Alueviesti 18 2018 - page 15

15
Torstai 3.5.2018
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Nykyään on vallalla ajatuksia siitä, et-
tä puoluepolitiikka joutaa romukop-
paan. Politiikkaa pidetään junttaukse-
na, pelinä, omien etujen ajamisena ja
tapana olla kuuntelematta kansaa, siis
ihmisiä. Politiikasta on tehty syyllinen
kaikkeen mahdolliseen puolueista riip-
pumatta. Roiskeita saavat kaikki ko-
koomuksesta vasemmistoliittoon ja sil-
tä väliltä.
Puolueet ovat aatteellisia järjestöjä,
joilla on jokin tavoite, tai ainakin pitäi-
si olla. Tavoitteet ovat toki jonkin ver-
ran hämärtyneet, kun puolueet ovat
hiljaksiin lähentyneet toisiaan. Silti
eroja on, oikeastaan paljonkin. Eniten
valtakunnan politiikassa on eroja syn-
tynyt viime aikoina tuosta sote-uudis-
tuksesta. Härkäpäinen runnaaminen ja
hallituksen sisäiset ristiriidat ovat an-
taneet kritisoijille hyvän kasvualustan.
Hyvä niin, sillä vain erilaisista näke-
myksistä muodostuu aikanaan paras
ratkaisu, jos muodostuu. Näkemyksiin
vaikuttavat selkeästi erilaiset aatteet.
Mitä sitten syntyy aatteettomuudesta.
Harkimon ja Jungnerin pystyyn pykää-
mä Liike Nyt on irtaantumista nykyme-
nosta. Ei olla tyytyväisiä nykyiseen ta-
paan hoitaa kansakunnan asioita. Ha-
lutaan vuorovaikutteista päätöksente-
koa, jossa kuullaan kaikkia. Hyvä niin,
mutta kuinka se on mahdollista? Niin
tietenkin, että ennen päätöksiä järjeste-
tään nettiäänestyksiä, joiden tuloksesta
sitten tulee päätös. Onko kyseessä yh-
den asia liike, se jää nähtäväksi. Kan-
taako aatteettomuus eduskuntapaik-
koihin saakka?
Sastamalassakin ovat erilaiset aatteet
jonkin verran haalistuneet eurojen pai-
neessa. Silti oikeistolla ja vasemmistol-
la on eroja. Niitä on nähty muun mu-
assa päivähoito-oikeuden rajaamises-
sa. Rajauspäätös syntyi kuitenkin de-
mokraattisessa järjestyksessä, joka on
arvo sinänsä. Jos erilaisuuksia ei ole,
niin päätökset ovat melko yksipuolisia.
Sastamalassa valtuustossa ja kaupun-
ginhallituksessa on edustettuna laajasti
erilaiset aatteet ja näkemykset. Ne huo-
mioidaan, kun tehdään päätöksiä. Ne
syntyvät joko yksimielisesti tai äänestä-
mällä.
Mutta kuultu on, eri juttu on kuun-
nellaanko.
Aatteiden maailmassa
erilaisista näkemyksistä
kasvaa hyviä päätöksiä
Minna Isotalo
Ekaluokkalaisilla
Tiuku
Tiensuulla
ja
Iisa Hirsi-
mäellä
on pulma. Mikä
antaa nimeksi kivikauden
ihmisille, joita he ovat as-
kartelemassa. Mielikki?
Unaja? Viti?
Tytöt tutkivat kerho-oh-
jaaja
Emma Naskalin
heil-
le antamaa nimilistaa.
Tiukun kartongista leik-
kaama hahmo saa lopulta
nimen Lempi, Iisa päätyy
Lempiään.
Akseli
Santanen
ja
Ju-
lius Siuko
suunnittelevat
jo Himottu-nimisille hah-
moilleen vaatteita.
”Ihmiset asuivat kivi-
kaudella metsässä, veden
lähellä. Oli paljon peto-
ja, jotka himoitsivat heitä.
Tää mun ukkeli olis metsi-
en himottu mies”, selvit-
tää Akseli.
Naskalin kertoman pe-
rusteella lapset tietävät, et-
tä kivikaudella vaatteet pi-
ti valmistaa itse ja materi-
aali saatiin eläimistä. Myös
”Tää olis metsien himottu mies”
Suomen kirjainstituutin säätiön järjestämissä kerhoissa historia tulee
tekemällä tutuksi.
OLIPA KERRAN
Julius Siuko, Akseli Santanen, Tiuku Tiensuu, Iisa Hirsimäki ja Jenni Kesti askartelivat kivikauden ihmiset.
Emma Naskali ja Rosilan myllyn vuonna 1947
rakennettu pienoismalli ilahduttavat lapsia.
Akselin ja Juliuksen Himottu-ukkelit saivat lo-
pulta kalsareiden lisäksi muutakin ylleen.
nahkojen käsittelyn vai-
heet ovat tulleet tutuksi.
”Ihmiset tekivät sillon jo
taidetta, luolamaalauksia”,
huomauttaa
Jenni Kesti
.
Pojat leikkaavat nahas-
ta Himotuilleen huivit ja
lannevaatteet. Pian saan
kuulla tarkennuksen: ky-
seessä on kivikautiset kal-
sarit. Asia selvä.
Eikö miehille tule talvella
kylmä pelkissä kalsareissa?
”Vaikka joskus oli ehkä
lunta, ilmasto oli silloin
paljon lämpimämpi kuin
nyt”, kuuluu vastaus.
n
SUOMEN
kirjainstituu-
tin säätiön järjestämässä
Olipa kerran -kerhossa Kii-
kan koulun oppilaat ovat
saaneet tutustua histori-
aan toiminnan ja tekemi-
sen kautta.
”Kerhoihin osallistumi-
nen on ollut vapaaehtois-
ta, joten minulla on ollut
ilo opastaa aiheesta mo-
tivoituneita ja kiinnostu-
neita lapsia”, Emma Nas-
kali naurahtaa.
Eri luokilla teemaa on
lähestytty ikätasolle sopi-
valla tavalla. Kivikauteen
on tutustuttu loihtimal-
la savesta ruukkuja ja eläi-
miä, punomalla kalaverk-
ko, suorittamalla arkeolo-
gisia kaivauksia, eri aika-
kausien työkalujen kautta
ja kirjoittamalla henkilö-
kuvia, ”kivikauden ystävä-
kirjaa”.
”Oli liikuttavaa, kun
kuudesluokkalaiset mietti-
vät, miten kivikauden ih-
miset olivat pohjimmil-
taan samanlaisia kuin me-
kin. Ihmisillä on aina ollut
pelkoja ja haaveita, he ovat
hakeneet turvaa toisistaan
ja perheistään.”
n
KULUVAN
lukuvuoden
aikana Naskali on suhan-
nut autollaan ympäri Sas-
tamalaa, jotta menneisyy-
den salat avautuisivat ker-
hojen kautta mahdollisim-
man monille koululaisille.
Kerhoja on järjestetty yh-
deksässä alakoulussa, ja
niissä on käynyt yhteensä
noin 220 lasta.
”Kerhojen suosio on
merkki siitä, kuinka men-
neisyyden tarinat kiehto-
vat lapsia ja kuinka kerho-
toiminnalle on eri puolilla
kuntaa suuri tarve”, toteaa
Naskali.
Kerhojen sisältö kum-
puaa Sastamalan seudun
museon, Suomalaisen kir-
jan museo Pukstaavin ja
Suomen kirjainstituutin
teemoista.
”On ollut hienoa näh-
dä, kuinka kerhot saavat
lasten mielikuvituksen
lentämään. Mielikuvituk-
sen kautta myös luovuus
ja empatiakyky kehitty-
vät.”
Naskalin mukaan kerho
on saanut lapsilta, huolta-
jilta ja kouluilta hyvää pa-
lautetta, ja kerhojen suun-
nitellaan jatkuvan myös
ensi lukuvuonna.
Olipa kerran -kerho on
osa hallitusohjelman kär-
kihanketta, joka parantaa
taiteen ja kulttuurin saata-
vuutta lapsille ja nuorille.
Opetus- ja kulttuuriminis-
teriö tukee harrastetuntien
järjestämistä.
1...,5,6,7,8,9,10,11,12,13,14 16,17,18,19,20,21,22,23,24,25,...40
Powered by FlippingBook