10
Torstai 3.5.2018
•
•
Mauri Esko
Otsikon arvonimi on omin päin annettu, ei
kenenkään virallisesti myöntämä. Sille on
kuitenkin hyvin vahvat perusteet.
VaLePa teki lentopallohistoriaa. Joukkue
saavutti nimellä Ford Store Levoranta SAS-
TAMALA Mestarien liigassa paikan lohko-
vaiheeseen. Mestaruusliigassa VaLePa voit-
ti kauden 2017-2018 Suomen mestaruuden
ja se on seuran neljäs mestaruus. 2010-lu-
vulla on neljän mestaruuden lisäksi tul-
lut kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Lisäksi
matkaan on tarttunut kolme Suomen Cu-
pin voittoa.
VaLePalla on ainoana miesten liigajoukku-
eena joukkue 1-sarjassa. Menestys on ollut
nousujohteista, tällä kaudella hienosti vii-
des. Naisten 2-sarjajoukkue on asettanut
kunnianhimoisen, mutta mahdollisen ta-
voitteen noususta 1-sarjaan.
Junioreissa VaLePa kamppailee harrasta-
jamäärissä Nurmon Jymyn kanssa kärki-
paikoista yli 300 juniorilla. Harjoitusryh-
miä on 23 ja joukkueita yli 30. Näillä kai-
killa 1-3 valmentajaa, joukkueenjohtaja ja
rahastonhoitaja, yhteensä lähes 90 aikuis-
toimijaa.
Lisäksi on autokuskeina, kanttiininpitäji-
nä, huoltajina jne. lukematon määrä van-
hempia. Sastamalalla on alueellinen len-
topallokeskus, edellytyksiä on isommalle-
kin alueelle. Toisen asteen lentopallolinja
yhdessä VaLePan kanssa tarjoaa toisen as-
teen opiskelijoille erinomaiset harjoittelu-
mahdollisuudet. Poikkeuksellista on, että
lukion lisäksi myös ammatillisen koulutuk-
sen opiskelijat voivat osallistua lentopallo-
linjalle.
Yläkoulujen akatemiahanke ”Kasva ur-
heilijaksi” käynnistyy ensi lukuvuonna Sas-
tamalan Äetsän yläkoulussa, jatkossa var-
maan kaikissa yläkouluissa. Sastamala,
Sasky ja VaLePa tarjoavat laadukkaan ur-
heilijapolun, jonka kautta lahjakkaimmilla
on mahdollisuus kehittyä huipulle asti. Va-
LePa tarjoaa kaikille mahdollisuuden har-
rastaa ja kantaa siten merkittävää yhteis-
kuntavastuuta.
Pohja rakentuu seudun vahvalle lentopal-
lohistorialle ja -kulttuurille. Kisan A-pojat
voittivat SM-kisoissa hopeaa jo 1957. Kei-
kyä hallitsi 60-luvulla nuorten sarjoja. Kei-
kyän ja Vammalan lisäksi Mouhijärven ja
Kiikoisten B-pojat ovat olleet voittamassa
mitaleita. Lentopallo on pitkään ollut olen-
nainen osa tätä kuttuseutua. Siltä kestä-
vältä pohjalta nousee tämän päivän me-
nestys. Seura on saanut kehittyä modernik-
si urheiluseuraksi, jolla on toimiva organi-
saatio.
Yritykset ovat nähneet VaLePan merki-
tyksen. VaLePa on vahva vetovoima- ja
tunnettuustekijä koko Sastamalassa. Pukki-
logo tarjoaa näkyvyyden lisäksi yhteenkuu-
luvuutta työntekijöille ja asiakkaille. Yri-
tykset kokevat osaltaan yhteiskuntavastuu-
ta. Talkoolaiset ovat yksi tärkeä osa niin ju-
nioritoiminnassa kuin aikuisissa. Monet
ovat saaneet itse pelata tai lapset ovat pe-
lanneet, he laittavat hyvän kiertämään.
”Ei oo mua, on vaan me”, ei ole vain kau-
nis slogan. Se on alkanut toteuttaa itse itse-
ään. VaLePa on seutukunnan yhteinen jut-
tu, Mestarien liigassa jopa koko Suomen
asia.
Kirjoittaja on VaLePa-aktiivi.
Sastamala – Suomen
lentopallopääkaupunki
Vieraskynä
•
•
Laura Haavisto
Tänä vuonna tulee kulu-
neeksi tasan 50 vuotta sii-
tä, kun Huittisissa tehtiin
eräänlaista urheilun histo-
riaa. Kaksi toisilleen tunte-
matonta urheiluseuraa is-
tui saman pöydän ääreen
ja päätti yhteistuumin
aloittaa yhteisen urheilu-
talon rakentamisen.
”Ennen sitä emme olleet
toistemme kanssa missään
tekemisissä, vaan rehelli-
sesti sanoen olimme kuin
kissat ja koirat. Yhteinen
tarve sai kuitenkin kaksi
seuraa yhdistämään voi-
mansa”, Urheilutalo Huh-
kolinnan Kannatus Oy:n
ensimmäiseen hallitukseen
kuulunut
Heikki Ketonen
muistelee.
n
ENSIMMÄISESSÄ
pa-
laverissa istuivat Ketosen
lisäksi toinen Pyryn edus-
taja, kaksi Lujan edustajaa
sekä
Risto Äijälä
, jota Ke-
tonen pitää rakennuspro-
jektin kantavana voimana.
”Teimme herrasmies-
sopimuksen, että kanna-
tusyhdistyksen puheen-
johtaja valitaan seuroista
Yhden aikakauden loppu
▶
▶
Huhkolinna jää Huittisten historiaan. Heikki
Ketonen ryhtyisi rakennusprojektiin koska tahansa
uudelleen.
MAANKUULU
50 vuoden aikana Heikki Ketoselle on kertynyt tuhansia muistoja Huh-
kolinnasta.
vuorovuosina. Ensimmäi-
nen erimielisyys oli lähel-
lä, kun homma ei meinan-
nut mennä ihan niin”, Ke-
tonen nauraa.
Toisen kerran seurat oli-
vat napit vastakkain, kun
hallin suunnittelu käyn-
nistyi. Luja olisi halunnut
hallista viisi metriä korke-
an, kun Pyry vaati kahdek-
saa metriä. Lopulta päädyt-
tiin kuuden metrin komp-
romissiin, mikä harmittaa
Ketosta edelleen.
”Sen jälkeen olemme
eläneet sulassa sovussa.
Tosin talon valmistumi-
sen jälkeen keskityimme
molemmat lähinnä siihen
omaan alaamme eli urhei-
luun.”
n
HALLI
rakennettiin kau-
pungin takaamalla velkara-
halla.
Jotain urheiluhallin
huutavasta tarpeesta ker-
too se, että muiden muka-
na Ketonen marssi pank-
kiin ottamaan henkilö-
kohtaisen velkakirjan, jot-
ta tarvittava osakepääoma
saatiin kasaan.
”Vaimolle uskalsin ker-
toa vasta jälkikäteen, mitä
tuli tehtyä. Eihän kukaan
enää tänä päivänä ottai-
si henkilökohtaista lai-
naa harrastushallia varten,
mutta silloin se oli ainut
keino”, Ketonen kertoo.
Pelkällä urheilulla velan
takaisinmaksu ei olisi on-
nistunut, mutta Äijälällä
riitti uskoa hallin tuotta-
vuudesta.
”Riston laskelmat olivat
vähintäänkin lennokkaat.
Selvää oli, että hallille pi-
ti keksiä urheilun lisäk-
si muutakin käyttöä, jotta
toiminta olisi kannattavaa.
Meillä oli iso velka makset-
tavana takaisin”, Ketonen
sanoo.
Äijälä osasi ennakoida,
että Huhkolinnassa järjes-
tettävät tanssit voisivat ol-
la hyvä tulolähde. Jälkikä-
teen ajateltuna Ketonen
onkin huomannut, että
Huhkolinnasta rakennet-
tiin enemmän tanssipaik-
ka kuin urheiluhalli.
”Heti ensimmäisiin tans-
seihin myytiin 2752 lip-
pua. Urheilutreeneissä oli
aina vahva kahvintuoksu,
kun puruja käytettiin liu-
kastamaan lattiaa”, Keto-
nen kertoo.
n
TANSSIT
eivät yksin
riittäneet tuomaan Huh-
kolinnan toimintaan riit-
tävästi tuloja. Pieniä sum-
mia kertyi kasaan koulujen
salivuorojen ja yksityisti-
laisuuksien vuokrista sekä
missikisoista ja messuista.
Jotain muutakin oli kui-
tenkin keksittävä.
”1970-luvun alkupuolel-
la Risto sai ajatuksen bin-
gosta. Se oli tällä alueella
täysin uusi juttu ja Risto
kiersi pitkin Suomea otta-
massa mallia, miten hom-
maa piti pyörittää. Bin-
go pelasti koko Huhkolin-
nan”, Ketonen uskoo.
Bingoa pelattiin Huhko-
linnassa kahdesti viikossa
aina 1990-luvulle asti. Pe-
li-into tarttui Huittisissa jo-
kaiseen kylään ja osa kylä-
seuroista järjestää bingoa
edelleen.
n
1980-LUVULLA
Huhko-
linnasta muodostui mer-
kittävä nuorten kokoontu-
mispaikka, jossa kuultiin
sen ajan kovimpia bände-
jä.
Konsertit eivät olleet
kannatusyhdistyksen jär-
jestämiä, mutta urheilu-
seurat keräsivät järjestys-
miestoiminnalla kassaan-
sa mukavan potin.
”Siihen aikaan meno
oli sellaista, että kun nuo-
riso alkoi jossain käydä,
niin siihen paikkaan tuli-
vat kaikki. Huhkolinna sai
hyvän maineen ja väkeä
tuli maakunnasta bussi-
lasteittain. Myös esiintyji-
en keskuudessa Huhkolin-
na oli kovassa huudossa ja
artistit tulivat tänne mie-
lellään. Esiintyjät eivät ra-
joittuneet vain kotimaisiin
kärkinimiin, vaan Huhko-
linnassa nähtiin myös ko-
ko maailman huippuja.”
1990-luvulla Huittisten
kaupunki osti Huhkolin-
na. Siihen päättyi urhei-
lutalon aika tapahtuma-
paikkana.
”Se oli kaikkien kannal-
ta paras ratkaisu, sillä kan-
natusyhdistyksellä oli pal-
jon velkaa ja seurat saivat
myynnistä ihan mukavan
rahasumman”, Ketonen
uskoo.
n
KUN
Huhkolinnaa alet-
tiin puuhata Huittisiin,
Heikki Ketonen oli vas-
ta parikymppinen. Raken-
nusprojekti oli nuorelle
miehelle opettavainen ko-
kemus.
”Paljon huomattiin kan-
tapään kautta ja jokainen
päivä toi eteen uusia asi-
oita. Itsellä oli silloin val-
tava hinku urheilla ja kun
paikkaa ei ollut, niin se pi-
ti rakentaa. Uskon, että tä-
mä oli kuntaa ajatellen to-
della merkittävä juttu, sil-
lä Huhkolinna nosti koko
huittislaisen urheilun.”
Jäähyväisten jättämi-
nen tuntuu Ketosesta hai-
kealta, sillä vuosikymmen-
ten ajan Huhkolinnalla on
ollut jonkinlainen merki-
tys jokaiselle huittislaisel-
le ja kaiken kaikkiaan siellä
on vieraillut satoja tuhan-
sia ihmisiä.
”Olen sitä mieltä, että
hallin purkamisessa hätäil-
lään. Korjata sitä ei kanna-
ta, mutta nykyisessä kun-
nossakin se palvelisi vielä
ainakin muutaman vuo-
den. Jos ei muuten, niin
varastotiloina”, hän eh-
dottaa.
