20
Keskiviikko 27.9.2017
20 vuotta
”Taide ei koskaan synny ilman rankkoja kokemuksia”
▶
▶
Naomi Mesin on taiteilija, näkijä, kirjailija ja puutarhuri. Värikäs persoona on koko ikänsä halunnut
kapinoida harmaannuttajia vastaan.
•
•
Pauliina Vilenius
Kun
Naomi Mesin
oli pie-
ni, hän teki itsensä kans-
sa sopimuksen: kukaan
ei pysty viemään häneltä
iloa ja riemua.
Naomin lapsuutta värit-
tivät valtavat vaatimukset.
Lapsuus ei ollut lapsuutta,
vaan työleiri.
”Kun oli vapaata, elin
kuin villilapsi. Juok-
sin metsissä, hypähtelin
ja loikin. Vaikka minua
kuinka yritettiin hyssytel-
lä ja latistaa, päätin ettei
kukaan pysty siihen. Pää-
tin, että olen aina iloinen.”
Päätös on pitänyt. Vaik-
ka lapsuus oli rankka, Na-
omi on kääntänyt sen voi-
mavaraksi. Hän voisi tart-
tua ikäviin kokemuksiin,
kuten äidinrakkauden
puutteeseen, mutta kokee,
ettei se johda mihinkään.
”Olen käsitellyt asiat.
Kirjoitin jo lapsena runoja,
joihin sain purettua ahdis-
tavat kokemukseni. Niitä
ei ymmärtänyt kukaan
muu kuin minä, runot oli-
vat oma salakieleni. Nyky-
ään ajattelen, että lapsuu-
teni oli hyvä, värikäs lap-
suus keskellä luontoa.”
■
■
Eräänlaisena
tilin-
päätöksenä voidaan pi-
tää myös Naomi Mesi-
nin tuoretta kirjaa
Noidan
viitta hartioilla
. Siinä hän
kirjoittaa yltiörehellisesti
omasta elämästään - paitsi
lapsuudestaan myös siitä,
millaista on elää järkiyh-
teiskunnassa, jossa kaikki
yritetään lokeroida.
Naomi on pyristellyt
koko ikänsä lokeroiden ul-
kopuolelle. Hän pukeutuu
värikkäisiin vaatteisiin ja
korostaa hehkuvanorans-
seja hiuksiaan räiskyvällä
huulten sävyllä.
Hän asettuu aina hei-
kompien puolelle, eikä
pysty pitämään suutaan
kiinni, jos kokee jotakuta
kohdeltavan eriarvoisesti.
“Taas se huutaa jostakin”,
muut sanovat, mutta Na-
omi ei välitä.
“Jos jossain tehdään
jollekin ihmiselle pahaa,
olen siellä aivan sumeile-
matta. En pysty olemaan
puuttumatta.”
Ahtaaseen lokeroon ei
mahdu hänen ammat-
tinsakaan: Naomi on sel-
vänäkijä.
“Noitavainojen aika ei
ole ohi. Muualla Suomes-
sa minuun suhtaudutaan
hyvin, arvostavastikin.
Omalla paikkakunnallani
olen ollut kuin koulukiu-
sattu, minua ei ole hyväk-
sytty joukkoon. Kun poi-
kani oli pieni, kävimme
parin vuoden ajan seura-
kunnan kerhossa. Koko
sinä aikana muut äidit ei-
vät puhunut minulle sa-
naakaan. Jos kysyin, sain
kyllä vastauksen, mutta
en muuta”, kertoo Suo-
denniemelle asettunut
nainen.
■
■
Naomin
varhaisim-
mat lapsuusmuistot ovat
värejä. Hän muistaa yhä
väkevästi painajaisen, jos-
sa oli kirkkaankeltainen
sitruuna. Unimaailma oli
jo pienenä vahva.
“Saatoin kertoa aamulla
asian, jonka olin unessa
nähnyt, mutta jota ei ol-
lutkaan tapahtunut. Sitä-
kin hyssyteltiin, sanottiin,
että mitä sinä nyt tuollais-
ta.”
Kun unen asiat sitten
tapahtuivat, ymmärsi Na-
omi saaneensa näkemisen
lahjan. Se ei tullut yllätyk-
senä, sillä myös hänen äi-
tinsä ja isoäitinsä olivat
näkijöitä.
“Näen paljon ihmisten
energioista. Terveellä ih-
misellä auran värit ovat
hyvin kirkkaita ja helakoi-
ta, vähän kuin valon lei-
mahduksia kehon ympä-
rillä. Sairaan ihmisen au-
ra on täydellisen harmaa
tai kelmeän sotkuinen”,
hän antaa esimerkin.
Mitä vieraampi ihmi-
nen on, sitä helpompi Na-
omin on häntä katsoa. Ar-
ki ja asiakastilanteet ovat
silti eri asia. Arjessa sel-
vänäkijä maadoittaa itsen-
sä pysymään tässä todelli-
suudessa.
Elämään kuuluvat myös
vahvat enkelikokemukset.
Niistä ensimmäinen ta-
pahtui pikkutyttönä, kun
Naomi juoksi navetan yli-
sillä kissan perässä. Yhtäk-
kiä heinät pettivät alta ja
hän putosi tyhjään rehu-
säiliöön.
“Sen sijaan, että olisin
ruhjoutunut seiniin, tun-
sin kainaloitteni alla kä-
det, jotka ikään kuin las-
kivat minut säiliön poh-
jalle. En saanut yhtäkään
naarmua.”
Enkelit ovat vahva osa
Naomi Mesinin taidetta.
“Uskon, että se on teh-
tävä, joka minulle on an-
nettu. Enkeleiden maalaa-
minen alkoi hetkestä, jo-
na istuin ikkunan edessä,
luonnoslehtiö edessäni.
Yksi läheinen ihminen oli
juuri siirtynyt rajan taak-
se. Yhtäkkiä käsi alkoi ve-
dellä viivoja, vaikken teh-
nyt mitään. Paperille piir-
tyi täydellinen enkeli.”
■
■
Jo
20 vuotta Naomi
Mesin on maalannut. Suu-
rin osa töistä on kuin tai-
teilija itse: värikkäitä ja
räiskyviä, mutta varsin-
kin viime aikoina kirkkai-
den sävyjen rinnalle on
tullut tummuutta.
“Johtuuko se siitä, et-
tä lapseni sairastui pari
vuotta sitten vai onko jo-
kin muu asia, mikä vai-
kuttaa? En tiedä”, taiteili-
ja pohtii.
Sen hän tiedostaa, ettei
taide koskaan synny il-
man rankkoja kokemuk-
sia.
Töitään Naomi ei kos-
kaan selitä. Katsojalla on
oikeus nähdä, mitä hän
haluaa.
“Maalaukseni ovat en-
nen kaikkea ekspressiivi-
siä. Ne ilmaisevat tuntei-
tani, ja haluan että ne vä-
littyvät. Jos alan selittää,
tuntuu että työt latistu-
vat. Heitänkin ennemmin
vastakysymyksen. Mitä si-
nä maalauksessa näet?”
Tuoreella Jaatsille
avautuvalla näyttelyl-
lään ja kaikella sillä, mi-
tä hän on, Naomi halu-
aa kapinoida harmaan-
nuttajia vastaan. Niitä
ihmisiä, jotka yrittävät
hyssytellä ja kritisoida.
“Niitä on joka paikassa
sanomassa, ettet voi tehdä
tätä ja tuota. Jos Suomessa
nauraa tai puhuu vähän
kovempaan ääneen, pide-
tään hulluna. Ne ihmiset,
jotka eivät hyväksy sinua,
voivat katsoa muualle tai
laittaa korvatulpat.”
■
■
Harmaannuttajia
ovat hekin, jotka jahkaa-
vat ja jossittelevat, tuumi-
vat, että ehkä sitten eläk-
keellä. Naomia sitten jos-
kus -ajattelu kauhistuttaa.
“Mikä ihmeen eläke? Jos
jotain haluaa, se pitää teh-
dä nyt eikä huomenna!”
Puutarhuriksi Naomi
halusi ja siihen ammat-
tiin hän pian valmistuu.
Opiskeluun sysäsi tutta-
van lause. Miehen, joka
katui koko elämänsä ettei
tullut lähteneeksi puutar-
hurin opintoihin.
“Olin jo jonkin aikaa
miettinyt, että haluaisin
tietää lisää kasveista. Mie-
hen sanat alkoivat soida
päässäni ja tajusin, että
nyt on aika toteuttaa tä-
mä haave. Parin vuoden
opinnot ovat olleet hek-
tistä, mutta valtavan hie-
noa aikaa. Olen saanut ol-
la mielettömien ammatti-
laisten opissa niin koulus-
sa Kokemäellä kuin työs-
säoppimassa Merjan Puu-
tarhalla. Missään ei ole
annettu lusmuilla, vaan
todettu, että kaikki tämä
on minun omaksi par-
haakseni”, Naomi heh-
kuttaa.
Eniten hän innostuu
unen- ja sadunomaisis-
ta, värikylläisistä puutar-
hoista. Sellainen on syn-
tymässä Kärppälään, Na-
omin omaan lumottuun
puutarhaan.
“Haluan tehdä kasveilla
satukirjaa. Puutarhassani
on Angels Blush -nimistä
syyshortensiaa, paratiisio-
menapuita, tuhkimoa, lu-
mikkia… Edessä on vuo-
sien, ehkä vuosikymmen-
tenkin projekti, mutta
nautin joka hetkestä. Lu-
mottu puutarha on oma
kukkaiskeitaani keskellä
metsää.”
■
■
Naomin
taidenäyt-
telyissä on aina jokin tee-
ma. 20-vuotisjuhlanäytte-
ly on kunnianosoitus äiti
maalle.
Näyttelyn päätyö, Ma-
gical Woman, kuvaa maa-
äitiä, joka on kääntymäs-
sä näyttämöltä poispäin
kuin kertoakseen, että
luonto alkaa monin pai-
koin olla sietokykynsä ää-
rirajoilla.
“Huolestun hirveästi asi-
oista niin äitinä, näkijänä
kuin naisenakin, ja tällä
hetkellä olen eniten huo-
lissani maailman tilan-
teesta. Toivon, että ihmi-
set alkaisivat oivaltaa, et-
tä on meidän käsissäm-
me, millaisen maapallon
jätämme tuleville suku-
polville. Tiedän, etten voi
käännyttää koko ihmis-
kuntaa, mutta jos saan
näyttelyn ansiosta yhden-
kin ihmisen muuttamaan
ajatteluaan, olen tyytyväi-
nen.”
Naomi Mesinin 20-vuotis-
taiteilijajuhlanäyttelyn ava-
jaiset ja Noidan viitta har-
tioilla -kirjan julkistamisti-
laisuus Kulttuuritalo Jaat-
silla su 1.10. klo 16. Näyt-
tely avoinna 2. - 6.10. klo
11-17.
Valtaosa Naomi Mesinin taiteesta on kuin nainen itse: värikästä ja räiskyvää. “Pyörre on työ
vuodelta 2002. Siihen aikaan maalasin sateenkaaren kaikilla sävyillä.”
