15
Keskiviikko 29.8.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Suomea kurittanut kansalaissota päät-
tyi sata vuotta sitten. Sodan haamut
ovat kulkeneet maan historiassa mo-
nin tavoin. Ikävintä oli se, että sota ja-
koi kansan kahtia. Rankan talvisodan
alkaminen valoi hieman öljyä laineille
ja yhdisti ainakin väliaikaisesti kansaa.
Silti elettiin vuosia ja vuosia puristellen
nyrkkejä taskuissa.
Sastamalan alueella koettiin kovia
kansalaissodan aikana, niin punais-
ten kuin valkoistenkin puolella. Näi-
den kauhuja on tänä vuonna muistel-
tu eri tavoin. Eikä vähiten kansalaisso-
dan päättymistä. Yhteisin ponnistuk-
sin on edetty niin, että Tyrvään kirkolla
paljastetaan sunnuntaina 9. syyskuuta
muistomerkki, jolla muistetaan punais-
ten puolella menehtyneitä ihmisiä. Sa-
malla vainajat siunataan.
Kansalaissota, vapaussota, puna-
kapina, veljessota – millä nimellä ku-
kin tuota aikaa haluaa nimittää – nos-
ti esiin molemmin puolin myös vahvo-
ja naisia. Tuosta ajasta osittain kertova
Hella Wuolijoen näytelmä Niskavuoren
Heta kasvatti naisen, joka ei ollut kum-
mallakaan puolella. Heta huolehti ta-
losta ja piti pintansa kaikkia vastaan.
Heta oli vahva ja ylpeä nainen. Romu-
lan Taiteellinen Teatteri esittää vielä
kerran Niskavuoren Hetan yönäytökse-
nä perjantaina 7. syyskuuta, juuri sun-
nuntain juhlallisuuksien alla.
Näitä Hetoja on nykyäänkin pal-
jon. Enemmänkin saisi olla, vaikka-
pa sellaisia, joita Sastamalankin kun-
nallispolitiikassa vaikuttaa. Hekin ovat
vahvoja ja voimakastahtoisia. Selkeä-
nä erona Niskavuoren Hetaan on kui-
tenkin se, että nämä naiset kuulevat ja
kuuntelevat muita ja ottavat erilaiset
mielipiteet huomioon päätöksenteossa.
Tämä on taito, joka vie asioita eteen-
päin murskaamatta muita jalkoihin.
Naiset osaavat pääsääntöisesti ajatel-
la monipuolisesti, ei vain yksisilmäises-
ti. Josko sata vuotta sitten tällaiset nai-
set olisivat saaneet äänensä kuuluviin,
niin olisiko kauhut vältetty?
Niskavuoren Heta vie
vielä kerran katsojat
kansalaissodan tuntoihin
•
•
Minna Isotalo
1. Kuka olet?
”
Paimensalon Piritta
eli
Piitu
. Ihan vaan ylioppilas.
Perheeseen kuuluu koira ja
munmies, joka asuu kauem-
pana. Mä oon se suora ja sa-
navalmis tyyppi joka koittaa
pysyä optimistinä aina vaik-
ka väkisin. Sellanen oman
elämänsä stand up-koomik-
ko, joka koittaa repiä sitä hy-
vää irti pahastakin.”
2. Sinut tunnetaan Sasta-
malan keskusteluseinän
”ylipäällikkönä”. Miten
tulit perustaneeksi kysei-
sen foorumin Faceboo-
kiin?
”Sakesen tarina alkoi vii-
si vuotta sitten ihan vaan
kun kyllästyin Vaihto-
rinkiin kirppiskaman al-
le hukkuviin julkaisuihin,
joissa joku kyselee tarvit-
semaansa tietoa johonkin.
Oli myös aika ilmeistä, et-
tä paikallisille asioille, pu-
heenaiheille, mainoksil-
le ja muulle nykyään mei-
dän kautta löytyvälle ei ol-
lut olemassa omaa paik-
kaansa. Mulle sanottiin
sillon, että aivan turha ryh-
mä, koska Vaihtorinki on
olemassa, mutta väittäisin
meidän lunastaneen oman
paikkamme. Ryhmäläisten
aktiivisuus on myös alusta
asti ollut erittäin kiitettä-
vää, ja ryhmän menestyk-
sen salaisuus piileekin juu-
ri siinä.”
3. Onko Sakese nykyään
sellainen kuin suunnit-
telit?
”On ja ei. Oikeastaan
tuo ryhmä on paljon
enemmän kuin mistä sitä
perustaessani uskalsin edes
uneksia. Se on kohtaamis-
paikka, ilmainen mainos-
tila, sen kautta ihmiset ta-
voittaa toisensa helposti ja
nopeasti. Niin ja onhan se
myös toisinaan uutisfooru-
mi ja sotatanner. Sanaa yri-
tetään aina pitää mahdol-
lisimman vapaana ja erilli-
siä sääntöjä ei ole koskaan
kirjoitettu, enkä kirjoita-
kaan, mikäli ei ole pakko.
Aina yritetään tapauskoh-
taisesti ratkaista, mitä sisäl-
töä poistetaan ja ohjata täl-
lä sitä yleistä linjausta kes-
kustelun tasoon.
Viime aikoina mode-
rointia on kiristetty aika-
lailla sen suhteen mikä on
sallittua huutelua, etenkin
ylläpidon suuntaan. Me ei
olla sylkykuppeja, vaikka
olenkin luvannut aina tul-
la sinne somemyrskyn sil-
mään kaiken roskan ihmis-
kilveksi. Myös ryhmäläis-
ten omalla näkemyksellä
asiattomasta sisällöstä on
meille iso merkitys.”
4. Millaisia sastamalalai-
set sinun mielestäsi ovat?
”Koitan repiä hyvää
irti pahastakin”
▶
▶
Sakesen ”ylipäällikkö” ei ole sylkykuppi, vaikka onkin luvannut aina
tulla somemyrskyn silmään kaiken roskan ihmiskilveksi.
KÄSI SYDÄMELLÄ
Piitu nappasi selfien kera saksanpaimenkoiransa Jackyn.
”Mitenköhän tähän vas-
taa rehellisesti? Näkisin,
että aika nurkkakuntaisia,
vaikka paljon poikkeuksia-
kin löytyy. En aina ihan fa-
nita tätä sitkeänä täällä jo
ikuisuuden elänyttä juo-
ruilun ja mustamaalaami-
sen kulttuuria, joka vaikut-
taa usein enemmän sään-
nöltä kuin poikkeukselta.
Ei se tarkoita, että näkisin
paikalliset huonossa valos-
sa, mutta tuo on oma ko-
kemukseni asiasta. Yritän
kuitenkin katsoa aina hy-
vällä ja onhan meillä ai-
ka makeita persoonia tääl-
lä pilvin pimein eli ehkä
yleistykseni on jopa liian-
kin raaka. Älkää hermostu-
ko meikälle! Kun kysyttiin,
niin vastasin.”
5. Mikä on parasta Sasta-
malassa? Entä mitä kehi-
tettävää täällä on?
”Maisemat. Niitä kai-
paan aina kun olen pidem-
pään poissa. Mun sielu on
kasvanut kiinni tuohon jo-
kirantaan ja siellä se pysyy.
Keskustaa ja kaupungin
pohjoispuolta olisi hyvä
saada puhallettua eloon.
Nyt suurin osa kaupoista
on omasta näkövinkkelis-
tä turhankin keskittynees-
ti Roismalan risteyksessä ja
asioiden hoitaminen on la-
dosta latoon ajelemista.
Olisi mukavaa kun os-
toksensa voisi hoitaa kes-
kustassa, mutta palvelu-
valikoima on vain kaven-
tunut. Eihän keskustassa
ole enää kuin yksi ruoka-
kauppakaan, mikä on har-
mi. Lapsuudessani niitäkin
oli useampi ja kuluttaja ei
ihan niin pahasti ollut hin-
tojen armoilla, vaikka oli-
si liikkunut kävellen ostok-
silleen.”
6. Mistä ilahduit viimeksi?
”Mä ilahdun aina tosi
pienistä arkisista asioista,
joten ilahdun päivän ai-
kana tosi monta kertaa.
Viimeisin isompi ilonaihe
taisi olla ihan vaan kah-
den sanan tekstari, mut-
ta siinä oli siihen tilantee-
seen ne ainoat oikeat kak-
si sanaa joilla on eniten
merkitystä. Elämä kun on
aina täynnä ihania asioi-
ta, kun osaa arvostaa niitä
aivan pienenpieniäkin ki-
voja asioita. Tää on ollut
pitkään itelle ohjenuorana
elämään.”
8. Ketä henkilöä arvos-
tat? Miksi?
”Totean yleisellä tasolla,
että sellasia ihmisiä, jotka
perustelee mielipiteensä
laajemmalta tietopohjalta,
ovat hyväsydämisiä, roh-
keita, rehellisiä ja avoimia.
Kukaan ei ole täydellinen
ja joskus kaikilla on huono
päivä, mutta sellanen ihan
tietynlainen asenne elä-
mään miellyttää mua eni-
ten. Sellanen häpeemätön
tyyli olla ihan vaan oma
itsensä niin hyvänä kuin
huonona hetkenä.”
9. Sastamala täyttää piak-
koin 10 vuotta. Koetko
olevasi sastamalalainen,
vammalalainen vai tyr-
vääläinen?
”Vammalalainen kai
eniten, vaikka lapsuudes-
ta vahva heinoolaisidenti-
teetti, äetsäläisiin samais-
tun eniten ja oululaistuin
parissa vuodessa todella
pahasti. Eli en varmaan oo
enää oikein mistään kotoi-
sin?
Sastamala on vähän
hajuton ja mauton nimi
minusta ja Vammala on
omalla tavallaan aina lys-
tikkäämpi käyttää. Liiken-
teessä vahingossa vieraissa
kaupungeissa törttöilles-
sä on saanu paljon enem-
män anteeksi, kun on pa-
hoitellut olevansa Vamma-
lasta kotoisin ja ajokortti-
kin sen osaa kertoa.”
10. Terveisesi kuntapäät-
täjille:
”Iso kiitos näin oman
ryhmäni jäsenten puoles-
ta, että Sakesellakin askar-
ruttaneet asiat on eden-
neet ihan käsittelyyn asti.
Esimerkkeinä vaikka koira-
puisto tai skeittiparkki. Kii-
tos kampanjoinnista mei-
dän kautta ja siitä kun jo-
ku asianomainen on ollut
hyvin vastaamassa kunta-
laispalautteeseen. On ol-
lut mukava huomata, että
tälläsellä facebook-ryhmäl-
lä voi olla vaikutusta kun-
nallisella tasolla. Olen iloi-
nen voidessani mahdollis-
taa kuntalaisten mielipi-
teiden kuuluvuuden. Jat-
ketaan toki yhteistyötä ja
pidetään kynnys päättäji-
en ja kuntalaisten välissä
matalana!
Sakesen The Piitu kiittää
ja kuittaa nöyrästi kumar-
taen.”
Kenen ajatuksia sinä halu-
aisit kuulla? Vinkkaa meille:
.
Karoliina Nikitin Hetana.
