16
Torstai 25.4.2019
Sinun sivusi
▶
▶
YLEISÖLTÄ
▶
▶
KIITOKSET
Matti Kankaanniemen vas-
tauksesta (AV 17.4.) huoli-
matta väitän edelleen, ettei
kristinuskon sanoma eroa
mitenkään olennaisesti si-
tä paljon vanhemmista Lä-
hi-Idän messiaskertomuk-
sista. Niinpä esimerkiksi
Justinus Marttyyri ja Ter-
tullianus selittävät ”paho-
laisen” antaneen mithra-
laisuudelle etukäteen kris-
tillisiä menoja ja oppeja
ja sen olevan saatanallis-
ta jäljittelyä, vaikka todel-
lisuudessa se oli kristinus-
ko, joka lainaili melkoises-
ti kilpailijaltaan, kannatus-
ta saadakseen.
Viimeksi olen lukenut
Veikko Litzenin kirjan Tie
Nikeaan (2009) kahteen
kertaan läpi ja lähinnä
sen perusteella minulle on
muodostunut seuraavan-
lainen käsitys kristinus-
kon voitosta Rooman val-
takunnassa.
Rooman hallitsija keisari
Konstantinus (307-337) oli
auringonpalvonnan kan-
nattaja, mutta hän rupe-
si poliittisista syistä muok-
kaamaan piispojen avulla
kristinuskoa itselleen mie-
luisammaksi ja sopivam-
maksi Rooman valtakun-
nan yleisuskonnoksi. Kris-
tinuskoon liitettiin sellai-
sia piirteitä, jotka lähen-
sivät sitä auringonpalvon-
taan.
Auringonpäivästä eli
sunnuntaista tehtiin py-
häpäivä juutalaisten sapa-
tin sijaan. Jeesuksen syn-
tymäpäivä - mistä ei ollut
mitään tietoa - ”siirrettiin”
jouluun eli Auringon syn-
tymäpäivään, rukouksen
suunta käännettiin itään
päin ja pyhimyksiä kuvat-
taessa pään ympärille luo-
tiin sädekehä.
Nikean kirkolliskokouk-
sessa vuonna 325 Kons-
tantinus johti aktiivisesti
puhetta ja ajoi läpi nykyi-
sen kolminaisuusopin. Jee-
suksen kuvan tärkein vaki-
ointi tapahtui vasta vuo-
den 400 tienoilla, kun tie-
tyt ”pyhät” tekstit päätet-
tiin hyväksyä siihen ko-
konaisuuteen, jonka me
tunnemme Uutena testa-
menttina. Tässä 200-400
-lukujen kaanon-proses-
sissa Jeesuksen teot ja hä-
nen ”arvonimensä” yhdis-
tettiin Rooman valtakun-
nan keisarien tekoihin ja
arvonimiin.
Uusi testamentti kir-
joitettiin kreikan kielellä
kaukana arameankielises-
tä Palestiinasta. Fernando
Pessoa kuvaa sitä Levot-
tomuuden kirjassa (Basam
Books, 2018) seuraavas-
ti: ”kristinusko oli pelkkää
rappeutuneen uusplatonis-
min profeetallista degene-
roitumista (...) valheelli-
sen, hellenistisen juutalai-
suuden roomalaistamista”
(suomentanut Sanna Per-
nu). Taidatkos sen parem-
min sanoa? Tutkikaa his-
toriaa, hyvät kristityt, niin
luulette vähemmän.
Asko Rantanen
Tutkikaa historiaa, ei teologiaa
Asko Rantanen (AV 10.4.)
ja Matti Kankaanniemi (AV
17.4.) esittivät ”ristiriitai-
sia” käsityksiä. Heidän kes-
kittyessä surmaamistapaan
jäi huomiotta itse pääasia,
Se, että kuolema ja uudel-
leen syntyminen ovat kes-
keisiä teemoja uskonnois-
sa. Syynä tähän on luon-
non kiertokulku. Luon-
to kuolee ja herää jälleen
henkiin. Tämä on synnyt-
tänyt erilaisia tulkintoja ja
kultteja. Esimerkiksi sume-
rilaisilla oli Inanna ja egyp-
tiläisillä Osiris, jotka kum-
pikin surmattiin ja nousi-
vat kuolleista.
Kristinusko on synkretis-
tinen uskonto. Siihen on
sulautunut aineksia monis-
ta uskonnoista. Ajassa liik-
kui erilaisia selitysmalle-
ja. Uskonto oli aikansa tie-
dettä. Kun tieteestä sittem-
min tuli itseäänkorjaavaa,
jämähti uskonto yhteen
totuuteen. Siitä tuli vallan
väline. Kun opinkappaleet
kanonisoitiin, oli valta op-
pia ”oikein” tulkitsevilla
auktoriteeteilla.
Kankaanniemen mu-
kaan yhtäläisyyksiä Jee-
sus-kertomukseen ei muis-
sa lähteissä tunneta. Kris-
tittyjen korviin saattaa
kuitenkin esimerkiksi or-
filaisuus (n. 500 eaa) kuu-
lostaa tutulta. Se perustuu
jumalan pojan Dionys-
os Zagreuksen kärsimyk-
seen, kuolemaan ja ylös-
nousemukseen sekä käsi-
tykseen kaikkien ihmisten
ylösnousemuksesta ja tu-
levasta palkitsemisesta tai
rankaisemisesta (Wikipe-
dia).
Dionysos syntyy, kun
Zeus saattaa kuolevaisen
naisen Semelen raskaak-
si. Koko ihmissuku on pe-
risynnin tahraama. Orfi-
laiset syövät ehtoollisa-
teriassaan raakaa härän-
lihaa Dionysoksen muis-
toksi. Platonin myötä or-
filaisia vaikutteita siirtyi
kristinuskoon. Kirkkoisät
ovat päätelleet orfilaisuu-
den valmistelleen kristin-
uskon tuloa (Otavan Suu-
ri Ensyklopedia).
Kankaanniemen kuulut-
tama Jeesuksen ainutlaa-
tuisuus tulee esiin siinä, et-
tä aiemmat uskonnot yrit-
tivät saada parannusta olo-
suhteisiinsa lepyttämällä
jumaliaan esine-, eläin- ja
ihmisuhreilla, mutta kris-
tityt keksivät uhrata juma-
lalle jumalan. Ei auttanut
sekään. Samat vaivat oli-
vat vieraina kuin ennen-
kin. Niinpä täyttymys täy-
tyi lykätä tuonpuoleiseen:
”Kärsi, kärsi, kirkkaamman
kruunun saat.”
Kauvatsastapuhuja
Ristiriitoja ja samankaltaisuuksia
▶
▶
YLEISÖLTÄ
Kiitos Vammalan terveys-
keskuksen osastolle 2 vai-
moni hyvästä hoidosta ai-
van loppuun asti perintei-
tä kunnioittaen.
Voimia ja iloista kevättä.
Olavi
Kiitokset
osastolle 2
Tuo oli kyllä hyvä, kun
Kankaanniemi kertoi Jee-
sus -tutkimuksesta.
”Kanoniset evankeliu-
mit ovat uskonnollissä-
vytteistä historian kuvaus-
ta, josta oikeilla metodeilla
saadaan irti varsin paljon
luotettavaa tietoa Jeesus
Nasaretilaisen elämästä.”
Voimmekin samoin tut-
kia Paroni von Münchhau-
senin tarinoiden todenpe-
räisyyttä käyttäen lähde-
materiaalina Paroni von
Münchhausenin tarinat
kirjaa.
Kaikki uskomukset ovat
täysin samanarvoisia.
Niin kristinusko, Steiner
filosofia, uskomushoidot,
kuin maahisetkin.
Uskosta keskustelemi-
nen on yhtä järkevää,
kuin keskustelu siitä, millä
mekanismilla lohikäärme
tuottaa lieskat kidastaan.
(Erityisesti kreationistin
kanssa.)
Pekka Huppunen
Sastamala
Vastaus
Kankaanniemen
kirjoitukseen
•
•
Jukka-Pekka Palviainen
Sastamalassa menee tällä
hetkellä ainakin kaksi kiin-
nostavaa näytelmää. Vam-
malan teatterissa esitetään
Maria Jotunin
1918 kir-
joittamaa
Kultaista vasik-
kaa
, jossa Eeditin (
Kati
Saukola
) mielessä on aina
se, mistä on puute eli hä-
nen tapauksessaan raha.
Hän ei arvosta miestään
Jaakkoa (
Sauli Saarinen
),
joka mieluummin noudat-
taa omaa moraaliaan kuin
alkaa keinotella.
Huumoria näytelmään
tuo lähinnä Eeditin pikku-
sisko Lahja (
Karita Pyhä-
laht
i), joka pitkässä mo-
nologissaan puhuu Pekka
Karhun (
Marko Naskali
)
niin pyörälle päästään, että
mies huomaa päätyneensä
kihloihin.
Marko Saarion
ohjaus
on konstailematon. Se ei
yritä tuoda esitystä ”väki-
sin” tähän päivään, vaikka
sen teemat ikuisia ovatkin.
Sen sijaan Romulan tai-
teellisessa teatterissa esitet-
tävä
Tiina Lymin
Susi si-
sälläni
-näytelmä on kirjoi-
tettu 2000-luvulla ja on jo
siksikin lujasti kiinni tässä
Teatterin ystäviä hemmotellaan nyt Sastamalassa
▶
▶
”Kahta esitystä yhdistää erityisesti se, että näyttelijät onnistuvat kummassakin erinomaisesti.”
RTT:n Susi sisälläni -näytelmän Kundi (Jesse Hautakangas), Tuula (Susanna Lehtonen) ja Vesa
(Santeri Mäensivu). Kuva: Iida Mäki-Kerttula.
päivässä.
Tarinassa Tuula (
Susan-
na Lehtonen
) on vaimo
ja äiti, jonka elämää hal-
litsevat lukemattomat
syrjähypyt. Romulan so-
vituksessa pääparin roolit
on käännetty ylösalaisin,
sillä Lymi on kirjoittanut
pettäjän roolin alun pe-
rin Vesalle, jonka roolin
Romulassa näyttelee
San-
teri Mäensivu
. Olen näh-
nyt kyseisestä näytelmäs-
tä kaksi aiempaa sovitus-
ta ja ehkä juuri sukupuo-
liroolien pyörittäminen
toi omaan katsojakoke-
mukseeni paljon uutta.
Vaikka
Susi sisälläni
on
paikka paikoin hyvinkin
ahdistava esitys, katsoja
palkitaan myös säännölli-
sesti vapauttavalla naurul-
la.
Kati Juurikan
ohjauk-
sessa sekä ilo että suru vie-
dään tappiinsa, ja katsoja
kävelee ulos Kannarista hy-
vin ravittuna.
Näitä kahta esitystä yh-
distää erityisesti se, et-
tä näyttelijät onnistuvat
kummassakin erinomai-
sesti.
Katsojan ei tarvitse jän-
nittää kenenkään puolesta.
Lukijan
juttu
Kutsu,
onnittele,
kiitä...
Ilmoitus
Alueviestissä
tavoittaa!
Sinun sivusi -hinta
1,30/pmm (sis. alv)
(yksityiset ja yhdistykset)
p. 010 229 0400
Kiitos,
kun muistitte
90-vuotis-
päiväni
Aini Alanen
