26
Keskiviikko 29.11.2017
SUOMI
FINLAND
100
SUOMI
FINLAND
100
SU
FINL
Juhla
Suomenmaa,
paras maa
▶
▶
Toimintakeskus Oivapaja virittäytyi
itsenäisyystunnelmaan hyvissä ajoin.
•
•
Pauliina Vilenius
Kehitysvammaisten toi-
mintakeskus Oivapajas-
sa on odottava tunnelma.
Ohjaajat häärivät keit-
tiössä kattiloita kolistel-
len, asiakkaat liikuskele-
vat levottomina aulassa.
Väki on pukeutunut par-
haimpiinsa. On kauluspai-
taa, pikkutakkia, kimalta-
vaa puseroa ja hulmuavia
helmoja. Ilmeistä ja eleis-
tä huokuu jännitys.
Alkamassa ovat Oivapa-
jan itsenäisyysjuhlat.
■
■
Yksikönpäällik-
kö
Minna Raiskion
mu-
kaan toimintakeskukses-
sa on vietetty vuotta Suo-
mi100-teemalla. Itsenäi-
syyttä juhlitaan hyvissä
ajoin marraskuussa, sillä
vielä ennen joulua luvas-
sa ovat pikkujoulut, puu-
rojuhla ja joulujuhla.
Talossa taidetaan juhlia
aika paljon?
”Kyllä! Oli meillä Hallo-
ween-juhlatkin”, Raiskio
naurahtaa.
■
■
Kohta
keittiöstä kuu-
luu ruokakutsu, jota seu-
raa kaiuttimista kaikuva
Finlandia-hymni. Ruoka-
salin ovella jokainen saa
käteensä lasin täynnä hel-
meilevää, punaista juomaa.
päivän ja kertoo mielel-
lään, mistä kaunis vaate
on peräisin.
”Lainasin sen tukihen-
kilöni kanssa teatterista
Kiikasta. Tukihenkilö teki
myös kampaukseni”, hän
paljastaa.
Marika
kertoo mietti-
neensä aamulla tavallista
tarkemmin vaatetustaan.
Päälle valikoitui paljetti-
paita.
”Kyllä tähän päivään
valmistautui eri tavalla. It-
senäisyysjuhla on iso juh-
la”, naiset pohtivat.
Kaksikon virallisen it-
senäisyyspäivän viettoon
kuuluu ainakin Linnan
juhlien seuraaminen tele-
visiosta, mutta on Mirjal-
la muitakin suunnitelmia.
”Aion syödä kotona
kynttiläillallisen, sillä seu-
raavana päivänä on syn-
tympäiväni!”
Suomi 100 vuotta
Suomi on kaunis maa,
jonka ilmaa voi hengittää
Saamme elää maassa,
jossa autot kulkee
Nautimme kauniista säästä
ja istumme rannalla koko päivän
aamusta iltaan
Suomessa saa liikkua rauhassa
ja jumpata oman mielensä mukaan
Täällä kaverista pidetään hyvää huolta!
Kirjoittanut Oivapajan asiakas Tiina
Saku, Marika, Veikko ja Mirja olivat juhlatuulella. Ruokailun jälkeen
he tutustuivat vanhojen esineiden näyttelyyn.
Kippis, sanovat Joonas (vas.), Jaakko ja Joona.
Pöydät on katettu sini-
sen ja valkoisen sävyin,
menukortti kertoo tarjol-
la olevan perinteistä suo-
malaista ruokaa: karjalan-
paistia, perunoita ja uuni-
juureksia, jälkiruoaksi lei-
päjuustoa lakkahillolla.
Ohjaajat kertovat, että
asiakkaatkin ovat osallis-
tuneet valmisteluihin.
”Kuorimme monta kiloa
perunoita”, joku huikkaa.
■
■
Maljat
kohoavat sa-
tavuotiaalle Suomelle, ja
laseja kilistellään kaikkien
kavereiden kanssa. Ennen
ruokailua kuullaan vielä
Tiinan kirjoittama runo
satavuotiaalle Suomelle.
Se muistuttaa, kuinka ko-
timaassa pidetään kaveris-
ta hyvää huolta.
Millaisia ajatuksia Suo-
mi asiakkaissa herättää?
”Itsenäisyys, puhdas
luonto ja metsä, kaverit,
sauna, suomalainen mu-
siikki, koti, paras paikka
maailmassa, työnteko ja
Suomenmaa, joka on pa-
ras maa”, kuuluvat vasta-
ukset. Ruoka maistuu, ja
kahvit siihen päälle.
■
■
Jännitys
on lauen-
nut ja asiakkaat juttelevat
jo iloisesti.
Mirja
on heilautellut
mekkonsa helmoja koko
Yllätys
Juhlavuosi innoitti sukkatalkoisiin
▶
▶
Sastamalalainen Emmi Haakana kutoi sinivalkoiset villasukat tyttärensä Saran luokalle.
•
•
Pauliina Vilenius
Marttilan koulun 3. luok-
kalaisia pyydettiin aiem-
min syksyllä piirtämään
jalkapohjansa kuva pape-
rille. Miksi? Se ei koululai-
sille selvinnyt ennen kuin
viime perjantaina, kun luo-
kalla opiskelevan
Sara Haa-
kanan
äiti
Emmi
kiikut-
ti koululle mystisen kassin.
Sen uumenista paljas-
tuivat tuliterät sinivalkoi-
set villasukat koko luokal-
le eli 13 lapselle sekä hei-
dän opettajalleen
Kirsi Le-
vonoja-Halmeelle
.
”Voi että, ihana yllätys!
Ihanmenee kylmänväreet”,
Levonoja-Halme kiitti Haa-
kanaa halatessaan.
■
■
Yhden
äidin villa-
sukkatempaus kumpusi
tietenkin käynnissä ole-
vasta Suomi100-juhla-
vuodesta.
”Vanhuksia ja vauvo-
jakin muistetaan, miksei
sitten lapsia”, perustelee
Haakana urakkaansa.
Neljäntoista villasuk-
kaparin kutomiseen ku-
lui 20 päivää. Entä kuin-
ka monta lankakerää nii-
hin kului?
”Kahdeksan”, Haakana
vastaa.
Oma roolinsa sukkayl-
lätyksessä oli myös Saral-
la, joka piirsi jokaiseen
pariin kiinnitettyyn pe-
sulappuun itse suunnit-
telemansa Suomi100-lo-
gon.
Emmi Haakana on yl-
peä tyttärestään, joka sai
pidettyä yllätyksen salas-
sa loppuun saakka.
”Ainakin melkein. Taisin
vähän jotain jollekin pal-
jastaa”, Sara hihittää.
■
■
Emmi
kertoo olevansa
ahkera kutoja.
”Kun viimeinen sukka-
pari valmistui, olin ihan
että apua, mitäs nyt kuu-
luu tehdä”, hän nauraa.
Puikot kuulemma hei-
luvat taas, mutta koh-
de ei vielä ole mietitty-
nä. Joulu lähestyy, joten
ehkä joku onnellinen lä-
heinen saa pehmeän pa-
ketin.
Koululaisten keskuu-
dessa villasukat saivat he-
ti perjantaina suuren suo-
sion.
”Ihanat ja lämpimät”,
oppilaat hihkuivat niitä
sovitellessaan.
”Onneksi sain uudet su-
kat, vanhat ovatkin jo
ihan pieniä”, kuului yk-
si onnellinen kommentti.
Emmi Haakana päätti yllättää tyttärensä Saran luokan. Perheenäiti
kutoi 13 oppilaalle sekä opettajalle sinivalkoiset Suomi100-villasukat.
