10
Keskiviikko 29.8.2018
•
•
Minna Isotalo
Vielä kesäkuun alussa Sas-
tamalan kaupungin tekni-
nen toimi suunnitteli noin
40 auton parkkipaikan ra-
kentamista Vammalan lu-
kion takana sijaitsevaan
puistoon. Nykyisen Mart-
tilankadun puoleisen pai-
koitusalueen tilalle olisi
tullut viheralue.
Muutostöitä perustel-
tiin Marttilankadun liiken-
teen rauhoittamisella. Lii-
kenneongelmien ratkaise-
misella oli niin kiire, ettei
Vammalan lukion ja Mart-
tilan koulun henkilökun-
nan ja oppilaiden mielipi-
dettä asiasta ehditty kysyä.
Parkkipaikkojen raken-
tamista ei koskaan aloi-
tettu, sillä suunnitelmas-
ta nousi meteli. Soraäänet
kantautuivat myös muu-
tamien kuntapoliitikkojen
korviin.
Sastamalan kaupungin
tekninen johtaja
Kimmo
Toukoniemi
sanoo, että
asian suhteen ollaan nyt
tuumaustauolla.
n
NYT
jos koskaan on-
kin oivallinen hetki kysyä,
mitä oppilaat ovat asiasta
mieltä.
”Puisto on meille tärkeä.
Ei missään nimessä auto-
ja puistoon. Autot voi hy-
”Ei autoja meidän puistoon”
▶
▶
Marttilankadun tilannetta pohditaan jatkossa yhdessä ja osana koko
keskustan alueen kehittämistä.
TUUMAUSTAUOLLA
Viidesluokkalaiset Vilma Haavisto, Elli-Mariia Malmberg, Julia Ahonen ja Aatos Kallio sekä luki-
on oppilaat Anna Uusi-Ristaniemi ja Lauri Kiili saivat ajatuksilleen taustatukea Marttilan kou-
lun 1. ja 2. luokan oppilailta. He kertoivat tehneensä viime talvena jääkelloja puistossa olevien
puiden oksille.
vin jättää kauemmas mei-
dän koulusta”, toteaa
Aa-
tos Kallio
topakasti.
Niin ikään Marttilan
koulun viidettä luokkaa
käyvät
Julia Ahonen
,
Vil-
ma Haavisto
ja
Elli-Ma-
riia Malmberg
ovat Aatok-
sen kanssa samaa mieltä.
”Lukion puistossa on ki-
va olla. Siellä on vanho-
ja puitakin”, sanoo Julia.
”Puistossa on leikitty mon-
ta kertaa, ja siellä on järjes-
tetty kaikenlaista toimin-
taa. On tehty liikennepäi-
vän tehtäviä ja pidetty ke-
vätjuhlaharjoitukset”, Vil-
ma ja Elli-Mariia selvittävät.
Marttilan koulun joh-
taja
Mirka Järvinen
myö-
täilee oppilaiden puheita.
Puistoa on hyödynnetty
koulun toiminnassa, kun
tarvetta on ollut lisätilal-
le. Esikoululaisilla onta-
pana valita puiston puis-
ta yksi ja seurata sen elä-
mää vuoden ajan. Onpa
viheralueella oltu pikni-
killäkin.
n
LUKION
oppilaat
Lau-
ri Kiili
ja
Anna Uusi-Ris-
taniemi
puhuvat puis-
ton säilyttämisen puoles-
ta. Siellä on voi viettää ai-
kaa hyppytunneilla ja teh-
dä läksyjä. Viheralueella
on merkitystä kouluviih-
tyvyyden kannalta. Rauta-
veden kansallismaisemaa
on mukava silmäillä puis-
tosta käsin.
”Ja onhan se hieno nä-
ky, kun talvella katsoo luo-
kan ikkunasta ulos ja huo-
maa lasten tekevän puiden
lomassa lumiukkoja”, Kii-
li toteaa.
Kuinka tarpeellisia park-
kiruudut lukiolla sitten yli-
päänsä ovat?
Kiilin ja Uusi-Ristanie-
men mielestä muutaman
sadan metrin kävely esi-
merkiksi Seukun paikoi-
tusalueelta lukiolle ei ole
pahitteeksi.
”Hassua, että suurem-
missa kaupungeissa ei ole
lainkaan epätavallista kä-
vellä paikoitusalueelta tai
bussipysäkiltä kouluun tai
ostoksille.”
n
LUKION
rehtori
Lee-
ni Kirvesmäki
toivoo, et-
tä puiston jyrääminen 40
parkkipaikan tieltä olisi
vasta se viimeinen vaihto-
ehto.
”Jos näin päätetään teh-
dä, niin soisin, että sitä en-
nen on puntaroitu kaikki
mahdolliset muut ratkai-
sut”, hän toteaa.
Koulunjohtaja Järvi-
nen ja rehtori Kirvesmä-
ki painottavat turvalli-
suutta. Ongelmaksi koe-
tun liikennehässäkän siir-
täminen Marttilankadun
puolelta Rautavedenka-
dun puolelle ei ratkaise it-
se ongelmaa. Rautaveden-
kadulla suhaa aamuisin
koulujen alkaessa ja ilta-
päivällä koulujen päätty-
essä niin Sylvään oppilai-
ta polkupyörineen kuin
kyydillä koululle tulevia
oppilaita ja kymmenkun-
ta koulubussia. Martti-
lan koulun esikoululaisia
tuodaan ja haetaan luki-
on takapihalta.
”Jos tähän kuvioon li-
sätään parkkipaikka eikä
Rautavedenkadun liitty-
mää lukion takapihalle le-
vennetä, syntyy varmasti
vaaratilanteita.”
n
KIMMO
Toukoniemen
mukaan yhteistä palaveria
koulujen kanssa ei ole so-
vittu, mutta jatkossa rat-
kaisua alueen liikenne-
järjestelyitä on tarkoitus
suunnitella yhdessä.
”Asia ei ole akuutti, kes-
kitymme muihin hankkei-
siin. Sivistyspuolen kanssa
keskustellaan ja neuvotel-
laan vuosittain.”
Toukoniemen mukaan
parkkipaikkaidean taustal-
la vaikutti muun muassa
kuntalaisilta saatu palaute
ja toiveet liikenteen ruuh-
kahuippujen purkamisesta
Marttilankadulla.
Asiaa pohditaan seuraa-
vaksi osana koko keskustan
alueen kehittämistä.
•
•
Mira Kaaja
Me kaikki tiedämme, että liikunta tekee hy-
vää. Se tekee hyvää keholle, mielelle, sosi-
aalisille suhteille, elinajan odotteelle, jak-
samiselle ja ties mille muulle. Silti liikkeel-
le lähteminen on vaikeaa. Tänään ei huvi-
ta, huomenna sataa ja tästä näkökulmasta
ajateltuna suoratoistopalveluista löytyy ai-
na jotain mielenkiintoista katsottavaa.
Mistä siis motivaatio liikunnan aloittami-
seen? Voisiko edessä oleva armeija olla sel-
lainen, mikä motivoisi?
Nuoret miehet puhuvat ”inttiin” lähtemi-
sestä usein kauhunsekaisin tuntein ja kes-
kustelujen yleinen sävy on se, ettei kukaan
tahtoisi sinne mennä. Ketään ei mukaan
kiinnosta, miten sieltä suoriutuu. Väitän-
pä kuitenkin, että varusmiespalveluksen
suorittaminen on sellainen asia, jota yh-
teiskuntamme – ja nuoretkin – arvostavat.
Armeija halutaan hoitaa kunnialla, kos-
ka niin vain kuuluu tehdä. Se on asia, joka
rehvakkaista puheista huolimatta herättää
kunnioitusta.
Varusmiespalveluksesta suoriutuminen
on monelle nuorelle melkoinen prässi se-
kä henkisesti että fyysisesti. Selviytymi-
nen on kuitenkin helpompaa, jos asiaan
on valmistautunut etukäteen. Moni hank-
kiikin tarvittavat varusteet ajoissa valmiik-
si, hoitaa hiukset riittävän lyhyiksi, järjes-
tää työ- ja asuntoasiat, mutta entäpä fyy-
sisen kunnon kohottaminen? Veikkaan, et-
tä se on asia, jota moni varusmiespalveluk-
seen astumassa oleva mielessään haudut-
telee, mutta siihen hommaan ryhtyminen
tuntuu vaikeammalta kuin mikään edel-
lisistä. Vaikka tietää, että se olisi tärkeim-
piä tapoja valmistautua, niin se ei vaan tu-
le tehdyksi.
Kutsunnat järjestetään vuosittain ja Sasta-
malassa niihin osallistuu noin 150 nuorta.
Tämä määrä ei juurikaan muutu. Sen si-
jaan se prosenttiosuus, jotka tästä joukosta
määrätään ”kuntokuurille” ennen varus-
miespalvelukseen astumista, kasvaa vuosit-
tain. Kutsuntalautakunnan passittamana
moni nuorista menee liikuntaneuvolaan,
jossa saa hyviä ohjeita liikunnan aloitta-
miseen, mutta seuranta ja pidempiaikai-
nen tuki jää puuttumaan. Riskinä on, että
homma jää jälleen puolitiehen.
Tiedämme, että liikunta on tärkeää. Tie-
dämme, että inttiin lähteminen voi toimia
siihen hyvänä kipinänä. Tiedämme, että
tukea liikkeelle lähtemiseen tarvitsee yhä
useampi. Näiden faktojen voimaannutta-
mana järjestämme syksyllä 2018 Sohvape-
runasta inttikuntoon -ryhmän, joka toivot-
tavasti auttaa mahdollisimman montaa
nuorta lähtemään liikenteeseen.
Vaikka pysyvä motivaatio harvoin syntyy
ulkoisten tekijöiden voimalla, uskallan vie-
lä esittää pienen toiveen. Ehkä ainakin jo-
ku nuorista löytää ryhmän myötä myös pi-
dempiaikaisen liikkumisen ilon? Ehkä joku
huomaa liikunnan positiiviset vaikutukset
kehossaan ja mielessään ja motivoituu jat-
kamaan liikkumista, paitsi intin myös ihan
oman itsensä vuoksi.
Lisätietoja Sohvaperunasta inttikuntoon
-ryhmästä:
Kirjoittaja on Sastamalan seudun mielenter-
veysseura ry:n hanketyöntekijä.
Intti - mikä
mahtava motivaattori!
Vieraskynä
