14
Keskiviikko 17.1.2018
•
•
Pauliina Vilenius
Kerrostaloasunnossa Sas-
tamalassa asuu onnelli-
nen kolmikko. 25-vuotias
Sun May Htoo
, tuttaval-
lisemmin
Sanni
, 21-vuo-
tias
Wah Dee Say
eli
Di-
ce
ja heidän äitinsä
Degre
Degre
ovat tuoreita, mutta
tyytyväisiä kaupunkilaisia.
”Täällä on hyvä asua, sil-
lä toimistot, sairaala ja pal-
velut ovat lähellä”, Sanni
kehaisee.
Perhe elää ihan tavallista
elämää. Sanni ja Dice ovat
opiskelleet Karkun kotita-
lous- ja sosiaalialan oppi-
laitoksessa kodinhuolta-
jiksi ja käyvät töissä; San-
ni Punkalaitumella ja Dice
Servin palveluksessa Ho-
punkalliolla. Poikkeuksel-
lisen heidän tarinastaan
tekee tausta.
n
DEGREN
perhe on ko-
toisin Myanmarista, en-
tisestä Burmasta. Maas-
ta, jota hallitsi vuosikym-
menten ajan sotilasjuntta
ja jossa sisällissodat ovat
olleet arkipäivää. Myan-
marissa on yli sata vähem-
mistöä, joista yhteen, ka-
reniin, myös Degret kuu-
luvat. Vähemmistöjen oi-
keuksia on poljettu ja he
ovat taistelleet diktatuuria
vastaan vuosien ajan. Ku-
ten niin moni vähemmis-
tön edustaja, myös Degren
perhe päätyi pakolaisleiril-
le. Äiti Degre ja neljä nuo-
rinta lasta muuttivat sin-
ne perheen isän kuoltua.
He asuivat leirissä Myan-
marin ja Thaimaan rajalla
kymmenen vuotta.
”Elämä leirillä oli tiuk-
kaan säädeltyä. Leiri oli
pieni, mutta siellä asui tu-
hansia ihmisiä vieri vieres-
sä omissa bambumajois-
saan. Majat olivat niin lä-
hellä toisiaan, että kuu-
limme sisälle asti, kun vie-
reisessä majassa juteltiin.
Leiriltä ei saanut poistua,
muuten poliisi otti kiin-
ni”, Sanni muistelee.
Degren perheen pelas-
tukseksi koitui lopulta pa-
kolaiskiintiö, jonka turvin
heidät valittiin Suomeen.
”Meidän olisi ollut mah-
dollista muuttaa myös
Australiaan, Norjaan tai
Yhdysvaltoihin, mutta va-
litsimme Suomen. Kuulim-
me, että täällä on rauhallis-
ta ja sopivasti ihmisiä”, ty-
töt kertovat.
Perheen sijoituspaikak-
si osoitettiin Punkalai-
dun, ja he muuttivat Suo-
meen vuonna 2008. He oli-
vat Punkalaitumen neljäs
kiintiöpakolaisperhe. Lei-
rin jälkeen uusi kotikun-
ta tuntui pieneltä mutta
viihtyisältä, ja perhe ko-
tiutui nopeasti. Dice me-
ni Punkalaitumella perus-
kouluun, perheen muut
lapset opettelivat suomen
kieltä kielikursseilla. Sanni
sai suomen kansalaisuuden
”Olemme suomalaisia, tämä on kotimme”
▶
▶
Kiintiöpakolaisina Punkalaitumelle 2008 tulleet Sun May Htoo, Wah Dee Say ja
Degre Degre kävivät lomalla Myanmarissa. Matkalla heitä vaivasi koti-ikävä.
KOTOUTUMINEN
””
Olimme iloisia ja onnellisia,
kun näimme sisaruksemme
vuosien jälkeen. Toisaalta
tulimme surullisiksi siitä,
miten vaikeaa heidän
elämänsä on.
vuonna 2011 suoritettuaan
yleisen kielitutkinnon hy-
väksytysti. Dicestä tuli suo-
malainen valmistuttuaan
ammattiin.
Perheen pojat opiskeli-
vat Vammalan ammatti-
koulussa kivirakentajiksi ja
ovat saaneet vakituiset työ-
paikat alan yrityksistä Kau-
havalla ja Kurussa.
n
VIIME
marraskuussa
koitti odotettu hetki, kun
perhe vihdoin matkusti
takaisin entiseen kotimaa-
hansa tapaamaan Myan-
mariin jääneitä sukulaisi-
aan. Tyttöjen isosisko asuu
yhä Myanmarissa, isoveljet
Thaimaan puolella. Side lä-
hisukuun ei ole koskaan
katkennut kokonaan, vaan
yhteyttä on pidetty esimer-
kiksi WhatsApp-viestein.
Kahden kuukauden mat-
ka oli täynnä tunteita.
”Olimme iloisia ja on-
nellisia, kun näimme sisa-
ruksemme vuosien jälkeen.
Toisaalta tulimme surul-
lisiksi siitä, miten vaikeaa
heidän elämänsä on. Maa
on köyhä, ja jo pienet lap-
set joutuvat tekemään töi-
tä esimerkiksi tarjoilijana,
jotta saisivat edes vähän
rahaa.”
Myanmarissa ei ole min-
käänlaista sosiaalijärjestel-
mää. Jos ei käy töissä, ra-
haa ei saa mistään. Siksi
monet ovat tottuneet te-
kemään pieniäkin hantti-
hommia, joista saavat vas-
tineeksi muutaman kya-
tin. Toinen Dicen ja San-
nin veljistä on työtön, toi-
nen tekee puutarhatöitä ja
viljelee salaattia. Isosisko
työllistää itsensä myymäl-
lä tavaroita.
Ensimmäisen lomavii-
kon Degret asuivat isosis-
konsa luona, toiset kak-
si entisellä kotipaikkakun-
nallaan Mongshatissa. Siel-
lä he vierailivat vanhassa
kotitalossaan.
”Minulle tuli tuttu olo,
vaikken enää muista aikaa,
jolloin olen talossa asunut.
Talo näytti samalta kuin
muistin, mutta kuitenkin
erilaiselta”, Sanni kertoo.
Myanmarissa talot ra-
kennetaan usein bambus-
ta, joten ne eivät ole kovin
kestäviä. Degrejenkin ta-
lo on vuosien varrella re-
montoitu tai ehkä jopa ra-
kennettu kokonaan uudes-
taan.
n
LOMA
osoitti Dicelle ja
Sannille sen, että he ovat
kotoutuneet täydellises-
ti. Matkalla heillä oli koti-
ikävä Suomeen.
”Olemme suomalaisia,
Suomi tuntuu kodilta. Lo-
malla sen huomasi ihan
arkisissa asioissa. Olimme
kauhuissamme, kun ku-
kaan ei käyttänyt autossa
turvavyötä, vaikka liiken-
ne oli yhtä kaaosta. He-
ti, kun auto pysähtyi, jo-
ku tuli avoimelle ikkunal-
le kauppaamaan vesipullo-
ja tai hedelmiä. Se oli tosi
vierasta meille”, tytöt nau-
ravat.
Myös ilmasto tuntui vie-
raalta. +35 asteen heltees-
sä tyttöjen olo oli tukala,
mutta maassa asuvien si-
sarusten otsalle ei noussut
edes hiki.
Vaikka Dice ja Sanni pa-
lasivat mielellään kotiin,
on äidin olo ollut haikea.
Hänelle on Suomen vuosi-
en aikana syntynyt lapsen-
lapsia, joiden elämässä De-
gre mielellään olisi osalli-
sena.
Ӏiti varmasti haluai-
si muuttaa vielä takaisin,
mutta me emme. Pitkil-
le lomille matkustaisim-
me mielellämme, mutta se
vaatii paljon säästämistä.”
Lomallaan Degret aisti-
vat myös, että pinnan alla
kuohuu yhä. Vuonna 2010
Myanmar siirtyi muodolli-
sesti parlamentaariseen de-
mokratiaan, mutta sotilas-
juntalla on yhä huomatta-
va ote vallasta.
”Vaikka sotilasjunttaa ei
enää ole, tuntuu, ettei ti-
lanne ole kokonaan rau-
hoittunut. Emme voi täy-
sin luottaa siihen, että asiat
olisivat parantuneet”, San-
ni muotoilee.
Tytöt elättelevät toivei-
ta, että perhe vielä joskus
yhdistyisi ja kolme van-
hinta sisarusta voisivat
muuttaa Suomeen. Kovin
realistista se ei kuitenkaan
ole kuin työttömän isovel-
jen kohdalla. Hänen saat-
taisi olla mahdollista saa-
pua Suomeen työperäisenä
maahanmuuttajana.
n
SITÄ,
mikä Suomessa on
parasta, ei Dicen ja Sannin
tarvitse kauaa miettiä.
”Kaikki!”, he sanovat ja
katsovat toisiaan nauraen.
Epävakaissa oloissa lap-
suutensa viettäneet sis-
kokset arvostavat tasa-ar-
voa, turvallisuutta ja rau-
hallisuutta. Kiitosta saavat
myös luonto ja neljä vuo-
denaikaa.
Rasismia he eivät myön-
nä kohdanneensa, vaikka
ystävystyminen muiden
nuorten kanssa onkin ol-
lut hankalaa.
”Vanhemmat ihmiset
sen sijaan ovat ottaneet
meidät vastaan tosi hy-
vin.”
Millaisena Dice ja Sanni
näkevät tulevaisuutensa?
”Haluamme asua Suo-
messa, opiskella lisää ja
hankkia hyvät työpaikat,
joissa viihdymme. Joskus
myöhemmin olisi ihanaa
omistaa oma talo ja saada
oma perhe.”
Lähiajan suunnitelmis-
sa, ensi syksynä, Sannilla
on lähihoitajaopintojen
aloittaminen. Syksy vi-
lahtelee muutenkin nais-
ten puheissa. Degre, Dice
ja Sanni ovat nimittäin
innokkaita sienestäjiä ja
marjastajia. He muuttivat
Sastamalaan niin myö-
hään syksyllä, että hy-
vät apajat ovat vielä löy-
tymättä.
”Onhan sellaisia täällä?”
naiset kysyvät heidän ko-
touttamisessaan vahvasti
mukana olleelta, nyt Ko-
tona Karkussa -hanketta
luotsaavalta
Maarit Tiit-
taselta
.
”Ihan varmasti on”, Tiit-
tanen vakuuttaa hymyil-
len.
Sun May Htoo eli Sanni (vas.), Degre ja Wah Dee Say eli Dice Degre teettivät matkalla ottamistaan kuvista useita julis-
teita. Perheen luona vierailulla käyneelle Maarit Tiittaselle esiteltiin niiden avulla Myanmarissa yhä asuvia sukulaisia.
