10
Keskiviikko 19.12.2018
•
•
Minna Isotalo
Entisessä Uotin talon pi-
hapiirissä, taiteilija
Veli-
Pekka Bäckmanin
ja hä-
nen eläinlääkäri-vaimonsa
Terhi Ihalaisen
hoteissa,
Sastamalan Varilassa asus-
taa kaksi vekkulia vuoh-
ta. Paavali, 4 kuukautta, ja
isoveli Peeveli, 5 kuukaut-
ta, ovat uteliaita otuksia.
Peeveli tulee tykö ja ha-
luaa syliin, selvästi ihmis-
rakas tapaus. Talvikenkie-
ni somistekarva kiinnos-
taa sitä, ja se haluaa syödä
kengännauhani. Pienempi
pukkipoika, Paavali, ei ole
ihmisistä ihan niin kiin-
nostunut, mutta nuuskii
kättäni ja antaa rapsuttaa
itseään korvan takaa.
Bäckman on oppinut
tuntemaan vuohen älykkää-
nä ja seurallisena eläimenä.
”Parasta vuohessa on
uskollisuus. Ehkä se siinä
muistuttaa koiraa. Vuohi
on myös helppohoitoinen
ja syö lähes kaikkea kasvi-
peräistä.”
n
Eläimet ovat inspiroi-
neet taiteilija Bäckmania
jo vuosia. Ne auttavat hän-
tä saamaan ajatukset pois
arjen hullunmyllystä. Jou-
lu on Bäckmanille viatto-
muuden aikaa, lasten ja
eläinten juhla.
”Joululaulut ja pukki-
poikien touhujen seurai-
leminen virittävät joulu-
tunnelmaan. Eläimet ovat
viattomia, ja minulle jou-
lulaulut edustavat samaa
mielen puhtautta.”
Bäckmanin mukaan
joululaulut eivät provo-
soi, vaan laittavat ajatte-
lemaan kaikkea kaunista,
ne yhdistävät ihmisiä.
”Maailma ympärillä
kuohuu, on sotaa ja väki-
valtaa. Elämä on selviyty-
mistä, ja ihminen on teh-
nyt monesta asiasta vaike-
aa itsellensä. Joululaulut ja
eläimet muistuttavat mei-
tä jostakin syvästi inhimil-
lisestä hyvästä.”
Eläimet ei murehdi tur-
hista. Kun on mahdolli-
suus viettää aikaa eläinten
kanssa, pääsee irti mones-
ta turhasta asiasta, miettii
Bäckman.
n
Leikkisät pukkipojat ei-
vät ole Bäckmanin ja hä-
nen perheensä ensimmäi-
siä vuohia. Kesäkilejä Isa-
kia ja Gabrielia seurasivat
Paavali ja Peeveli herkuttelevat
inkiväärijuomalla ja rosollilla
▶
▶
Eläinrakas taiteilija rakentaisi lemmikeille kappelin ja muistolehdon Sastamalaan. ”Ehkä
näin erikoisella paikalla olisi matkailullistakin arvoa.” Löytyykö talkoohenkeä?
(JOULU)PUKKIPOJAT
Veli-Pekka Bäckmanille eläimet ovat syvästi inhimillisiä olentoja. Pukit ovat myös Bäckmanin 5-vuotiaan kummipoi-
ka Marten Ojukasin mieleen.
pysyvät lemmikit Lakana
ja Pakana. Kuttujen sijaan
Bäckman on halunnut
urosvuohia, sillä kilipu-
keista on ihmiselle vähän
varsinaista hyötyä. Monen
pukin kohtalo on kuolla jo
syntymän jälkeen.
”Halusimme antaa ko-
din niille, jotka olisi muu-
ten turhana hävitetty. Tääl-
lä ne saavat olla ja katsella
maailmaa.”
Pakanan elonpäivät tu-
livat päätökseen viime ke-
sänä. Tuolloin lemmikkin-
sä poismenosta surullinen
Bäckman suunnitteli pu-
kille hautamonumenttia
omaan pihapiirinsä. Sittem-
min hän on alkanut miet-
tiä laajempaa kokonaisuut-
ta, eläinten hautuumaata ja
pienikokoista kappelia.
”Löytyisiköhän Sasta-
malasta talkoohenkeä ja
sopivaa paikkaa muistoleh-
dolle?” Bäckman miettii.
Bäckman näkee eläi-
met kanssaluotuina, joi-
den elämä on sinällään ar-
vokas ja merkityksellinen.
Hän ajattelee, että eläimil-
lä on omanlaisensa yhteys
luojaan.
Hän visioi muistopaikan
läheisyyteen laidunaluetta
ja laitumelle vuohia, on-
han Tyrvää ollut tunnettu
kuttupitäjä. Paanukattoi-
nen kivinen kappeli voisi
toimi sateensuojana laitu-
men eläimille.
”Ehkäpä näin erikoisella
paikalla voisi olla matkai-
lullistakin arvoa.”
n
Paavalin ja Peevelin ko-
titalon pihaa koristaa jo
valaistu kuusi. Eläimet ei-
vät ihmisten jouluhös-
sötyksistä perusta, mutta
juhlan kunniaksi on puk-
kipojillekin luvassa jotakin
erityistä.
Jouluna Paavali ja Pee-
veli saavat ensi kertaa läm-
pöistä inkiväärijuomaa,
Virtamies Bäckmanin li-
monaaditehtaassa kun jää
joka satsista aina vähän yli-
määräistä kattilan pohjal-
le. Tiedä vaikka inkivääri-
juoma toimisi myös vuo-
hilla flunssan torjuntaan.
”Ja tietenkin he saavat
rosollinjämät punajuuri-
mehuineen, joka tuskin
kukertaa mustien poikien
pikku parroissa yhtä me-
hukkaana kuin Pakanal-
la, jonka pinkki joulupar-
ta oli aika mainio”, Bäck-
man nauraa.
•
•
Minna Isotalo
Joulupukin suomenkie-
linen nimitys juontaa il-
meisesti vanhan suoma-
laisen perinteen nuutti-
pukkiin ja kekripukkiin.
Nuuttipukit, jotka usein
olivat pukin taljaan pu-
keutuneita nuoria, kierte-
livät nuutinpäivän aikaan
taloissa kerjäämässä jou-
lun tähteitä.
Vanhassa pakanallises-
sa Suomessa nuuttipukki
oli mies, joka pukeutui he-
delmällisyysriitin hahmok-
si, pukiksi. Hän laittoi pu-
kin sarvet päähän muut-
tuakseen šamanistisen pe-
rinteen mukaan pukin kal-
taiseksi. Asuun kuuluivat
myös tuohinaamari ja nu-
rin käännetty turkki.
Veli-Pekka Bäckman
sanoo kuulleensa Uuteen
testamenttiin ja Jeesuk-
sen syntymään liittyvän
tarinan, jossa tallin eläi-
mistä juuri vuohi suh-
tautuu nuivasti yösijaa
etsiviin Mariaan ja Joose-
fiin. Kristinuskossa vuo-
hi onkin kytkeytynyt pa-
han symboliikkaan, pu-
heet vanhasta vihtahou-
susta ja sorkkajalkaises-
ta paholaisesta ovat ol-
leet omiaan mustaamaan
vuohen mainetta.
”Siinä mielessä on kiin-
nostavaa, että suomalai-
sessa jouluperinteessä pa-
kanuus ja kristinusko koh-
taavat tällä tavalla. Meillä
lahjoja ei jaa Pyhä Niko-
laus tai Santa Claus, vaan
joulupukki, joka nimes-
sään kantaa kaikuja men-
neisyydestä.”
Wikipedian mukaan
lahjoja jakava Nikolaus
tuli Suomessa tunnetuk-
si 1800-luvun alussa. Ta-
van levitessä maahan se
yhdistyi suomalaisten jou-
lunajan naamiohahmojen
kanssa. Syntyi suomalai-
nen joulupukki, joka pe-
rinteisesti pukeutui har-
maaseen turkkiin, mut-
ta toisen maailmansodan
jälkeen vaihtoi asunsa pu-
naiseen nuttuun yhdysval-
talaisen esikuvansa vaiku-
tuksesta.
Miksi joulupukki eikä Santa Claus?
”Päkä-päkä, hyvää joulua!”
