15
Keskiviikko 22.11.2017
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
SASTAMALA
TUTUKSI
Minkä kylän raitilla kuvassa ollaan? Vastaukset ensi viikon tiistaihin klo 18 mennessä: sasta-
tai postitse ”Sastamala Tutuksi”, Sastamalan kaupunki / Elävä maa-
seutu, PL 23, 38201 Sastamala. Kilpailussa julkaistaan 20 tunnistuskuvaa viikon välein. Kil-
pailun päätteeksi parhaat tietäjät palkitaan Sastamalan Kylät ry:n lahjakorteilla voittajien
valitsemiin sastamalalaisiin liikkeisiin. Voittajat julkistetaan 7.3.2018. Kilpailukuvat julkais-
taan myös osoitteessa:
Viime viikon kuvassa oli Mouhijärvellä sijait-
seva Tervamäen rukoushuone. Kuva: Jani Hanhijärvi.
Sastamala nauttii
yhä autokaupungin
hivelevästä maineesta
K
un porilainen Dingo haastoi Autio
talollaan 1980-luvun alkutaipaleel
la Manserockin, niin samaan ai
kaan Vammalasta oli kasvanut vähintään
kin Pirkanmaan yksi tunnetuimmista auto
kaupungeista. Tuolloin kylällä eli yli kym
men autoliiketta, jotka myivät uusia auto
ja. Päälle tietenkin käytettyjen menopelien
kauppaajat. Nyt Sastamalassa on yksi uu
sien autojen tarjoaja, tosin Suomenkin mit
takaavassa iso, Levoranta. Ja päälle tieten
kin muutamia jo koeteltujen autojen kaup
piaita.
Yhteistä näille kaikille nykyajan kaupoille
on se, että myytävät autot seisovat ojennuk
sessa kaupan pihalla tai sisätiloissa. Voi jo
pa ajatella, että rivistöissä silmä lepää. Sa
moin kuin niissä valkoisissa raepakkauksis
sa pelloilla. Niissä ei tosin ole autoja, vaan
tuorerehua.
Sastamala nauttii siis yhä edesmenneen
Vammalan autokaupungin maineesta.
Näin, vaikka silmä ei juuri lepääkään vaik
kapa valtatie kahdentoista varrella vanhan
Lipun baarin kohdalla. Entisen Helinin Es
son ja Ihantolan Erkin autoverstaan piha ja
ojanpientareet ovat täynnä autoja. Osassa
on kilvet ja osassa ei. Epäselvyyttä on, onko
kyseessä autopurkaamo, joiden toiminta on
tärkeätä kierrätyksen kannalta. Kaupunki
on sitä mieltä, että kyseessä on autopurkaa
mo, joka vaatii ympäristöluvan. Tärkeätä
työtä tekevä yrittäjä taas pitää toimintaan
sa autokauppana, joka ei vaadi ympäristö
lupaa. Asia etenee, ilmeisesti poliisille teh
tävään tutkintapyyntöön saakka, jos muu
toin ei selvyyttä tule.
Ihan miten vaan. Virkakoneisto tekee työ
tään yrittäjiä arvostaen ja pitkämielisesti.
Ehkä somasti maalattu puuaitakin tontin
ympärillä edes vähän.
Ympäristölautakunta tekee muuten vuo
sittaisia katselmuksia. Tänä vuonna se jäi,
koska lautakunnan työ alkoi vasta kesä
kuussa, eikä katselmukseen ollut mahdolli
suutta. Lautakunta voi puuttuu myös auto
vanhuksiin, joissa ei ole rekisterikilpiä.
Sastamala on autokaupunki.
Sukupuolineutraali
Luin taannoin paikal-
lislehdestä jutun lasten-
psykiatri Jari Sinkko-
sen Huittisissa pitämäs-
tä yleisöluennosta. Sii-
tä ilmeni, että Sinkko-
sen mukaan tämän päi-
vän Suomessa ei ole enää
odotuksia, että tyttöjen
pitäisi olla tietynlaisia –
sen sijaan hän alkaa ol-
la huolestuneempi po-
jista. ”Miksi meillä val-
litsee ajatus, että pojan
ei kuuluisi olla koulussa
hyvä,” Sinkkonen muun
muassa kysyi. Olen Sink-
kosen kanssa yhtä mieltä
siitä, että tällainen ajatus
on tosiaan huolestuttava.
Ristiriitaisena pidän kui-
tenkin sitä, että samal-
la kun Sinkkonen esittää
huolensa poikiin liitty-
en, hän kiistää tyttöihin
kohdistuvat odotukset.
Tiettyjä odotuksia ja ole-
tuksia kun ladataan taa-
tusti kumpaankin suku-
puoleen. Ajankohtainen
yhteiskunnallinen kysy-
mys sukupuolisensitiivi-
syydestä juontui mielee-
ni, kun huomasin Sink-
kosen olevan jälleen esil-
lä valtakunnallisessa me-
diassa.
Sukupuolisensitiivises-
sä kasvatuksessa on tar-
koituksena välttää tur-
haa, rajoittavaa ja hai-
tallista sukupuolittamis-
ta – monia erilaisia yh-
teiskunnassa vallitsevia
asenteita ja käytäntöjä,
jotka vaikuttavat muun
muassa yksilön minäku-
vaan ja valintoihin. Ei
kuulosta kovin kauhis-
tuttavalta. Kyseessä ei
siis suinkaan ole mikään
fundamentalistinen aa-
te. Kannustankin otta-
maan sukupuolisensitii-
visyydestä kunnolla sel-
vää, etenkin jos se on it-
selle vieras ilmiö – sitä
koskevassa keskustelussa
kun on havaittavissa er-
heellisiä käsityksiä. Eräs
tyypillinen esimerkki on,
että tyttöjä ei saisi enää
lainkaan kutsua tytöiksi
tai poikia pojiksi. Poika
Sinkkonen sortui myös
tähän harhaluuloon lu-
ennollaan. Sukupuolit-
tuneisuus näkyy kieles-
sä ja yhteiskunnassa lu-
kemattomilla muillakin
tavoilla. On tärkeä kysy-
mys, minkälaisia malle-
ja lapsille on tarjolla lä-
hipiirissä, harrastuksissa,
oppikirjoissa, mediassa,
populaarikulttuurissa ja
vaikkapa taiteissa. Mallit
ovat toki merkittäviä kai-
kenikäisille sukupuoleen
katsomatta. Myös am-
matteja, kotitöitä ja tun-
teita sukupuolitetaan sys-
temaattisesti. Tavat voi-
vat olla myös niin hie-
novaraisia, ettei niitä tu-
le välttämättä edes huo-
manneeksi. Sukupuoliin
liittyvät säännönmu-
kaisuudet ja stereotypi-
at osoittavat, että suku-
puolittamisella on mer-
kittävä vaikutus yksilöi-
hin: Poika ei vartu tyttöä
todennäköisemmin päih-
deongelmaiseksi rikolli-
seksi kohtalon oikusta.
”Pojalla on munat ja ty-
töllä pimppi ja sillä sel-
vä,” Sinkkonen tokaisi
vastikään. Terävä havain-
to, Jartsa, sillä useimmi-
ten näin on. Tämä liittyy
biologiaan, kun taas su-
kupuolittaminen pohjaa
sosiaalisesti ymmärret-
tyyn sukupuoleen. Kysy-
essään Huittisissa poiki-
en koulumenestystä kos-
kevista ajatuksista, Sink-
konen tuli samalla sano-
neeksi muutakin. Hän
nimittäin kritisoi suku-
puolittuneesti latautu-
neita käsityksiä. Ristirii-
taisesti hän tosin esitti
samaisella luennolla tyt-
töjen pitävän pehmoises-
ta läheisyydestä, ja suo-
sitteli pojille painimatse-
ja isän kanssa – sukupuo-
littamista par excellence!
Sukupuolisensitiivisyyttä
Sinkkonen pitää kuiten-
kin omien sanojensa mu-
kaan höpö höpönä. Mää
ihmettelen kauhiast. Jat-
ketaan vain puhetta nais-
urheilijoista, mieshoita-
jista, lakimiehistä, rasa-
villeistä tytöistä ja her-
kistä pojista kaikin mo-
komin.
Olen tullut huoman-
neeksi, että jotkut las-
ten parissa työtä tekevät
saattavat myös pitää aja-
tusta sukupuolisensitiivi-
syydestä käsittämättömä-
nä Sinkkosen tapaan. He
ehkä kokevat, että asiat
on tehty jo vuosien ajan
näiltä osin oikein. Sai-
vartelun sijaan he voi-
sivat tyytyväisenä tode-
ta, että meillä homma
on jo kunnossa samal-
la kuitenkin tiedostaen
sen, että muualla riittää
vielä tekemistä. Paitsi et-
tä suivaantuminen ja asi-
an naurunalaiseksi teke-
minen kasvatusalan am-
mattilaisten taholta on
surullista, sillä voi olla
myös kohtalokkaita seu-
rauksia. Jari hyvä, lanka
palaa – teitä auktoriteet-
tiasemissa olevia nimit-
täin kuunnellaan. Huit-
tisten luentokin oli val-
tava suksee. Klikkausten-
kipeän iltapäivälehdistön
lisäksi en kaipaisi enää
yhtään muita disinfor-
maation levittäjiä. Kom-
menttipalstoilla maalail-
lut kauhukuvat ”sekasi-
kiötyylisestä sukupuoli-
kasvatuksesta” höystet-
tynä trollaamisella sekä
biologisen ja sosiaalisen
sekoittamisella saavat
vain lisää pontta tämän-
kaltaisista ulostuloista.
Siksi näkisin erittäin tär-
keänä, että lasten paris-
sa työskentelevät eivät
tuhahtelisi asialle, vaan
hyödyntäisivät asialli-
sesti kaikkea ammatillista
osaamistaan. Vaikka kas-
vatusalan ammattilainen
ei kannustaisikaan tyttöä
hakeutumaan hoitoalal-
le, monet muut yhteis-
kunnassa vallitsevat su-
kupuolittavat käytännöt
vaikuttavat silti toden-
näköisesti tytön päätök-
seen. Kirjailija Väinö Lin-
nankin mukaan tietoisen
erehdyksen nimi on val-
he. En millään tahtoisi
uskoa, että tämä olisi kas-
vatusalan ammattilaisille
jotenkin ylitsepääsemät-
tömän vaikeaselkoista.
Annariina
Valtanen
▶
▶
Yleisöltä
