10
Keskiviikko 12.9.2018
•
•
Minna Isotalo
Pirasen luomutila syksyi-
senä keskiviikkoaamuna.
Nurmi kimmeltää aamu-
kasteessa, ilma on vielä ko-
lea, mutta päivästä on tu-
lossa lämmin ja aurinkoi-
nen. Sauna sauhuaa, mut-
tei mikä tahansa löylypy-
hättö vaan talkkunasau-
na. Tyrvään Pyhän Olavin
kirkon kupeessa keitellään
kohta paikallisen perinne-
herkun aineksia.
Tiia-Mari Pirasen
val-
mistamat talkkunajau-
hot tehdään niin kuin ne
on tehty ehkä vuosisato-
ja: suolavedessä keitetyistä
omista kauranjyvistä, seas-
sa ripaus hernettä. Keittä-
misen jälkeinen kuivatus
saunassa kestää pari päi-
vää.
Valokuvaaja
Mikko Joo-
nan
tehtävänä on kuvata
ruuan valmistuksen vai-
heet, ja toinen kotiseutu-
mies,
Marko Vesterbacka
,
dokumentoi kuvaukset ja
kerää tietoja. Kaksikolla
on syksyn ja talven aikana
edessään vielä monet vas-
taavat kuvaussessiot ympä-
ri laajaa Sastamalaa.
Kustantaja Vester-
backan, valokuvaaja-graa-
fikko Joonan ja toimittaja
Pirjo Silverin
toimesta on
syntymässä vahvasti visu-
aalinen ruokaperinnekir-
ja, joka sisältää tietoa Sas-
tamalan alueen ruokakult-
tuurista.
Kirjantekijöiden mu-
kaan kyseessä ei ole keit-
tokirja eikä ensyklopedia.
Teos pyrkii tarjoamaan
runsaan ja rehevän koko-
naiskuvan perinneruuista,
niiden valmistamisesta ja
esimerkiksi pidoista, katta-
uksista ja muusta ruokaan
ja juomaan liittyvästä.
n
MILLAISTA
on sastama-
lalainen perinneruoka?
”Siinä yhdistyvät sata-
kuntalaiset, pirkanmaalai-
set ja hieman myös varsi-
naissuomalaiset ruokape-
rinteet. Eri puolilla Sasta-
malaa on voitu jo valmis-
taa jotakin ruokaa toisis-
taan poikkeavalla tavalla,
esimerkiksi tyrvääläisessä
ja kiikoislaisessa klimppi-
sopassa on varmasti ero-
ja”, Pirjo Silveri sanoo.
Klimppisopasta puheen
ollen, kirjassa sitä valmis-
taa tunnettu keittiömes-
tari.
”Odotamme mielenkiin-
nolla millainen soppa ra-
vintolan keittiössä syntyy.
Kirja ei katso vain mennee-
seen, vaan pyrkii myös luo-
maan uusia versiota van-
hoista keitoksista. Kyse on
elävästä perinteestä.”
Mikko Joona tuumailee,
että kirjaa lukiessaan saat-
taa kokea yllätyksiä sen
suhteen, miten monipuo-
linen ja rikas paikallinen
ruokakulttuuri on.
”Teoksessa liikutaan pit-
kin poikin Sastamalan ky-
lillä. Kaikkea emme halua
etukäteen paljastaa, mut-
ta seuraavan viikon sisäl-
lä kuvaamme rosvopaistin
tekoa ja leivontahetkeä.
Käymme myös Mouhijär-
vellä Herkkujuustolassa.”
Silverin mukaan entis-
ajan ruoka oli ekologista
ja eettistä. Se oli aina lä-
hellä tuotettua ja vaihteli
satokauden mukaan.
”Ruoka kiinnostaa ja pu-
huttaa, ja moni vanha asia
on tässä ajassa uudelleen
pinnalla. Parhaimmillaan
teoksemme kannustaa pe-
rinneruokien pariin, mais-
tamaan ja versioimaan nii-
tä, luomaan uusia ruokat-
rendejä.”
n
KIRJAN
idea on lähtöi-
sin Facebookin Tyrvää-ryh-
mästä, jossa Vesterbacka
kyseli viime joulukuussa,
millaisista aiheista ryhmän
jäsenet haluaisivat lukea.
Toiveissa toistuivat useam-
man kerran ruoka ja kylät.
Kuusikymppinen Silveri,
vapaa kirjoittaja, otti Ves-
terbackaan tuolloin yh-
teyttä ja ilmoitti halukkuu-
destaan kirjoittaa paikalli-
sia syömisiä ja juomisia kä-
sittelevä kirja.
Silverin äiti toimi vuo-
sikymmeniä seudulla pi-
tokokkina, joten aihepii-
ri on hänelle tuttu lapsuu-
desta lähtien.
”Olen kirjannut ylös äi-
tini kertomuksia ja muisto-
ja jo vuosia sitten, ja odot-
tanut sopivaa hetkeä pääs-
tä tallentamaan ne johon-
kin muotoon. Iskin he-
ti kiinni tilaisuuteen, kun
huomasin, että aihepiiriä
käsittelevälle teokselle on
tilausta”, Silveri kertoo.
Kovien kansien väliin si-
joitetaan myös historiallis-
ta kuva-aineistoa.
Silveri toteaakin olevan-
sa kiinnostunut ruokaan
ja ruokailuhetkiin, arkeen
ja juhlaan liittyvistä van-
hoista valokuvista sekä re-
septeistä.
”Viisaus ei asu yhdessä
päässä, ruokaperinnekirja
on sastamalalaisten yhtei-
nen asia. Hienoa huomata,
että innostusta on ja moni
taho on lähtenyt kirjante-
koon mukaan”, Marko Ves-
terbacka miettii.
Teossa oleva kirja julkaistaan
ensi kesänä. Onko sinulla
ruokaperinteisiin liittyviä va-
lokuvia tai muuta aineistoa
kuten tarinoita tai resepte-
jä? Ota yhteyttä: pirjo.silve-
marko.vester-
tai mikko@
valokuvaus.fi. Aineistoa voi-
daan skannata Tyrvään Pry-
kissä Marttilankadulla, joten
alkuperäisistä dokumenteista
ei tarvitse luopua.
Talkkunaa ja klimppisoppaa uudella kierteellä
▶
▶
Mikko Joonan, Pirjo Silverin ja Marko Vesterbackan toimesta on syntymässä teos, joka nivoo yhteen
Sastamalan eri ruokakulttuureja. Hakusessa vielä arkistojen aarteita kuten reseptejä ja valokuvia.
RUOKAPERINNE
Tiia-Mari Piranen hämmentää armeijan vanhassa soppatykissä talkkunakeitosta. Sen jälkeen
keitoksen annetaan hetki ”häätyä” saunan ulkopuolella, sitten tuotos viedään saunaan kuivu-
maan. Kuvat: Marko Vesterbacka.
Valokuvaaja Mikko Joona talkkunasaunassa. Kyseisen saunarakennuk-
sen katto on uusittu: entinen paloi kerran - talkkunaa tehtäessä.
Hyvältä maistuu! Talkkunajälkiruokaa uudella kierteellä. Aikaisemmin
tänä vuonna tehtyihin talkkunajauhoihin sekoitettiin kermaa ja rahkaa.
Ruokaperinnekirjaan hae-
taan tekijää varitaikinal-
le. Vesterbacka arvelee, et-
tä tehtävä sopisi vaikka jol-
lekin innokkaallayhdistys-
porukalle.
Antero Warelius
kertoo,
että 1850-luvun Tyrväässä
varitaikinaa juotiin leivän
särpimenä piimän puut-
teessa.
”Piimäv verosta stä sy-
ätiin”, muisteli myös
Ol-
ga Vihdamäki
1960-lu-
vun alussa. ”Pantiin toop-
piij ja ryypättiin, oikeij ja
monesa paikasa!” Sitä teh-
tiin monin paikoin vielä
1900-luvun alkuvuosikym-
meninä, erityisestilehmien
ollessa ”vähäsä mairosa”.
Ruusa Aalto
kertoi,
että”sitä tommoset noi
vahvat miähet, jokka teki
vahvaa tyätä, nin ne joi si-
tä oikeil litrakaupalla nin-
kun kaljaa”.
Litrakaupalla taikinaa!
Harva nykytyrvääläinen
on varitaikinaa milloin-
kaan edes maistanut – har-
va tuntee edes koko sanaa.
”Varitaikina” on ruis-
jauhoista imellettyä vete-
lää taikinaa, jota nautit-
tiin sellaisenaan. Varitai-
kinan valmistaminen aloi-
tettiin sekoittamalla mal-
lasjauhot, tai ruis- ja mal-
lasjauhot, saavissa haalean
veden kanssa sakeaksi kei-
tokseksi. Sen jälkeen saa-
villinen jätettiin imelty-
mään peiton alle lämpi-
mään paikkaan tunniksi,
kahdeksi. Kun taikina oli
imeltynyt, lisättiin kuuma
vesi ja sekoitettiin huolel-
la; lopuksi taikinan annet-
tiin käydä muutama päivä.
Varitaikinaa on sanottu
myös ”syätävätaikinaksi”,
”penkkivelliksi” ja ”pellon-
piimäksi”, mutta varitaiki-
na näyttää olevan perityr-
vääläisin nimitys.
”Kylä se hyvvää on”,
Olga Vihdanmäki sanoi.
”Mutta sitäkän konstia
ei kukkaan ennää ossaa.”
Mutta Vihdanmäki osa-
si, ja halusi myös neuvoa
oman konstinsa vaihe vai-
heelta. Nämä vaiheet ovat
ruokaperinnekirjan tekijöi-
den tiedossa.
Lähde: Tyrvään murteen
sanakirja, osa 2. (Warelia
2009)
Etsintäkuulutus! Kuka tekisi Varitaikinaa?
