8
Keskiviikko 20.2.2019
•
•
Minna Isotalo
Kauppaneuvos
Leevi K.
Laitisen
tarina on monel-
le tuttu. Neljävuotiaana
kartanolaisen uskonlah-
kon vangiksi joutuneesta
pojasta tuli lapsisaarnaaja.
Vuosien alistamisen ja pa-
hoinpitelyn jälkeen hänen
onnistui aikuisuuden kyn-
nyksellä paeta lahkosta si-
sarensa kanssa.
Leevi K. Laitisen elämäs-
tä on aiemmin julkaistu
Ulla Appelsinin
toimitta-
ma
Lapsuus lahkon vankina
.
Viime viikolla ilmestynees-
sä,
Salla Yli-Erkkilän
toi-
mittamassa huomattavasti
laajemmassa teoksessa
Sii-
vet kantoivat
(Warelia) Lai-
tinen kertoo koskettavan
elämäntarinansa omin sa-
noin.
Miten vuosien fyysisestä
ja henkisestä väkivallasta
voi selvitä järjissään? Mi-
ten rakkaudettoman lap-
suuden ja nuoruuden elä-
nyt ihminen voi kuitenkin
itse rakastaa? Miten uskon-
nolla alistettu voi säilyttää
uskonsa?
Esitän kysymykseni Lai-
tiselle ennen kirjan julkis-
tamistilaisuutta Huittisten
pääkirjastossa. Laitisen sil-
mät kostuvat. Hän miettii
hetken ja vastaa:
”Ehkä on niin, että lap-
sella on ainutlaatuinen ky-
ky sopeutua ja selviytyä.
Pakoni jälkeen sain niin
paljon apua ja tukea muil-
ta ihmisiltä, että olen siitä
ikuisesti kiitollinen. Kaikki
se ystävällisyys esti minua
luisumasta pimeyteen.”
Laitinen myöntää, että
hänellä oli vaihe, jolloin
usko oli koetuksella.
”Maailma on kuitenkin
Ei sijaa katkeruudelle
▶
▶
Uskonlahkolle lapsuutensa menettänyt Leevi K.
Laitinen valaa uskoa elämään. Kaikesta voi selvitä.
MUISTELMATEOS
niin täynnä ihmeellisiä asi-
oita, että minun on pak-
ko uskoa Luojaan. Uskon
myös, että kaikki se hyvä,
mikä elämääni on tullut,
on ollut Korkeimman vai-
kutusta.”
n
LEEVI
K. Laitisen lap-
suuden kokemukset ovat
järkyttävää luettavaa. Hän
sanoo selvinneensä järjis-
sään, koska näki myös nor-
maalia elämää ja tavallisia
perheitä. Ehkä Laitinen jo
varhain ymmärsi, ettei kar-
tanolainen maailmankuva
ole tosi.
Kirjassa Laitinen toteaa,
miten moni muu lahkon
jättänyt järkkyi mieleltään
tai eksyi lain toiselle puo-
lelle. Jos joku karkaami-
sensa jälkeen erehtyi ajat-
telemaan, että elämä on jo
mennyt pilalle, hän ei eh-
kä osannut tehdä mitään
elämänsä eteen.
Laitisen elämässä ei ole
ollut sijaa katkeruudelle.
Hän on aina suunnannut
katseensa eteenpäin.
”Kirjani todistaa sen
puolesta, ettei uskonto
saisi milloinkaan olla vä-
line ihmisten orjuuttami-
seen. Toivon kirjani myös
antavan kaikille kovia ko-
keneille uskoa siihen, että
elämä kantaa. Kaikesta voi
selvitä.”
Laitinen löysi rinnalleen
Annin
, jonka kanssa sai
kaksi lasta,
Timon
ja
Pe-
kan
.
Siivet kantoivat
kertoo
myös Annin tarinan. Kar-
tanolaisuus vaikutti myös
Annin elämään, sillä hä-
nen siskonsa kuului uskon-
lahkoon.
n
LAPSESTA
saakka työn-
tekoon tottunut, lähes
kouluttamaton mies ra-
kensi työuransa tyhjäs-
tä. 18-vuotiaana Laitinen
asui Nokialla alivuokralai-
sena pienessä huoneessa ja
työskenteli myllärin apu-
laisena. Monien vaiheiden
jälkeen hän päätyi Helsin-
kiin Tullilaitoksen palve-
lukseen.
Työuransa huipentuma-
na Laitinen kipparoi Va-
rova Oy:n firmaksi, jonka
liikevaihto oli hänen jää-
dessään eläkkeelle 70 mil-
joonaa euroa. Työntekijöi-
tä yrityksessä oli tuolloin
160.
On yleistä, että menes-
tyvien liikemiesten elä-
mäkerroissa menestyksen
syy löytyy peilistä. Laiti-
nen on yritysjohtajanakin
poikkeusyksilö. Hän ei ni-
mittäin harrasta itsesuitsu-
tusta lainkaan, ellei sellai-
sena voida pitää seuraavaa
toteamusta:
Lapsesta asti opin teke-
mään kaiken niin hyvin
kuin osaan. Opetti sitä ku-
ka tahansa, kartanolaiset
tai kommunistit, se sopii
elämänohjeeksi. Siitä olen
pitänyt kiinni kaikissa elä-
mäni vaiheissa.
Laitinen muistelee läm-
möllä työuransa aika-
na kohtaamiaan ihmisiä.
Johtajana hän halusi olla
oikeudenmukainen ja pi-
tää työntekijöistään huol-
ta. Menestyksestään Lai-
tinen laittaa paljon päte-
vän henkilökunnan piik-
kiin.
Leevi K. Laitinen on ol-
lut elämänsä aikana mu-
kana lukuisissa hyvän-
tekeväisyysprojekteis-
sa. Saavutettuaan varal-
lisuutta ja vaikutusmah-
dollisuuksia ei hän ole
epäröinyt laittaa hyvää
kiertämään.
Kartanolaisten lahko eli
Alma Kartanon
ja
Til-
da Reunasen
johdolla
hyvin eristettyä elämää
1930–1940-luvuilla. Lah-
kon ydinaluetta olivat
Huittinen ja Vampula.
Keskeistä oli maailman-
lopun odotus, sen saarnat-
tiin tulevan aivan lähivuo-
sina.
Lapset pyrittiin kartano-
laisten keskuudessa eristä-
mään omista vanhemmis-
taan ainakin joksikin ai-
kaa. Alma Kartanon mu-
kaan tämä kasvatti lapsis-
ta uskollisia Jumalalle.
Lasten kasvatus liikkees-
sä oli hyvin julmaa. Lapsia
piiskattiin milloin mistä-
kin syystä, pidettiin näläs-
sä, ja heidän sairastuessaan
turvauduttiin vain harvoin
lääkärin apuun.
Kartanolaisten lapsi-
saarnaajan koulutusohjel-
man mukaan leikkiminen
oli syntiä ja ankarasti kiel-
lettyä; aika käytettiin luke-
miseen, saarnaamisen har-
joittelemiseen ja virsien
veisaamiseen.
Kartanolaisuuden kes-
kuudessa saarnattiin hyvin
ahkerasti haureutta vas-
taan. Pieniä 4–5-vuotiaita
lapsiakin epäiltiin haureu-
den harjoittamisesta: hei-
dän uskottiin tekevän si-
tä joko yksinään tai keske-
nään. Tämän tähden lapsia
piiskattiin, kunnes he tun-
nustivat rikoksensa.
Liikkeen johtohahmot
syyllistyivät lasten seksu-
aaliseen hyväksikäyttöön.
Käytössä oli muun muassa
pedofiilisia piirteitä sisältä-
vä ”alttarisiunaus”.
Avioliiton solminen ja
sukupuolisyhteys oli kiel-
letty. Leevi K. Laitinen to-
teaa muistelmissaan, että
kielloilla oli se hyvä puo-
li, etteivät kartanolaisuu-
teen kääntyneet saaneet
lahkoon liittymisen jäl-
keen omasta takaa enem-
pää lapsia kiusattavikseen.
Alma Kartanon kuole-
man jälkeen vuonna 1953
liike alkoi hiipua.
Maailmanlopun odotusta,
hyväksikäyttöä ja silkkaa sadismia
””
Kaikki se ystävällisyys esti minua luisumasta
pimeyteen.
Laitisen perustama Tuulikki Vampulan kenttä on luonut hyvät puitteet
hänelle niin rakkaalle ilmailuharrastukselle. Kuva: Mikko Joona / Va-
lokuvaus.fi
Leevi K. Laitinen on ollut virallisesti vampulalaisia vuodesta 2004. Silloin
Rantaniemen tila muuttui vapaa-ajan asunnosta kodiksi.
