3
Keskiviikko 15.11.2017
”Voisimme tulla ulkoiluttamaan ikäihmisiä”
▶
▶
Karkun evankelisen opiston maahanmuuttajaopiskelijoita integroidaan suomalaiseen työelämään.
Työssäoppimispaikkoja on jo löytynyt muutamille opiskelijoille.
•
•
Maija Latva
“Äiti, ulkona on kylmä.”
“Äiti, mitä tässä lapussa
lukee?”
Karkun evankelisella
opistolla lähes jokaisella
56:lla maaahanmuuttaja-
opiskelijalla tuntuu ole-
van asiaa henketyönteki-
jä
Maarit Tiittaselle
, mut-
ta se ei Tiittasta haittaa.
Päinvastoin.
“Monella näistä nuoris-
ta ei ole täällä Suomess-
sa luottoaikuista. Siksi
he turvautuvat minuun”,
Tiittanen tietää.
Hän tietää myös tari-
nan jokaisen opiskelijan
takaa. Vuosia sekä kiin-
tiöpakolaisten, maahan-
muuttajien että turva-
paikanhakijoiden paris-
sa työskennelleelle nai-
selle jokainen ihminen
on arvokas ja jokainen
heistä ansaitsee hyvän
kohtelun.
■
■
Maarit
Tiittanen to-
teuttaa nyt Karkun evan-
kelisella opistolla mallia,
jonka hän kehitti Punka-
laitumelle, ja joka on tun-
nettu ja palkittu myös
kansainvälisesti.
Tiittanen tietää koke-
muksesta, että aito koh-
taaminen on toiminnan
perusajatus.
“Täällä Karkussa se on
tarkoittanut esimerkik-
si sitä, että kotimaas-
saan räätälinä toimi-
neelle nuorelle miehel-
le hankittiin ompeluko-
ne ja kankaita. Nyt hän
iloitsee siitä, että hän
saa kayttää osaamistaan.
Tai että parturina toimi-
nut nuorimies on leikan-
nut täällä jo useammat-
Hanketyöntekijä Maarit Tiittanen antoi Adnanille vapaat kädet ja ai-
ka paljon pituutta hiuksista lähtikin. Tiittasen toimisto on muuttu-
nut monitoimitilaksi, jossa paitsi leikataan hiuksia myös ommellaan.
kin hiukset. Niin naisten,
kuin miestenkin.”
■
■
Maahanmuutta-
jalinjan
opiskelijoi-
ta Maarit Tiittanen halu-
aa myös integroida suo-
malaiseen työelämään, ja
tässäkin hän on jo ottanut
ensiaskeleet myös Sasta-
malan seudulla.
“Olen kiertänyt yrityk-
sissä, ja muutamalle opis-
kelijalle on jo löytynyt
työssäoppimispaikka”,
hän iloitsee.
Tiittanen on myös
suunnitellut, että lähti-
si mielellään irakilaisen
parturinsa kanssa leikkaa-
maan hiuksia seudun van-
hainkoteihin, tai vaikkapa
ulkoiluttamaan vanhuk-
sia useammankin oppi-
laansa kanssa.
Vanhusten asumisyksi-
löissä työskenteleviä hän
kehottaa ottamaan roh-
keasti yhteyttä häneen,
jos tällainen vapaaehtois-
työ kiinnostaisi.
“Otan mielelläni vastaan
muitakin yhteistyöideoita.”
■
■
Maarit
Tiittanen ker-
too rakastavansa työtään,
vaikka mustiakin päiviä
joukossa on.
“Esimerkiksi sellaiset,
kun turvapaikanhakijal-
le tulee negatiivinen tur-
vapaikkapäätös. Silloinkin
tehtäväni on seistä vierel-
lä ja selvittää esimerkiksi
mahdollisuus, millaisin
keinoin päätös vielä voi-
si kumoutua.”
Esimerkkinä Tiitta-
nen mainitsee tapauk-
sen, jossa Uudenkaupun-
gin autotehtaalta jo työ-
paikan saaneen turvapai-
kanhakijan negatiivinen
päätös kääntyi positiivi-
seksi juuri työpaikan an-
siosta.
Kristityksi kääntynyt
Adnan odottaa toista
päätöstä
•
•
Maija Latva
“Ei sitten liian lyhyttä”,
Maarit Tiittanen ohjeis-
taa irakilaista
Adnania
,
kun tämä istuttaa Maa-
ritin tuolille ja alkaa
laittaa hälle kampaus-
viittaa.
“Mutta Maarit, haluan
leikata enemmän, kos-
ka latvat ovat niin huo-
nossa kunnossa. Sitten
hiuksesi näyttävät pa-
remmilta ja kasvavatkin
paremmin”, Adnan sel-
vittää englanniksi.
Maarit antaa Adna-
nille vapaat kädet, ja se
kannattaa.
Parturoidessaan Ad-
nan kertoo elämästään
kotimaassaan Irakis-
sa. Hänellä oli viisi vel-
jeä, vanhemmat olivat
kuolleet vuosituhan-
nen alussa. Irakin le-
vottomuuksien alettua
sunneihin kuuluvalla
Adnanilla alkoi olla ko-
timaassaan tukalat olot.
Yksi hänen veljistään
tapettiin, ja Adnanille-
kin annettiin kaksi tun-
tia aikaa häipyä koti-
konnuiltaan - muuten
kohtalo olisi sama kuin
veljensä. Ja useiden naa-
purien.
Adnan päätyi moni-
en mutkien kautta tur-
vapaikanhakijaksi Suo-
meen, hänen yhdellä
veljellään on turvapaik-
ka Saksassa. Muut elossa
olevat kolme veljeä ovat
vielä Irakissa.
“Sen jälkeen kun
käännyin kristityk-
si, Irakissa asuvat velje-
ni eivät ole halunneet
enää olla kanssani teke-
misissä. Tiedän, että he
rakastavat minua, mut-
ta oman turvallisuuten-
sa takia he eivät voi pi-
tää minuun yhteyttä”,
mies kertoo surullisena
Adnanilla on taka-
naan yksi negatiivinen
turvapaikkapäätös.
“Olen antanut elämä-
ni Jumalan käsiin, enkä
murehdi etukäteen seu-
raavaa päätöstä. Juma-
lalla on minunkin va-
ralleni suunnitelma, ja
siihen minun on tyyty-
minen.”
Palviaisen ”Allu” ehdolla Runeberg Junior -palkinnon saajaksi
▶
▶
”Lastenkirjoissa saa hassutella vapaammin, ja kirjoittaa tapahtumia, jotka eivät reaalitodellisuudessa ole uskottavia.”
•
•
Minna Isotalo
Sastamalalaiskirjailija
Juk-
ka-Pekka Palviaisen
uu-
sin lastenkirja
Allu ja sa-
lainen ihailija
(WSOY) on
ehdolla Runeberg Junior
-palkinnon saajaksi.
Muut ehdokkaat ovat
Karin Erlandssonin
Pärl-
fiskaren
,
Malin Kive-
län
Den ofantliga Rosabel
,
Sanna Tahvanaisen
Kurre
Snobb och popcornen
,
Han-
nu Mäkelän
Voimalla seit-
semän pöllön
ja
Magdale-
na Hain
Kurnivamahai-
nen kissa
sekä
Riina Ka-
tajavuoren
Mennään naa-
puriin
.
Esiraadissa istuneet
Pia
Vuorio
,
Oskar Silén
ja
Mia Grönstrand
valitsi-
vat seitsemän Runeberg
Junior -ehdokasta kaikki-
aan 70 teoksen joukosta.
Runeberg Junior -pal-
kinto myönnetään Rune-
bergin päivänä 5. helmi-
kuuta suomen- tai ruot-
sinkieliselle lastenkirjal-
le, jonka kohderyhmänä
ovat 6–9-vuotiaat lapset.
Palkinnolla halutaan edis-
tää lasten lukuintoa. Pal-
kinto on suuruudeltaan
10 000 euroa.
Kirjassaan Palviainen
kuvaa lämmöllä ja huu-
morilla perheidylliä ke-
säisessä kyläyhteisössä.
Ystävyyssuhteet ovat ta-
rinan keskiössä, ja juoni-
kuvioihin tuo mieleen-
kiintoa mitä oudoimpiin
paikkoihin ilmestyvä, Al-
lulle osoitettu pinkki ihai-
lijaposti.
Palviainen mainitsee
esikuvikseen
Astrid Lind-
grenin
Melukylän lapset
se-
kä
Sinikka
ja
Tiina Nopo-
lan
Heinähattu ja Vilttitos-
su
-kirjat.
”Halusin luoda maail-
man, jossa aurinko pais-
taa aina, on kesä ja läm-
mintä. Ihmiset valittävät
toisistaan, ja draama on
pientä ja aina ratkaista-
vissa.”
Myös aikuisille ja nuo-
rille kirjoittava Palviainen
nauttii lastenkirjoja napu-
tellessaan erityisesti siitä,
ettei hauskoja sutkautuk-
sia ja arjen ihmetyksen ai-
heita tarvitse suitsia.
”Lastenkirjoissa saa has-
sutella vapaammin, ja kir-
joittaa tapahtumia, jotka
eivät reaalitodellisuudessa
ole uskottavia, mutta kui-
tenkin mahdollisia.”
Pisteenä i:n päällä Allu
ja salainen ihailija -teok-
sessa on
Risto Räppääjä
-kirjojakin kuvittaneen
Christel Rönnsin
kuvi-
tus.
”Minulla ei ollut ennak-
kokäsityksiä siitä, miten
tarina tulisi visualisoida.
Rönnsin kuvat tavoittavat
teoksen huumorin täydel-
lisesti, ja se tuntuu mahta-
van hienolta.”
Jukka-Pekka Palviainen ”Alluineen” kanta-
paikassaan Pyymäen kahvilassa.
””
Halusin luoda maailman, jossa
aurinko paistaa aina, on kesä
ja lämmintä. Ihmiset välittävät
toisistaaan, ja draama on pientä
ja aina ratkaistavissa.
