12 -vuo-
tiaille pallotaitureille. Keinonurmella lap-
set pääsivät nauttimaan maailman suosi-
tuimmasta lajista teemalla ”kaikki pelaa.”
Tuo teema myös näkyi, sillä kaikki tosi-
aan pelasivat. Vaihtoja tehtiin hanakas-
ti, joten kukaan ei joutunut istumaan vilt-
tiketussa pitkään. Niin muuten tapahtui
vuosikymmeniä sitten, kun voitto oli pää-
asia. Nyt ei ole.
Liikunnan ilo ilman kommervenkkejä
nousi esiin myös erään valmentajan sa-
noista. Hän puoliajalla jutteli joukkueel-
leen ja muistutti, että selkään ei sitten
tönitä. Hyvä, sillä oikeat herrasnais- ja
miesopit kuuluvat urheiluun.
Hopun keinonurmi on muuten loistava
pelipaikka. Nurmi päästää sadevettäkin
läpi, joten lammikoita ei juuri synny. Nur-
mea on käytetty paljon, joten se alkaa ol-
la jo kulunut. Paikoin näkyy vain mus-
taa pohjaa. Jotta pienten ja vanhempien-
kin palloilijoiden ilmeet pysyvät iloisina,
niin nurmea voisi ehostaa, tai vaikkapa
uusia kokonaan.
Satuja
Voihan Ukko-poika
ja puhuva pahka
▶
▶
Uusin Tatu ja Patu -kirja kannustaa luovaan lukuseikkailuun,▶
jossa kuulijalla on merkittävä rooli.
•
•
Minna Isotalo
minna.isotalo@alueviesti
Aino Havukaisen
ja
Sami
Toivosen
kesä-heinäkuun
taitteessa ilmestynyt 19.
Tatu ja Patu -kirja vie luki-
jansa satujen maailmaan.
Teoksen nimi
Tatun ja Pa-
tun ällistyttävä satukirja
antaa viitteitä siitä, mitä
kansien väliin kätkeytyy.
Havukainen ja Toivonen
ällistyttävät muovaamal-
la satuperinnettä uusiksi.
Päivityksen 2000-luvul-
le saa muun muassa pe-
rinteinen kansansatu, kun
Ukko-poika lähtee maail-
malle rikkauksia tavoitte-
lemaan ja saa mentoreik-
seen puhuvan pahkan ja
”ihan perusjuttuja” -to-
teamusta hokevan sam-
makon. Tekijät lainaavat
vanhaa, mutta kielellinen
ilmaisu sekä kuvituksen
huumori ja pienet ykstyis-
kohdat ovat tätä päivää.
Ukko taittaa matkaa
tuohivirsuissa, taikakuk-
sa mukanaan ja kohtaa
niin mökkipahan päs-
sejä kaitsevan emännän
kuin puujalalla varuste-
tun nukkuvan maantie-
rosvon. Kun samassa sa-
dussa kirnun ja luhtiai-
tan kanssa on feeniks-
lintu ja kasvissyöjäkasvit,
syntyy kiinnostavia ajal-
lisia kerrostumia. Van-
ha ja uusi eivät törmää,
vaan limittyvät.
■
■
Samin
mukaan yhteis-
tä kaikille teoksen kuudel-
le sadulle on se, että niis-
sä on jännitteen sisältävä
juoni, joka ratkeaa pää-
henkilöiden kannalta par-
hain päin.
”Vaikka Tatu ja Patu
-hahmot koheltavat tyy-
lilleen uskollisesti, eivät
teoksemme koskaan ole
vain sarja hauskoja efek-
tejä. Jokaisessa tämän kir-
jan sadussa on oikea tari-
na ja opetuksen tynkää-
kin”, Aino lisää.
Ulkoisesti kaikki teok-
sen sadut poikkevat toisis-
taan, jokaisessa on oman-
laisensa kerronnallinen
tyyli ja kuvakieli, ”oma
jipponsa”, kuten Sami asi-
an ilmaisee.
■
■
Olennaista
Tatun
ja Patun ällistyttävässä sa-
tukirjassa on sen interak-
tiivisuus. Kirja tekee lu-
kemisesta lukijan ja kuu-
lijan yhteisen seikkailun,
rohkaisee osallistumaan
tarinaan.
Klassisen prinsessa-
dun - tai tässä tapaukses-
sa prinssisadun - kaavan
voi rikkoa vaihtoehtoisil-
la vuorosanoilla. Prinssi
Gomea polvistuu prin-
sessa Gauniksen eteen,
katsoo häntä syvälle sil-
miin ja kuiskaa: Oi neito
ihana, elämäni valo, rin-
nassani sykkii sydämen
palo. Tai vaihtoehtoises-
ti: Voi ei, unohdin lait-
taa dödöä!
Kuningas ja papupojat
-kertomuksessa on kohtia,
joista puuttuu sana. Lu-
kija voi täydentää kerto-
musta itse keksimällään
sanalla tai valita valmiiksi
mietityistä vaihtoehdois-
ta esimerkiksi papiljotin,
rintakarvoituksen, Väinä-
möisen tai tuhnun.
Kirja ohjeistaa myös ko-
keilemaan erilaisia äänie-
fektejä, jotka lisäävät lu-
kukokemuksen toimin-
nallisuutta. Teos sisältää
lukuvinkkejä, joita nou-
dattamalla kuulijalla ei
taatusti ole tylsää.
”Jos puhutaan lasten
houkuttelemisesta kir-
jojen pariin, laadulla ne
lapset saadaan lukemaan.
Tehdään niin hyviä kir-
joja ja isolla vaivalla, et-
tä lukeminen alkaa kiin-
nostaa. Kaikkia mahdolli-
sia kerronnan keinoja voi
ja kannattaa hyödyntää”,
Aino toteaa.
■
■
Ainosta
ja Samista on
käsittämätön ajatus, että
satuja pitäisi aina tehdä sa-
man kaavan mukaan. Las-
tenkirjallisuuden on hyvä
olla kiinni tämän päivän
kielessä ja kulttuurissa.
Enemmän kuin perin-
teisiä sadunkerronnan
tyylejä, uusin Tatu ja Pa-
tu -kirja parodioi stereo-
typioita. Sienimetsän kau-
hea syöjätär onkin leppoi-
sa muori, jolla on myrkky-
omenoiden sijaan tarjota
lystit kestit. Jättiläiset ei-
vät ole pelottavia kammo-
tuksia, vaan omasta köm-
pelyydestään hämmenty-
viä tunteilijoita.
Satuja on kirjoitettu
ympäri maailmaa niin
kauan, että lienee mah-
doton keksiä tarinoita,
jotka olisivat täysin uu-
sia. Tatun ja Patun hah-
mot varmistavat sen, et-
tä Ainon ja Samin kirjat
ovat erityisiä.
”Tatu ja Patu ovat niin
pihalla, että se auttaa mei-
tä kuljettamaan kokonai-
suutta astetta pöljempään
suuntaan. Meillä on lupa
keksiä absurdeja ratkaisu-
ja”, Sami tuumaa.
Vaikka uusin Tatu ja Pa-
tu -teos tuli vasta kesällä
uunista ulos, puurtavat
Aino ja Sami jo seuraavan
opuksen kimpussa. Sen si-
sällöstä he eivät vielä hiis-
ku lehdistölle muuta kuin
sen, että 20. Outolan vel-
jesten tähdittämä kirja on
jollain tapaa spesiaali ta-
paus.
▶
▶
KOMMENTTI
Neljävuotiaan testihen-
kilön mielestä satu on
hurjan kiehtova, jos itse-
valtias kuningas on lap-
suuden traumasta joh-
tuen allerginen sanoille
kakka, peppupyyhe tai
silakka.
Vielä mielenkiintoi-
sempi siitä tulee, jos saa
äidin örisemään kuin
hiisi tai kiekumaan kuin
Tarzan.
Sadun
Ukko-poika, pah-
ka ja sammakko
jälkimai-
nigeissa on neljävuoti-
aan kanssa käyty monta
keskustelua siitä, millais-
ta elämä oli ennen van-
haan.
Tuohivirsut soveltuvat
huonosti vesilammikois-
sa hyppimiseen. Ennen
vanhaan ei ollut pinkke-
jä sukkahousuja. Ennen
vanhaan lapsilla ei ollut
päiväkoti- tai kouluhom-
mia, äidinkin työmaa oli
kotona.
Iltasaduksi Tatun ja Pa-
tun ällistyttävää satukir-
jaa en kuitenkaan uskal-
la suositella, sillä ainakin
meillä on ollut sitä luki-
essa liian kivaa. Hepuli-
naurukohtausten seurauk-
sena unihiekat karisevat
ikävästi silmistä ja aikui-
sellakin meinaa tulla pis-
sa housuun.
Julistan täten kysei-
selle opukselle anka-
ran tuomion: se on lii-
an hauska!
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja patun ällistyttävä satukirja julkaistiin kirjapäivi-
en aikaan.
Hiiden örinä ja Tarzanin huuto
