15
Keskiviikko 12.9.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Viime sunnuntai jää sastamalalaiseen
historiaan päivänä, jolloin kansalais-
sodan viimeisetkin haavat arpeutuivat.
Tähän voi uskoa, sillä Tyrvään kirkon
pihamaalla paljastettiin vakaumuk-
sensa puolesta 1918 menehtyneiden
muistomerkki. Nämä kauhujen aikana
kuolleet myös siunattiin. Punaisille vai-
najille palautettiin ihmisarvo.
Päivä oli nimetty: Ei koskaan enää.
Hirmutekoja tekivät niin valkoiset kuin
punaisetkin. Tätä taakkaa on kannettu
sata vuotta. Nyt on aika katsoa eteen-
päin. Ei kuitenkaan niin, että historia
unohdettaisiin, vaan sitä pitää vaalia
osana suomalaista historiaa.
Kirkonmenot, muistomerkki ja muis-
tojuhla olivat kaikki osa päivän aika-
na monesti kuultua yhtenäisyyden ra-
kentamista. Kiitos kuuluu niille, jot-
ka sitkeästi ovat tähän pyrkineet puo-
luepoliittisista eroista piittaamatta. Sen
paremmin oikealla kuin vasemmalla-
kaan ei haluta vuoden 1918 tapahtu-
mien uusiutuvan.
Kansallinen yhtenäisyys ei tarkoita
sitä, että puoluepoliittisia eroja ajatuk-
sissa ei saa olla. Päinvastoin. Yhtenäi-
syys on juuri sitä, että voi, saa ja usein
pitääkin olla eri mieltä esimerkiksi
kunnallisessa päätöksenteossa. Yhte-
näisyys kestää erilaisuudet.
Sastamalassa on jo vuosia vallinnut
kaupunginvaltuustossa, jotka ovat jul-
kisia, varsin rauhallinen ilmapiiri. Asi-
oista ollaan usein toki eri mieltä, mutta
loukkauksia tai uhkauksia ei juuri kuu-
lu. Sastamalassa on myös yhtenäisyyt-
tä etsitty aikanaan pahan kaiun saa-
neen konsensuksen kautta. Isoista asi-
oista on monesti neuvoteltu ryhmien
välillä niin pitkään, että kaikkia tyy-
dyttävä ratkaisu on löytynyt, ainakin
melkein.
Varmaa on, että neuvonpidoissa on
joskus käytetty koviakin sanoja. Niin
pitääkin, sillä jokaisella on oikeus
omaan mielipiteeseen. Keskustelemal-
la, kuuntelemalla ja erilaisista palasis-
ta kokoamalla löytyvät parhaat pää-
tökset.
Olikohan sattumaa vai yhtenäisyyttä
sunnuntain muistojuhlassa, että Suo-
men lippu oli vasemmalla, eli sydämen
puolella.
Kiitoksen paikka
yhtenäisyyden
sitkeille rakentajille
•
•
Pauliina Vilenius
Heli Harisen
elämä heitti
kuperkeikkaa, kun hänen
16-vuotias sijaistyttären-
sä aloitti ammattikoulun,
ajautui vääriin porukoihin
ja alkoi käyttää kannabista.
Päihteiden käyttö ei jäänyt
pilven poltteluun, vaan pi-
an tytär siirtyi vahvempiin
aineisiin ja äiti löysi hä-
nen huoneestaan huume-
ruiskun.
Tytär lähti kotoa ennen
kuin ehti täyttää 18. Seura-
si kahden vuoden ajanjak-
so, jona Harinen ei kuullut
tyttärestään mitään.
”En tiennyt, onko hän
elossa vai kuollut.”
Eräänä päivänä tytär
soitti äidilleen ja pyysi
häntä kahville. Yhteyden-
pito jatkui, mutta epäsään-
nöllisesti, sillä lapsi oli ai-
na aineissa.
Myöhemmin tyttären
elämässä tapahtui suuri
käänne, jonka myötä hän
pääsi irti huumeista. Vai-
keudet eivät kuitenkaan
kääntyneet saman tien
voitoksi, sillä tytär sairas-
tui psykoosiin.
n
MITÄ
tein väärin? Sitä
Heli Harinen on kysynyt it-
seltään satoja kertoja.
”Olen kokenut toivot-
tomuutta ja syyllisyyttä.
Toivottomuutta, kun en
pystynyt auttamaan ty-
tärtäni ja syyllisyyttä sii-
tä, etten ole onnistunut
äitinä.”
Raskas taakka keveni,
kun Harinen löysi Mielen-
terveysomaiset Pirkanmaa
- FinFami ry:n.
Siellä, Päihdemieli-ryh-
mässä, hän tapasi kaltaisi-
aan ja huomasi, ettei ollut
yksin ajatustensa kanssa.
Ryhmässä Hariselle kävi
selväksi, ettei kaikkea tar-
”Ihme voi tapahtua muillekin”
▶
▶
Heli Harisen tytär käytti huumeita 13 vuotta. Nyt Harinen puhuu
kokemusasiantuntijana muille päihdeomaisille.
RIIPPUVUUS
vitse kestää, eikä kaikkea
sietää.
”Opin, että minä voin
sanoa ei. Voin lopettaa
kanssakäymisen, jos se
haavoittaa liikaa. Opin ra-
jani”, hän sanoo.
Harinen myöntää, ettei
irtipäästäminen ollut help-
poa. Lukemattomia kertoja
hän mietti, onko se lapsen
hylkäämistä, jos ei pidä tä-
hän enää yhteyttä.
Pahinta päihdeomaise-
na olossa on yksinäisyys.
Harinen muistuttaa, että
varsinkin pienellä paik-
kakunnalla läheisen päih-
teidenkäyttöön voi liittyä
häpeää.
”Kenelle uskallan ker-
toa? Voinko jutella suku-
laisille, ystäville tai työpai-
kalla? Vertaisryhmässä tä-
tä ei tarvitse pohtia. Aina
on joku, joka on samassa
veneessä ja jolta voi saada
vinkkejä omaan tilantee-
seensa.”
n
MITÄ
tyttärelle kuuluu
nyt?
”Hän on 35-vuotias, asuu
vuokra-asunnossa ja opiske-
lee sisustusalaa. Huumeet
ovat jääneet taakse, mut-
ta psykoosin uusiutuminen
on aina mahdollista”, Hari-
nen kertoo.
Äidin ja tyttären suhde
ei ole palautunut ennal-
leen.
”En sitä enää haikaile-
kaan. Meillä on nyt kah-
den aikuisen välinen suh-
de, ja annan tyttäreni elää
omaa, itsenäistä elämää.
Tapaamme toisiamme sil-
loin tällöin.”
Heli Harinen pitää tyt-
tärensä selviytymistä ih-
meenä. Siksi hän haluaa
kertoa tarinansa yhä uu-
destaan.
”Kun meille kävi näin,
se voi tapahtua muil-
lekin. Vaikka tyttäreni
käytti huumeita 13 vuot-
ta, on hän nyt kuivilla.”
•
•
Pauliina Vilenius
Mielenterveysomaiset Pir-
kanmaa - FinFami ry jär-
jestää yhteistyössä Mieli-
pisteen kanssa Päihdemie-
li-ryhmän myös Sastama-
lassa.
Ryhmän toiminta käyn-
nistyy yleisöluennolla en-
si keskiviikkona 19.9. kello
17 alkaen Hopun palvelu-
keskuksen Unikko-kokous-
tilassa (Lemmenpolku 8).
Luennolla päihderiippu-
vuudesta ja sen hoidosta
puhuu psykiatrian erikois-
lääkäri
Reijo Laitinen
.
Ryhmätapaamiset pide-
tään Mielipisteellä (Ojan-
suunkatu 1A) ke 26.9., to
4.10. ja to 11.10. kello 16
- 18.
”Päihdemieli-ryhmäs-
sä kynnys on matalalla.
Ei tarvitse olla kriisitilan-
netta tullakseen mukaan,
vaan riittää, että läheises-
tä on herännyt huoli. Tu-
kea saa jo varhaisessa vai-
heessa”, kannustaa FinFa-
min vastaava koordinaat-
tori
Tiina Rissa
.
Ryhmä tarjoaa vertais-
tukea sekä uusia näkökul-
mia ja voimavaroja arkeen.
Keskustelujen ja harjoitus-
ten avulla käydään läpi,
millaisia tunteita, haastei-
ta ja ajatuksia päihteiden-
käyttö tuo omaisen elä-
mään.
”Ryhmissä vire on aina
positiivinen ja toiveikas,
vaikka käsittelemme vaka-
via aiheita. Monet solmut
aukeavat puhumalla”, Heli
Harinen muistuttaa.
Ryhmään tulee ilmoittau-
tua 24.9. mennessä Tiina
Rissalle p. 040 5050 819 tai
tiina.rissa@finfamipirkan-
maa.fi
Päihdemieli-ryhmä käynnistyy
syksyllä Sastamalassa
””
En tiennyt, onko tytär elossa
vai kuollut.
Kokemusasiantuntija Heli Harinen ja Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami ry:n vastaava
koordinaattori Tiina Rissa kannustavat päihdeomaisia hakemaan tukea tilanteeseensa.
▶
▶
Kynnys osallistua ryhmään on matala. ”Ei tarvitse olla
kriisitilannetta, huoli läheisestä riittää.”
