Page 14 - Alueviesti_46

Torstai marraskuun 17. 2005

14

Työtehtäväni ovat lähes

aina liittyneet kaupan kie-

muroihin, joten sanonta;

”hyvää ei saa halvalla”, on

erittäin tuttu ja olen sitä va-

rauksettomasti kannattanut.

Halpalentoyhtiöiden innoit-

tamana päätin kuitenkin tes-

tata tuon sanonnan paikkan-

sapitävyyden ja järjestää

maratonmatkan Keski-Eu-

rooppaan, budjetin maksimi-

tavoitteena 300 euroa.

Vaihtoehtoja netistä surffa-

illessa osui kohdalle Luxem-

burg ja siellä lokakuun puo-

lessavälissä juostava The

GreenMarathon, pienessä Ech-

ternachin kylässä aivan Sak-

san rajan pinnassa. Tiesin Lu-

xemburgista tasan yhtä vähän

kuin luxemburgilainen Suo-

mesta, eli en oikein yhtikäs

mitään. Todennäköisyys osua

jostakin muusta syystä tähän

Euroopan minivaltioon oli kui-

tenkin erittäin pieni, joten aloin

innostaa kavereita asiaan ja

sainkin kuusi kiinnostunutta

lupautumaan matkalle mukaan.

Tiesin ongelmaksi sen, että

haluamani reitti Ryanairilla

Tampereelta Frankfurt Hahniin

on syytä varata melko ajoissa,

sillä hinnat nousevat sitä mu-

kaa kun lähtöpäivä lähestyy.

Elokuun alussa sainkin osal-

listujien määrästä vahvistuksen

ja siinä vaiheessa lennot mak-

soivat vain 110 euroa per hen-

kilö.

Autonvuokrauksessa tarjon-

ta ja hinnat vaihtelivat reip-

paasti. Pieniä autoja oli tarjol-

la runsaasti, mutta haluamaa-

ni 9-henkilön pikkubussia ei

niin vain otettukaan, tai hin-

Kartalta löytyi vielä

"juoksematon paikka"

nat olivat pilvissä. Onnistuin

kuitenkin saamaan sellaisen

erittäin kohtuulliseen hintaan

Avis-yhtiöltä ja budjettimme ei

saanut kolausta. Uudenkarhea

MB Vito veikin sitten meitä

hulppeasti eteenpäin. Hotellin

varaamisessa ei ollut mitään

ongelmia ja hotellihinnat

yleensäkin olivat kohtuullisia.

Matkaan lähdimme perjan-

tai-iltana ja paluulento ajoittui

maanantaina iltapäivään. En-

nakkopelottelut lentoaseman

ruuhkista Tampereella osoit-

tautuivat ainakin tällä kertaa

liioitelluiksi. Kone oli uudeh-

ko hyväkuntoinen Boeing,

mutta pieni erikoisuus mitä en

ollut ennen tavannut oli se, että

selkänojaa ei saanut säädettyä.

Kerran lentäessäni Tupolevil-

la Pietarista Arkangeliin sel-

känojat siirtyivät kyllä eteen-

päin, mutta eivät taaksepäin.

Frankfurt Hahnin päässäkin

homma pelasi ja perjantai-il-

lan pimetessä ajoimme varsin

mutkaista ja mäkistä tietä noin

100 km:n matkan Echterna-

chiin. Ilta perillä olikin jo sit-

ten sen verran myöhäinen, että

oli pieniä vaikeuksia löytää

ravintola missä keittiö oli vie-

lä auki. Onneksi sellaisen löy-

simme ja tankkausvajetta ei

päässyt syntymään. Maratoo-

nareitten niin suosimaa lintu-

ruokaa ei kuitenkaan listoilta

löytynyt ja sama ongelma seu-

rasi koko matkan ajan.

Luxemburgin valtio on

suurruhtinaskunta, jota johtaa

nimellisesti suurruhtinas Hen-

ri. Maan pinta-ala on vain rei-

lu kolmasosa Uudenmaan maa-

kunnasta, eli pisimmillään 82

km pitkä ja 57 km leveä. Maas-

to on pääosin erittäin vaihtele-

vaa ja luonto vehreää, jota nimi

Green Marathonkin antoi ou-

nastella. Asukkaita Luxembur-

gissa on vähän päälle 400 000,

joista suurin osa asuu maan

samannimisessä pääkaupun-

gissa. Lauantaipäivän vietim-

mekin pääkaupungissa, jossa

Euroopan parlamentin massii-

viset rakennukset sykähdytti-

vät. Liikenne oli erittäin vil-

kasta ja saimmekin kokea niin

sanotun läheltä piti tilanteen.

Suoraan eteen kääntyneen au-

ton kuljettajalle sattui täysin

musta hetki, mutta tilanne oli

onnellisesti ohitse ennen kuin

kunnolla tajusimmekaan ja

huokaisimme syvään helpotuk-

sesta.

Kuten tunnettua maan elin-

taso on yksi maailman kor-

keimmista, joka ei niinkään

tuntunut hotelli- ja ravintola-

hinnoissa, mutta autokannas-

sa sen kyllä huomasi. Luxem-

burg on tunnettu myöskin

pankkisektoristaan, maassa toi-

mii yli 200 pankkia, mutta har-

va tietää sen Euroopan toisek-

si suurimmaksi teräksen tuot-

tajamaaksi. EU:n myötä vir-

kamiehet muodostavat nyky-

ään yhden maan suurimmista

elinkeinoista. Virallisia kieliä

on kolme, joista ranskan ja sak-

san lisäksi pieni joukko erit-

täin vanhan kielen luxembour-

geoisin hallitsevia. Yllätys sitä

vastoin oli englanninkieltä hal-

litsevien todella vähäinen mää-

rä, mutta silläkin maassa kyllä

tulee toimeen.

Lauantaipäivän kruunasi ul-

komaisilla maratoneilla tapa-

na oleva Pasta Party. Reiluun

pasta-annokseen kuului bolog-

nesekastike ja patonki, mutta

juomapuolella kohtasi yllätys.

Saatavana oli vain ja ainoas-

taan punaviiniä. Olutpisteestä

sai kait rahalla ostaa vettäkin,

mutta muuten oltiin sponsorin

juomatarjoilun varassa. Tällä

seudullahan viini on yleisin

ruokajuoma ja toinen suosik-

kijuoma on olut.

Echternach on jo vuonna

698 perustettu, vain noin

5000:n asukkaan pikkukaupun-

ki, mutta kylän vilkkaudesta

kertoo että siellä on jopa 15

hotellia. Ravintoloita on kym-

menittäin ja muutaman sadan

metrin mittainen vilkas ostos-

katu on aina täynnä porukkaa,

joten turistia vierailee seudul-

la runsaasti.Ainakin tänä vuon-

na lokakuun puolivälissä oli

terassikausi vielä täysillä me-

nossa, vaikka yöllä olikin mel-

ko kylmää.

Hotellimme Le Commerce

sijaitsi aivan keskellä kylää,

josta oli lyhyt matka myös ki-

sakeskukseen. Paikka oli van-

hanaikainen, siisti keskiluokan

hotelli, jossa piristi lievä ajoit-

tainen viileys. Ranskalaisen

kulttuurin vaikutus ulottui aa-

miaispöytään, joka ei ollut sak-

salaisen tavan mukainen run-

sas, tyydyttävä kuitenkin. Ho-

tellissakin hinta/laatusuhde oli

kuitenkin aivan kohdallaan ja

mikään ei jäänyt hampaanko-

loon.

Sunnuntaiaamu valkeni

myös kylmänä 3-4 asteisena,

mutta kymmeneltä starttaavaan

maratoniin ilma lämpeni jo

niin, että shortsiasu oli oikea

valinta. Me suomalaiset kevyt-

tä pukeutumista kauhistelim-

me, mutta keskieurooppalaiset

lämpenemisen tiesivät ja oli-

vat vaatetuksessa oikeassa.

Maratonin reitti kierteli use-

ampana reittinä kylän ympä-

rillä, joten huolto oli helppo

järjestää, sekä katsojia ja kan-

nustusta oli mukavasti. Huol-

to oli muuten hyvin hoidettu,

ainoastaan pari asemaväliä oli

päästetty venymään liian pit-

käksi. Järjestäjien antamaa tie-

toa reitin tasaisuudesta epäi-

limme loppuun asti turhaan,

sillä kovin merkittäviä korke-

useroja ei ollut ja maisemat

olivat todella upeita. Marato-

nin lisäksi juostavia matkoja

oli 8 km ja 10 mailia. Osanot-

tajia kaiken kaikkiaan oli noin

tuhat, joista maratonilta pääsi

maaliin 622 juoksijaa. Kovin-

ta kyytiä piti kenialainen Ken-

nedy Matolo, joka viipyi mat-

kalla 2.22,28. Naisten sarjan

voitti saksalainen Julia Wydra

kuluttaen aikaa 2.49,02. Saman

kokoluokan suomalaisiin ma-

ratoneihin verrattuna taso oli

erittäin kova, varsinkin vete-

raanisarjoissa mentiin suhtees-

sa kovaa vauhtia. Esimerkiksi

oman sarjani M50 kymmenes

mies juoksi vielä 3.07, joten

meikäläisen tavoite oli jälleen

kerran vain itsensä voittami-

nen.

Suomalaisedustus Luxemburgissa: Vasemmalta takarivissä Kati Litmanen, Markku Pihlajaniemi, Tarja

Hakanen, Arto Hakanen ja Unto Peltonen, edessä Suomen lippu kädessä joukkueen huoltaja Ari Asplund

ja Hannu Oinonen.

Unto Peltoniemi oli varannut poveensa Suomen pienoislipun, jota heiluttaen hän saapui maaliin parhaa-

na suomalaisjuoksijana.

Tämä kuva on aivan pääkaupungin keskustasta ja osoittaa kuinka vehreää seutu vielä syksylläkin on.

Me kaikki suomalaiset läh-

töviivalle selvinneet myös it-

semme voitimme, oman kun-

to ja tavoitetason mukaisesti.

Yksi joutui pikku sairastelun

takia jäämään huoltopuolelle.

Ennen maanantaiaamun ko-

tiinlähtöä, muiden vielä lepäil-

lessä, kävin pienellä aamulen-

killä. Ylitin rajajoki Moselin

Saksan puolelle ja reippailin

tarkkailemaan pienen saksa-

laiskylän heräämistä syksyi-

seen aamuun. Aamu-usvaisen

rajajoen rannalla polun ylitti

saukko, tai siksi luulemani ja

hetken päästä iso vesilintu

käynnisteli lentoonlähtöänsä.

Taustalla häämötti keskiaikai-

sen linnoituksen silhuetti, ikään

kuin pysähdyttäen ajantajun.

Näky oli lumoava ja pysähdyin

hetkeksi venyttelemään mara-

tonin jälkeisiä jalkojani. Sa-

massa tajuntaani iski jälleen

kerran miksi tätä hommaa teen

ja mikä on palkintoni.

Mahtavan mukavaa matka-

seuraa ei rahalla saa, se oli

mukana luonnostaan. Juoksi-

joilla ei yleensäkään päähine

kiristä, niin ei nytkään. Ja mitä

tulee siihen hinta/laatu suhtee-

seen, niin pakko tarkistaa kan-

taansa, ehkä se sanonta ei aina

pidä paikkaansa.

The Green Marathon Ech-

ternach

Luxemburg

16.10.2005, suomalaisten tu-

loksia: Unto Peltoniemi Äet-

sä 3.27,31, Hannu Oinonen

Tampere 3.37,27, Arto Haka-

nen Huittinen 3.47,14, Kati Lit-

manen Helsinki 3.58,16, Mark-

ku Pihlajaniemi Vammala

4.34,27 ja Tarja Hakanen Vam-

mala 4.34,28.

Unto Peltoniemi

Työ on tehty ja Unski on jälleen voittanut itsensä.

Nyt kilpailtiin Luxemburgissa

Page 14 - Alueviesti_46_2005