15
Keskiviikko 14.2.2018
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Laajan maaseutukaupungin ongelmat
ovat moninaisia. Yksi murhe ovat kou-
lulaiskuljetukset. Kuljetettavia oppilai-
ta on noin tuhat, joten suunnittelua ja
miettimistä riittää. Kuljetukset maksa-
vat Sastamalan kaupungille 2,5 miljoo-
naa euroa vuodessa, joten kyseessä on
merkittävä taloudellinen etu myös au-
toilijoille.
Ei ole ihme, että kaupungin kuljetus-
päätöksiä katsotaan tarkalla silmäl-
lä. Viime joulukuussa markkinaoike-
us tarttui 2016 tehtyyn kilpailutukseen
kovin ottein. Oikeus kumosi ison reitin
kilpailutuksen, koska tarjouspyyntö oli
epäselvä. Niin oli, ja kaupunki tyytyi
päätökseen. Tämän kevään reitti aje-
taan suorahankintana, koska uusi kil-
pailutus olisi vienyt ehken parikin kuu-
kautta.
Saapa sitten nähdä opitaanko tästä jo-
takin? Pitäisi ainakin oppia se, että pa-
kolliset kilpailutukset on syytä tehdä
niin selkosanaisiksi, että tulkinnan va-
raa ei jää. Koululaiskuljetuksissa kau-
pungin etu olisi varmasti kilpailut-
taa koko paketti yhtenä nippuna. Jos
kaikki ajot olisivat yhdellä, niin pien-
tä säästöä voisi syntyä. Tämä ei kui-
tenkaan ole järkevää, sillä myös pienil-
lä liikennöitsijöillä pitää olla mahdol-
lisuus ajaa kyytejä. Se on hyvää kunta-
politiikkaa.
Sastamala on elinvoimaohjelmassaan
nostanut esiin yhdeksi painopistealu-
eeksi toimivan joukkoliikenteen. Sitä
kaivataan, koska tulevaisuudessa pal-
veluja keskittyy varmasti entistä enem-
män Vammalaan. Toimivuuden perus-
taksi nousevat koululaiskuljetukset. Eli
niihin nojaudutaan koko ruletissa.
Tämä ei ainakaan helpota suunnit-
telua tai kilpailutuksia. Niihin on sil-
ti paneuduttava kaikella tarmolla, sil-
lä suuriin hamoihin ei ole varaa. Mark-
kinaoikeudessa piipahtamiset eivät luo
otollista pohjaa liikenteelle.
Ja vielä. Kiikoislaisuuden ytimessä on
Ystävänpäivämessut. Ne ovat paljolti
talkoohommaa. Pienenä murheena on,
että sastamalalaiset eivät sankoin jou-
koin ole löytäneet messuja. Toukolan
koululle mahtuisi väkeä enemmänkin.
Otetaanpa onkiimme ensi kerralla.
Kuljetusten kurimus
rassaa kaupunkia,
mutta myös
autoilijoita
▶
▶
MUISTOKIRJOITUS
Olimme saattamassa In-
keriä hänen viimematkal-
leen. Inkeri Henriksson on
tehnyt arvokkaan työn ja
arvokkaan elämänmat-
kan. Vanhuuden koitta-
essa hänestä tuli sokeutu-
neen miehensä omaishoi-
taja 13 vuodeksi. Puolison
elämä päättyi, kun Inke-
ri oli 90-vuotias. Vielä hän
asui kuusi viimeistä vuot-
taan yksinään omassa ko-
dissaan Nälkälänmäessä –
ja valoisin mielin.
En ollut Inkeriä lähellä
hänen omaishoitaja-aika-
naan, mitä nyt jälkikäteen
on syytä katua. Omaishoi-
tajien työtä olen seuran-
nut toimiessani omaishoi-
tajayhdistyksessä. Olen
myös kirjoittanut kirjan
omaishoitajien raskaasta,
sitovasta työstä ja siinä yh-
teydessä haastatellut lukui-
sia omaishoitajia. Osaam-
meko me, joiden osaksi tuo
raskas tehtävä ei ole tullut,
tarpeeksi arvostaa noita
arjen enkeleitä. Muistam-
meko tarpeeksi kiittää hei-
tä ja jaksammeko kuunnel-
la heidän sydänsurujaan?
Oliko Inkerillä tarpeek-
si tukijoita. En tiedä tuosta
ajasta juuri mitään, mutta
tiedän, että noita auttajia,
hyviä naapureita, oli Inke-
rin elämänmatkalla. Halu-
an näin jälkikäteen kiittää
Inkeriä kaikesta siitä, mitä
hän on puolisoa hoitaes-
saan tehnyt:
“Kiitos Inkeri, ehkäpä
nämä jälkikäteen tulevat
kiitokset tavoittavat sinut
siellä, missä te nyt ainakin
mielessäni olette yhdessä.”
Lupaan omasta puoles-
tani parantaa elämääni sii-
nä mielessä, että otan yh-
teyttä niihin omaishoita-
jiin, joita vielä tänään voin
kuunnella.
Lämpimät jäähyväiset si-
nulle, Inkeri.
Pirkko Lahtinen
Inkeri Henriksson in memoriam
Arto Satonen kirjoittaa,
kuinka hyvin markkinat
nyt vetävät (AV 7.2.). Suo-
mi menee oikeaan suun-
taan. Hallitus on tehnyt
yhdeksän hyvää ja kym-
menen kaunista. Silti täy-
tyy yrityksiä yhä tukea, ot-
taa lisää velkaa ja äkseera-
ta työttömiä.
Kokemuksesta tiedäm-
me, että ahneuden ohjaa-
massa maailmassa korkea-
suhdanteen jälkeen tu-
lee aina lama. Markkina-
talous on yhtä vuoristora-
taa. Ihmiset rynnivät aina
sinne, mistä luulevat par-
haimmat tuotot saavan-
sa. Syntyneet kuplat puh-
keavat.
Näitä suhdannevaihte-
luita tasoittaakseen on val-
tiovalta puuttunut mark-
kinoihin lainsäädännöllä
ja erilaisilla tukimuodoil-
la. Valtion tukiviidakos-
ta voisi päätellä, että Sato-
nen kumppaneineen ei oi-
kein luota markkinatalou-
teen. Yrityksille on tarjolla
avustuksia, verohelpotuk-
sia, halpakorkoista lainaa,
palkkatukea, vientitukea
jne.
Oppien mukaan vapai-
den markkinoiden pitäi-
si hoitaa talous optimaali-
sesti ilman valtiovallan vä-
liintuloa. Aito kilpailu kar-
sii heikot yritykset ja yk-
silöt. Kelkasta pudonneis-
ta huolehtiminenkin olisi
tällöin hurstien ja muiden
hyväntekeväisyyshemmo-
jen hommia, sillä yhteis-
kunnan tuki on sosialis-
mia.
Kansan enemmistö ei
kovin raakaa kilpailua
kannata. Niinpä äänestä-
jiä houkutellakseen muis-
tuttaa sosiaalidarvinistien
kokoomuskin hämääväs-
ti yhtä maamme monis-
ta sosiaalidemokraattisis-
ta puolueista. Kuinka us-
kottavaa sitten palkansaa-
jien ja omistajien edun sa-
manaikainen ajaminen on-
kaan?
Ihmisluontoon kuuluu
heikommista huolehtimi-
nen. Kanssaihmiset eivät
ole vain oman eduntavoit-
telun välineitä. Ehkä tämä
eetos saa vielä joskus aikai-
seksi järkevämmän talous-
järjestelmän. Ahneuden ai-
heuttamat talouskriisit ja
eriarvoistuminen ovat sil-
loin vain muistumia aikai-
semmasta raadollisuudes-
tamme. Jää aikaa torvisoit-
tollekin.
Kauvatsastapuhuja
Mainio markkinatalous?
▶
▶
YLEISÖLTÄ
Minkä kylän raitilla kuvassa ollaan? Vastaukset ensi viikon tiistaihin klo 18
mennessä:sastamalatutuksi@gmail.com tai postitse ”Sastamala Tutuksi”, Sastamalan kaupunki
/ Elävä maaseutu, PL 23, 38201 Sastamala. Kilpailussa julkaistaan 20 tunnistuskuvaa viikon vä-
lein. Kilpailun päätteeksi parhaat tietäjät palkitaan Sastamalan Kylät ry:n lahjakorteilla voit-
tajien valitsemiin sastamalalaisiin liikkeisiin. Voittajat julkistetaan 7.3.2018. Kilpailukuvat jul-
kaistaan myös osoitteessa:
. Viime viikon kuva oli otettu Toukolan kou-
lulta Kiikoisista. Kuva: Jani Hanhijärvi.
