17
Torstai 25.4.2019
•
•
Veli-Matti Saksi
SAKSI
TUT
Kannarin talo, entinen kansakou-
lu Kiikan keskustassa on varsin hyväs-
sä kunnossa. Taloa silmäilee mieluus-
ti, maalipintakin on vielä kohtuulli-
nen. Niin pitääkin, sillä vanhaakin on
hyvä säilyttää. Ja onhan Sastamalan
Opiston ja Romulan Taiteellisen Teatte-
rin mukava työskennellä käyttökelpoi-
sissa tiloissa.
Vaan mitäpä vieressä on. Siinä jököt-
tää entinen Kiikan kunnantalo ja tai-
taa vielä siinä majailla kirjastokin. Ta-
lo ei välttämättä arkkitehtoonisesti ole
maailman kaunein, mutta kertoo kui-
tenkin jotakin edesmenneen Kiikan
kunnan historiasta.
Niinpä. Taitaa olla koko talo pian
historiaa. Jo vuosia sen on annettu rau-
hassa rapistua ja odottaa tulevaa koh-
taloaan. Ilmeisesti rakennus kuuluu sii-
hen salkkuun, jonka sisältö halutaan
kärrätä kaatopaikalle. Jo pitkään Kiik-
kaan on mietitty monipalvelukeskusta,
joten vanha väistyköön. Äetsän kou-
lun huolet tietty nopeuttavat ajatuksia,
mutta entäpä sitten, jos oppilaat kus-
kataankin Sylväälle? Jääkö monipalve-
lukeskus vain puheiksi?
Jos jäävät, niin mikä sitten on kirjas-
totalon kohtalo? Vuosien kuluessa ta-
lon kunto ei ainakaan kohene. Men-
nään koko ajan huonompaa suuntaan.
Etenkin julkisivu sisääntuloväylän
suuntaan on karmeaa katseltavaa.
Maalit ovat yhä enemmän rapisseet
seinistä ja yleisilme on varsin alakuloi-
nen. Tämäkö on sitä veto- ja pitovoi-
maa, jota Sastamalan kaupunki halu-
aa entisiin kuntakeskuksiin tuoda?
Ei olisi edelleenkään kovin kallista
tehdä pintaremontti, joka valaisisi nä-
kymää. Työteekin osaavat ihmiset sai-
sivat ihmeitä aikaan teräsharjoilla,
maalipöntöillä ja maalaussudeilla. Ei-
kä maksaisi satojatuhansia euroja.
Mutta, jos nykytilanne on mieluisa
kunnanäideille ja -isille, niin minkä-
pä sille voi. Olisikohan sittenkin hyvä
muistaa, että ihmisiä asuu muuallakin
kuin Häijäässä tai Vammalassa.
Ja vielä kerran
kuulumisia Kiikan
kirjastotalolta
•
•
Pauliina Vilenius
1. Kuka olet?
”Olen
Tuomo Kallio
,
työskentelen erityisnuori-
sotyöntekijänä Sastamalas-
sa ja Punkalaitumella. Olen
lähtöisin Pohjanmaalta, ja
ympäri Suomea kiertelyn
jälkeen löysin kodin Sasta-
malasta. Asun Sastamalan
keskustassa, tai kuten pai-
kalliset sanoisivat, Vamma-
lassa. Koulutukseltani olen
sosionomi (amk) ja ylem-
män ammattikorkeakou-
lun tutkinto odottaa muu-
taman opintopisteen ja
opinnäytetyön viimeiste-
lyn päässä.
Vapaa-aikana minut ta-
paa useimmiten ulkoile-
massa kuulokkeet korvilla,
musiikit täysillä ja ajatuk-
set muissa maailmoissa.”
2. Työskentelet siis eri-
tyisnuorisotyöntekijä-
nä. Miten erityisnuoriso-
työntekijä eroaa tavalli-
sesta nuorisotyöntekijäs-
tä?
”Jokainen kunta määrit-
tää nuorisotyön rajapin-
nat hieman toisistaan poi-
keten. Perinteisesti erityis-
nuorisotyö on sosiaalis-
ta nuorisotyötä, jonka ta-
voitteena on nuorten so-
siaalinen vahvistaminen,
nuorten aktivointi ja vah-
va verkostoituminen. Jos
unohdetaan koulukirja-
vastaus niin käytännössä
erityisnuorisotyöntekijä ei
tee juurikaan perinteistä
nuorisotilatyötä, vaan työ
painottuu usein yksilö- ja
pienryhmätyöhön sekä
kouluille ja kaduille.
Sastamalan osalta eri-
tyisnuorisotyö on
Anne-
li Hakanpään
perinnöllä
toteutettu kehittämishan-
ke. Hankkeen tavoitteena
on kehittää ennaltaehkäi-
sevää ja jalkautuvaa nuo-
risotyötä Sastamalaan. Iso
osa työstäni on siis ollut
perinteisen nuorisotyön
muotojen kehittämistä.”
3. Miten olet päätynyt
hommiin nuorten pa-
riin? Entä mikä on pa-
rasta työssäsi?
”Sitä, miten olen tälle
alalle päätynyt, en oikeas-
taan osaa kertoa. Lukiossa
jo oli selvää, että tahdon
työskennellä ihmisten pa-
rissa ja jos ihmisryhmis-
tä sai valita niin nuorten
kanssa. Työelämä on vie-
nyt ympäri Suomea ja olen
päässyt tekemään monen-
laisia töitä, mutta nuoret
ovat aina pysyneet työn
pääkohderyhmänä.
Työn parhaat asiat ja-
kautuvat kahteen. Ensim-
mäisenä ihmiset, oli sit-
ten kyse nuorista tai aikui-
sista, asiakkaista tai yhteis-
työkumppaneista. On hie-
noa löytää keskustellen yh-
teisiä asioita ja intressejä.
Kaikilla meillä on lopulta
kuitenkin yhteinen tavoi-
te mukavammasta huomi-
sesta.
”Olkaa kiltisti, mutta pitäkää hauskaa”
▶
▶
Perhepalveluverkoston palkitsema erityisnuorisotyöntekijä Tuomo
Kallio pyrkii tekemään työnsä positiivisella otteella.
KÄSI SYDÄMELLÄ
Erityisnuorisotyöntekijä Tuomo Kallio tunnustautuu kesäihmiseksi. Tu-
levana kesänä hän kohtaa Sastamalan nuoria jälleen liikkuvan nuori-
sotyön merkeissä kylillä.
Toinen mainittava asia
mihin olen nykyisessä
työnkuvassa tykästynyt,
on työn monipuolisuus.
Samana päivänä saatan ol-
la alakoululla pitämässä
tuntia, kokouksessa suun-
nittelemassa tulevia kuvi-
oita ja istumassa nuorten
kanssa Torikeskuksella.”
4. Perhepalveluverkosto
palkitsi sinut maaliskuus-
sa vuoden verkostoteos-
ta. Perustelujen mukaan
sinulla on vahva näky-
vyys ja aktiivisuus koko
verkostossa sekä positii-
vinen ote ja rohkeus ko-
keilla uutta. Miltä tällai-
nen palkitseminen tun-
tuu? Tunnistatko itsesi
perusteluista?
”Yleensä en jää sanat-
tomaksi, mutta tämä huo-
mionosoitus kyllä hiljen-
si minut. Ei voi kuin nöy-
rästi kiittää! Palkitsemispe-
rusteet kuulostavat omaan
korvaan jopa ylisanoilta.
Olen pyrkinyt tekemään
työtä positiivisella otteella
ja yrittänyt löytää toimi-
joiden väliltä yhteisiä vah-
vuuksia sekä tietenkin pyr-
kinyt nostamaan nuoriso-
työn arvostusta.
Taitaa perusteissa siis pe-
rää olla, ja tuntuu että olen
onnistunut työssäni.”
5. Viime kesänä Sasta-
malassa toteutettiin liik-
kuvaa nuorisotyötä. Läh-
teekö SasWagon kylille
myös tänä vuonna? Entä
onko suunnitelmissa uu-
denlaisia tapoja kohdata
nuoria?
”SasWagon starttaa
myös tänä kesänä. Nyt
ajot on jaksotettu kesälo-
man alkuun ja loppuun.
Ensimmäinen jakso on
koulujen loppumisesta ju-
hannukseen ja toinen vii-
meiset kaksi täyttä viikkoa
ennen koulujen alkua. Tyl-
sästi päivämäärinä siis 3. -
23.6. ja 22.7. - 4.8. Ajorei-
tit ja aikataulut valmistu-
vat lähipäivinä, mutta vie-
lä en uskalla niitä kertoa.
Liikkuva nuorisotyö on
kuitenkin tullut Sastama-
laan jäädäkseen.
Toiminnallisesti syksyn
aikana kokeillaan muuta-
mia uusia työmuotoja en-
nen hankkeen päättymis-
tä, ajatuksena näissäkin on
olla siellä missä nuoretkin
ovat.”
6. Mikä on rakkain lap-
suusmuistosi?
”En osaa nostaa yhtä
muistoa yli muiden. Par-
haisiin muistoihin lap-
suudesta ja itse asiassa
myös nuoruudesta ja ai-
kuisuudesta liittyy ystävät
ja matkustaminen. Vaikka
iän myötä olen oppinut
viihtymään myös itsekse-
ni kotona, viihdyn erin-
omaisesti ihmisten paris-
sa ja matkoilla. Oli kysees-
sä sitten matka parin kilo-
metrin päähän mökille tai
tuhansien kilometrien pää-
hän ulkomaille on matkus-
taminen avartavaa.
Matkan määränpäällä ei
ole oikeastaan lopulta vä-
liä vaan sillä, että mukana
on rakkaita ihmisiä, joiden
kanssa viettää aikaansa.”
7. Ketä henkilöä arvos-
tat? Miksi?
”Itsestään selvä vastaus
tähän on äiti. Äiti on se, jo-
ka lapsena opetti elämään,
teininä vastaanotti kiukut-
telut, nuorena tsemppasi
opiskelemaan ja edelleen
on tukena elämän eri rat-
kaisuissa.
Työelämän puolella olen
saanut työskennellä lukuis-
ten osaajien kanssa. Yhte-
nä heistä haluan nostaa
vastaavan nuorisotyönte-
kijän
Tiina Haronojan
, jo-
ka jakaa toimistonsa kans-
sani. Tiina kuulee ensim-
mäisenä hullutkin ideat ja
usein myös lopulta auttaa
toteuttamiskelpoisten ide-
oiden toteutuksessa.”
8. Mikä on parasta elä-
mässä juuri nyt?
”Parasta juuri nyt on ke-
vät ja aurinko. Olen sata-
prosenttinen kesäihminen
ja joka kevät, kun luonto
herää talven jälkeen eloon,
saan uutta energiaa. En
muista, että Suomessa oli-
si ollut koskaan liian kuu-
ma, paitsi saunassa. Toi-
von, että viime kesän pit-
kät helteet saisivat jatkoa
tänä kesänä.”
9. Entä mikä on parasta
Sastamalassa?
”Ehdottomasti oma suo-
sikkini Sastamalassa on ve-
den läheisyys. Lähtipä liik-
keelle mistä ja millä tahan-
sa niin aina löytyy ranta,
jota pitkin voi kävellä tai
ajella. Veden läheisyys on
myös asia, josta muualta
tulevat vieraat jaksavat ai-
na yllättyä.”
10. Terveisesi Sastamalan
nuorille:
”Nämä terveiset ovat
kulkeneet mukanani
enemmän kuin kymme-
nen vuotta ja edelleen sei-
son niiden takana. Maail-
ma ei ole mustavalkoinen
ja asiat eivät ole toisen-
sa poissulkevia, joten ter-
veiseni ovat: Olkaa kiltis-
ti, mutta pitäkää hauskaa.”
””
Yleensä en jää sanattomaksi,
mutta huomionosoitus kyllä
hiljensi minut.
