15
Keskiviikko 10.10.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Kotihoito on yksi kulmakivi siihen, että
vanhuksemme voivat ja pystyvät asu-
maan rakkaissa kodeissaan mahdolli-
simman pitkään. Tämä on inhimillistä
ja myös edullista esimerkiksi Sastama-
lan kaupungille. Näin aina sanotaan,
mutta teot puhuvat puolestaan. Vasem-
miston aloite viiden hoitajan lisäykses-
tä 13. marraskuuta viime vuonna ei ole
juurikaan edennyt. Vanhuksilla pallo-
teltiin maanantaina jo yhdeksännen
kerran, kun kaupunginhallitus antoi
vastaustaan valtuustoaloitteeseen. Vas-
tauksen mukaan lisäykseen palataan
tarvittaessa tulevan talousarviokäsit-
telyn yhteydessä. Tarkoittanee sitä, et-
tä tätä aloitetta ruoditaan vielä aina-
kin kahdesti.
Viiden hoitajan pestaaminen kotihoi-
toon maksaa kaupungille kaikkineen
runsaat 150 000 euroa vuodessa. Se
edustaa noin 0,13 prosenttia kaupun-
gin käyttömenoista. Vaikka tiukkaa ta-
loutta onkin pidettävä, niin toivotta-
vasti nuo hoitajat löytyvät. On nimit-
täin päätetty miljoonien hankkeista
merkittävästi vähemmillä käsittelyker-
roilla.
Ja toivottavasti vanhuksilla pallotte-
lu päättyy viimeistään valtuuston ta-
lousarviokokouksessa suotuisasti. Jos ei,
niin edustaako tuo 0,13 prosenttia sitä
tasoa, jolla vanhuksiemme ehtoopuol-
ta kunnioitetaan.
Kunnioitusta kuitenkin herättää Sas-
tamalan nuorisovaltuuston toimin-
ta. Sykerock viime lauantaina oli jäl-
leen osoitus halusta järjestää nuoril-
le tapahtumia. Ja onnistuneesti. Aktii-
visuuden osoitus oli myös Kaalisaareen
saatu skeittiparkki, joka on oiva lisä lii-
kunnalliseen tarjontaan.
Nuorisovaltuuston edustajat ovat kai-
kissa lautakunnissa. Ottavatko he kan-
taa kaikkiin asioihin? Aika moniin kui-
tenkin. Uudet ja virkistävät ajatukset
ovat aina paikallaan. Voisikohan nuo-
risovaltuusto ottaa kantaa vanhusten
hoivatyöhömme? Heillähän on isovan-
hempia ja joillakin jo isoisovanhem-
pia. Nuorten aivoriihestä saattaisi löy-
tyä kristallipallo, joka ratkaisisi sen, et-
tä pallottelu päättyy.
Niin. Rahastahan on kyse. Sotesi tekee
parhaansa, mutta kaupunki ohjaa te-
kemistä pussinnyöreistä kiinni pitämäl-
lä.
Vanhuksilla
palloteltiin
Sastamalassa vasta
yhdeksännen kerran
Syystuuli tuivertaa kirpeäs-
ti Vammaskosken rannalla,
mutta luonto hehkuu vie-
lä täyteläisissä väreissään.
Kun Eila Ylinen taittaa vii-
meistä matkaansa Tyrvään
kirkosta sukuhautaan,
mieleen nousee Aila Me-
riluodon runo ”Olen pol-
kuni päässä, tuhansistani
erään…”
Innokas järjestöaktiivi
ja monenlaisissa yhteisis-
sä asioissa vaikuttanut Ei-
la Ylinen kuoli Sastamalas-
sa 9. syyskuuta 2018. Hän
oli syntynyt Vuoksen ran-
nalla Äyräpäässä 26. tam-
mikuuta 1927, seitsenlap-
sisen sisarusparven toiseksi
nuorimpana. Sodan jalois-
ta perhe muutti Halikkoon
ja sieltä Perniöön.
Salon sokeritehtaalla
konttoriapulaisena työs-
kennellessään Eila tapasi
tyrvääläisen Heikin, jon-
ka kanssa meni naimisiin
1948. Pariskunta muutti
aviomiehen kotikonnuil-
le, ensin Illoon ja sitten Vi-
hattulan Yliselle.
Usein elämää kuvataan
matkaksi, ja Eila jos kuka
osasi nauttia matkalla olos-
ta. Hän taivalsi 91 vuodes-
sa lukemattomia polku-
ja, ja johdatti myös muita
kiehtoviin paikkoihin Suo-
messa ja ulkomailla. Hän
oli pidetty retkien vetäjä
ja matkanjohtaja, ja täs-
sä roolissa aivan elemen-
tissään.
Sosiaalinen ja seuralli-
nen. Iloinen ja nauravai-
nen. Huoliteltu ja tyyli-
tajuinen. Reipasotteinen,
riuska ja rohkea. Suorasa-
nainen ja voimakastah-
toinen. Tarmokas ja toi-
melias. Tekeväinen ja ker-
kiäväinen. Eilaa luonneh-
tivia adjektiiveja on help-
po keksiä. Sastamalassa
moni hänet tunsi – ja hän
tunsi monet, tiesi ja muis-
ti tarkkaan myös sukulais-
suhteet, tekemiset ja muut
tärkeät yksityiskohdat.
Tekstiilitalo Jokisen asi-
akkaille Eila Ylisen kasvot
tulivat tutuiksi, ja pitkäai-
Maatalousnainen, veteraaninainen
ja ompelemisen osaaja
▶
▶
MUISTOKIRJOITUS
kainen myymälä- ja kiire-
apulainen opittiin tunte-
maan hyvänä makutuoma-
rina. Kotiompelijat muista-
vat Eilan leikkuupalvelun
Jokisen kangasosastolta ja
monesta muustakin pai-
kasta. Itseoppinut käsityö-
taituri veti myös ompelu-
kursseja pitkin Satakuntaa
ja Pirkanmaata.
”Taidot kehittyvät siinä
kun joutuu leikkaamaan
toisille vaatteita. Kierrän
mieluummin opettamassa
ja ohjaamassa muita kuin
ompelen itse vieraille. Tun-
nen mielihyvää nähdessä-
ni, että toiset osaavat, pys-
tyvät ja haluavat itse tehdä
käsillään vaatetta”, Ylinen
sanoi Tyrvään Sanomien
haastattelussa 12.6.1976.
Vihattulalaisemännän
sydän sykki aina maaseu-
dun naisten yhteistyölle.
Hän oli elämänsä loppuun
asti Tyrvään-Vammalan
maatalousnaisten jäsen,
pitkäaikainen johtokunta-
lainen ja yhdistyksen sih-
teeri. Vuonna 1976 Eila Yli-
nen voitti maa- ja kotitalo-
usnaisten valtakunnallisen
järjestöasukilpailun. Nais-
järjestön jäsenet eri puo-
lilla Suomea alkoivat muo-
nitustehtävissään pukeu-
tua Eilan suunnittelemaan
ruskea-valkoiseen kokonai-
suuteen, liivihameeseen ja
puseroon.
Sastamalan veteraani-
työstä on mahdoton pu-
hua ilman Eila ja Heikki
Ylistä. Pariskuntaan per-
sonoituu paljolti paikal-
listoiminnan alkuaika ja
vilkkaimmat vuodet. Heik-
ki johti Vammalan Seudun
Sotaveteraaneja neljännes-
vuosisadan, kuolemaansa
eli vuoteen 1995 asti. Ei-
la oli perustamassa nuo-
relle yhdistykselle naisja-
ostoa, jonka puheenjohta-
jana hän toimi 1969–1996.
Lähes viisi vuosikym-
mentä seudun sotavete-
raanit ovat joka syksy ko-
koontuneet uutispuuroil-
taan Vammalan seurakun-
tataloon. Idea tällaisesta
juhlasta oli Eila Ylisen ja
muiden veteraaninaisten.
Kun sopivien jauhojen
saanti osoittautui vaikeak-
si, yhdistys päätti aloittaa
talkoilla oman rukiintuo-
tannon. Vilja kylvettiin
Kallialan kulttuurimaise-
maan, sato leikattiin sir-
pillä, kuivattiin Sarkosen
riihessä, ”tapettiin” kepa-
koilla, puhdistettiin visku-
rilla ja lopulta jauhettiin
myllyssä puurojauhoiksi.
Ruisriihellä olo oli raskas-
ta ja likaista työtä, mutta
siellä kuumassa riihessä Ei-
la Ylinenkin kepakoineen
rivakasti heilui! Rukiinleik-
kotapahtumasta tuli myös
suuri yleisömenestys. Oma
viljely tosin lopetettiin
1970-luvun lopussa, mut-
ta uutispuuroillan perinne
jatkuu yhä.
Eila Ylinen vaikutti myös
Pirkanmaan sotaveteraani-
piirin naistoimikunnassa.
Hän kuului Suomen sota-
veteraaniliiton naisjärjes-
tön keskustoimikuntaan
ja edusti naisjärjestöä lii-
ton liittovaltuustossa.
Vuonna 2004 hänet
palkittiin sotaveteraani-
en kultaisella ansioristil-
lä. Tasavallan presidentin
myöntämän 4. luokan va-
paudenristin ansiokkaas-
ta toiminnasta maanpuo-
lustuksen hyväksi hän sai
vuonna 2000.
”Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse ja muu-
alla tuuli soi”, runoili Aila
Meriluoto. Kukkameri Ei-
lan hautakummulla kuih-
tuu, mutta värikkäät muis-
tot säilyvät.
Pirjo Silveri
▶
▶
LUKIJAN KUVA
Pikku-Hyynilässä aamuhetki kullan kallis. Kuvan otti Olavi Mehtäläinen.
