Page 10 - Alueviesti_26

Torstai kesäkuun 30. 2005

10

Pärnun inkerinsuomalaiset veteraanien kunniavieraina

Meeri Anufreejeva kertomassa yhtä inkerinsuomalaista su-

rullista elämäntarinaa.

Kullerot vauhdissa.

Varusmiestrio viihdytti yleisöä aurinkoisella pihalla.

Vammalan seudun Sotaveteraanien puheenjohtaja Lauri Koski.

Satakielet, Ronny Nömm ja Evi Körre, sirkuttavat Suomen suvessa.

Hillar Talvikin kiitossanat tulivat sydämestä. Hillar Talvik

johtaa Pärnun inkerinsuomalaisia ja on myös kaupungin-

valtuuston jäsen.

Muistamiset on annettu. Vasemmalta Paul Ney, Hillar Talvik ja hänen puolisonsa, Paula Juvela, Pentti

Hannula, Lauri Koski ja Timo Kökkö.

Kaksi aseseppää Äänislinnasta: Martti Seppälä (1920) ja Väinö Laimio (1919).

Vammalan seudun So-

taveteraanien puheenjoh-

taja Lauri Koski ja puoli-

sonsa Soja avasivat taas

kauniin pihanurmensa ve-

teraaneille ja heidän omai-

sille. Tämä vuotuinen ta-

pahtuma keräsi jälleen

runsaasti väkeä. Kunnia-

vieraina oli yli 40 Viron

inkerinsuomalaista Pär-

nusta ja heidän jälkeläis-

tään. Osa virolaisista vie-

raista oli sotinut Suomen

joukoissa tai ollut Suomes-

sa sodan aikana. Tästä he

olivat rauhan tultua jou-

tuneet maksamaan kovan

hinnan.

Tilaisuuden alkupuolella

luovutettiin Pentti Antilalle

ja Paula Juvelalle Sotavete-

raaniliiton ansioristit. Epä-

virallisempiakin huomion-

osoituksia jaettiin juhlan

edetessä. Virolainen sotave-

teraani, Suomen joukoissa

sotinut Paul Ney sai Pentti

Hannulan, Lauri Kosken ja

Timo Kökön lailla Pärnun

inkerinsuomalaistenkulttuu-

riseuralta kauniit kiitostau-

lut tuesta inkerinsuomalai-

silla. Pärnun inkerinsuoma-

laisten kulttuuriseuran pu-

heenjohtaja Hillar Talvik ja

hänenpuolisonsaottivatvas-

taan suomalaiset huomion-

osoitukset. Hillar Talvik vei

seuran kokoontumistiloihin

viemisinä Eija Hannulan te-

kemän Tyrvään Pyhän Ola-

vin kirkon keraamisen pie-

noismallin, puoliso kunnia-

kirjan kertomaanVammalan

seudun sotaveteraanien ja

Pärnun inkerinsuomalaisten

välisestä hyvästä ja jo vuo-

sikestäneestä yhteistoimin-

nasta.

Ohjelmaa oli runsaasti.

Lukumääräisesti esiintyjis-

tä suurin osa inkerinsuoma-

laisia, jotka ilahduttivat ylei-

söä myös suomalaisin lau-

luin, suomeksi tietysti. Lau-

luyhtye (itse asiassa duo) Sa-

takielet aloitti Hillar Talvi-

kin esittelyn jälkeen inkerin-

suomalaisten ohjelmaosuu-

den ja sitä täydensivät Mum-

mot -kuoro ja tanssi- ja lau-

luryhmä Kullerot, jonka jä-

senet ovat inkerinsuomalais-

ten jälkeläisiä.

Suomalaista osaamista

edustivat Satakunnan sotilas-

soittokunnan varusmiestrio ja

vammalalaissyntyinen Kot-

kan kaupunginteatterin näyt-

telijä, joka lauloi Mauri Es-

kon säestyksellä.

Herkkää kuultavaa, joka

nostatti kyynelet monen sil-

miin, oli inkerinsuomalaisen

Meeri Anufreejevan tarina,

jonka hän kertoi Paavi Rii-

hivaaran - tilaisuuden juon-

tajan haastattelemana. Silloin

pieni tyttö oli Suomessa per-

heensä kanssa Tyrvännöllä

hämeessä. Kun inkerinsuo-

malaiset tuli rauhanehtojen

mukaisesti luovuttaa takaisin

Neuvostoliittoon, heidät kul-

jetettiin umpivaunuissa Tve-

rinalueelle,missäheitäodotti

nälkä ja vilu, monia myös

kuolema.

Se että monet inkerinsuo-

malaiset kantavat nykyisin

venäläisiä taivirolaisianimiä,

johtuu siitä että niiden tur-

vin elämä oli hivenen hel-

pompaa sen jälkeen kun kar-

kotuksesta oli päästy.

elämää Tverissä kuvaa se,

että ruokana Meerin perhe söi

ruohokeittoa, jonka ainoa

mauste oli suola. Kolhoosis-

ta ei saanut palkkaa, eikä elä-

mä ensi alkuun perheen Vi-

roon tultuaollut juurikaanpa-

rempaa.

Mutta sitten Viro itsenäis-

tyi jälleen vuonna 1991. -Al-

koi uusi elämä, sanoi Meeri

Anufreejeva.

Vammalan seudun Sota-

veteraanien selustatukena on

joukko ihmisiä, jotka ovat

heidän jälkeläisiään tai muu-

ten ystäviään. Tilaisuuden

avajaissanat esimerkiksi lau-

sui Lauri Kosken poika Pek-

ka Koski, joka on veteraani-

enperinneyhdistyksensihtee-

ri. Perinnetoimikunnan pu-

heenjohtaja Tauno Virtanen

seisoi grillin vieressä ja tar-

joili maistuvaa uutuutta, Vir-

tasen makkaraa, joka on val-

mistettu hänen tilansa raaka-

aineista. Karjalanpiirakoita ja

muuta maittavaa oli lahjoit-

tanut Pyymäen Leipomo,

kahvipöydän kakut olivat pe-

rinnetoimikunnan ”tyttöjen”

leipomia.

Koko juhla ehdittiin vie-

dä läpi aurinkoisessa säässä.

Sitten satoi, mutta sade ei liu-

ottanut iloisia ilmeitä tilaisuu-

desta tyytyväisinä poistuvan

veteraanipolven kasvoilta.

Erkki Petman

Page 10 - Alueviesti_26_2005