Page 13 - Alueviesti_05

Keskiviikko helmikuun 1. 2006

13

Toissa syksynä edesmen-

neen turkulaissäveltäjä Pent-

ti Viherluodon tuotantoon

kuuluu runsaasti myös eri-

laista kuvitusta. Hänellä on

Rudolf Koivun (1890-1946)

tapaan ollut yhteys sadun-

omaiseen mielikuvitusmaa-

ilmaan. Yhteistä näille ku-

vittajille ovat myös juuret

Vammalan Roismalassa ja

Tyrväänkylässä. Yhteiset esi-

vanhemmat 1700-luvun

Roismalassa ovat Valpuri ja

Tuomas Vilppala.

Veljekset Aimo ja Pentti Vi-

herluoto ovat tulleet tunnetuksi

lauluistaan, joissa Aimo nimi-

merkillä Harry Etelä on ollut

sanoittajana ja Pentti säveltä-

jänä. Tunnetuimpia näistä ovat

Aamu Airistolla, Kaukainen

ystäväni, Musta ruusu, Pieni

polku, Puhelinlangat laulaa ja

Punaiset lehdet.

Veljesten Fanny-äiti syntyi

Huittisten Raijalassa Kohijo-

en torpassa, josta hän muutti

Turkuun. Kohijoen perhe oli

kuitenkin tullut Huittisiin Tyr-

vään Soinilasta. Siellä oli eh-

tinyt syntyä Fannyn kolme

vanhempaa sisarusta: Vilho,

Kalle ja Eliina. Perheen äidil-

Rudolf Koivulla ja

Pentti Viherluodolla

yhteiset tyrvääläiset juuret

lä ja siis Viherluodon veljes-

ten isöäidillä, Hilma Karolii-

nalla, on täystyrvääläiset juu-

ret, jotka ovat syvällä Roisma-

lassa ja Tyrväänkylässä.

Äitinsä puolelta Hilma oli

sukua Torraan, isänsä puolelta

Maijalaan. Aikoinaan yksi

Vilppalan tyttäristä oli siirty-

nyt emännäksi juuri Torraan.

Rudolf Koivun isoäiti oli myös

lähtöisin Vilppalasta, josta hän

oli tullut emännäksi Koivun

taloon Tyrväänkylään.

Yhteisten juurien kannalta

hämäävää on se, että Rudolf

Koivu syntyi Pietarissa 1890,

Viherluodon veljekset taas Tu-

russa, Aimo 1911 ja Pentti

1915. Kuitenkin Rudolfin isän

perhe sekä Aimon ja Pentin

äidin perhe asuivat Tyrväässä

miltei naapureina vielä 1870-

luvun alkupuolella.

Rudolf Koivua ja Viher-

luodon poikia myös yhdistää

elämänkohtalona orpous. Ai-

mon ja Pentin vanhemmat kuo-

livat espanjantautiin 1920, kun

Aimo oli 9-vuotias ja Pentti 5-

vuotias.

Rudolf menetti myös jo lap-

sena molemmat vanhempansa,

jotka kuolivat keuhkotautiin.

Paikkaansa etsineen nuoren

Rudolfin tie toikin hänet het-

keksi 1900-luvun alussa isän-

sä juurille Tyrväälle, josta hän

muutti Helsinkiin.

Aimon ja Pentin luovuus

näkyi jo varhain

Sekä Aimo että Pentti piir-

sivät ja sepittivät tarinoita jo

lapsuusvuosinaan. Aimo eri-

koistui sittemmin kirjoittajak-

si, Pentti jatkoi piirtämistään.

Myöhemmin Pentti kävi työ-

päiviensä jälkeen iltaisin Tu-

run piirustuskoulua.

Huono piirtäjä ei ollut iso-

veli Aimokaan, sillä hän saa

Pentiltä tunnustusta Eva Lat-

vakankaan toimittamassa elä-

mäkerrallisessa Puhelinlanko-

jen aikaan ökirjassa, jossa Pent-

ti sanoo Aimon olleen erin-

omainen piirtäjä.

- Häntä matkien minäkin

opettelin piirtämään. Sitten hän

ei enää viitsinytkään piirtää -

kirjoitti vain - ja minä sain ku-

vittaa kertomuksia, Pentti ker-

too.

Samassa kirjassa Pentti

myös muistelee, kuinka hän

13-vuotiaana keksi viedä pii-

rustuksiaan lehden toimituk-

seen. Turun Sanomat julkaisi-

kin Merimies-Oskaria ja Uusi

Aura myöhemmin Keikari-

Kallua.

Kerran kun hän oli viemäs-

sä piirroksiaan Turun Sanomi-

en toimitusjohtaja Arvo Keto-

selle, esille nousi kysymys sii-

tä, miksi hän piirsi myös kil-

pailevalle Uudelle Auralle.

- Etkös sinä tiedä, ettei saa

palvella kahta herraa? Sinun

pitää päättää,

kumpaan piirrät, Ketonen

sanoi.

Pentti pohti siinä tilantees-

sa asemaansa ja sanoi vievän-

sä sarjakuvansa Uuteen Au-

raan, koska siellä maksettiin

40 markkaa sarjasta, kun Tu-

run Sanomat maksoi vain 25

markkaa. Ketonen ei tästä suut-

tunut, vaan ehdotti, että Pentti

tulisi töihin kuvalaattalaitok-

seen, jossa tarvittiin piirustus-

taitoista väkeä.

Syyskuun alussa 1929 14-

vuotias Pentti Viherluoto aloitti

työnsä kemigrafin opissa. Tästä

alkoi pitkä työrupeama kemi-

grafina, litografina ja asemoi-

jana. Eläkkeelle hän siirtyi

1978.

Säveltäjänä Viherluoto alkoi

tulla tunnetuksi sota-aikana.

Uutta tietoa Vammalan kuvittajayhteyksiin

Pentin tekemä ex libris veljeelleen Ammelle, AimoViher-

luodolle, joka laulujen sanoittajan käytti nimimerkkiä Har-

ry Etelä.

Musiikkiin liittyy myös kuva-

taide, sillä hänen kuvitti sävel-

lystensä nuottivihkojen kannet.

Sota-aikana syntyi sävellyksiä,

mutta silloin syntyi myös piir-

roksia, esimerkiksi itäkarjalai-

sista taloista. Turun Sanomis-

sa julkaistiin 1950-luvulla

Kansan suusta -sarjaa, jonka

kuvittajana Pentti oli.

Jälkipolvien tavoittamatto-

missa on Aimon ja Pentin var-

haistuotantoa - tekstejä, kuvia

ja sävellyksiä - sillä veljesten

kotitalo paloi Turun pommi-

tusten yhteydessä 19. joulukuu-

ta 1939. Joitakin osittain pala-

neita töitä he kuitenkin onnis-

tuivat palon raunioittamasta

talosta pelastamaan.

Lahjakkaista veljeksistä Ai-

mon oli aika lähteä jo varhain.

Aivokasvain johti kuolemaan

1956. Pentti kuoli 89-vuotiaa-

na 19. marraskuuta 2004.

Turku on muistanut sävel-

täjäänsä ja kuvittajaansa sekä

näyttelyllä että konsertilla. Tur-

kuseuran Förituvan näyttelys-

sä oli viime kesänä esillä Pentti

Viherluodon kuvataidetta. Tu-

run Konserttitalolla puolestaan

järjestettiin syksyllä muisto-

konsertti. Myös joukko nyky-

polven muusikoita julkaisi syk-

syllä levyn, joka sisältää uusia

tulkintoja Pentti Viherluodon

sävellyksistä.

Kiitokset

Kotiseutuneuvos Keijo Jaa-

kola Huittisista johdatti alle-

kirjoittaneen taannoin Kohijo-

en torpan asukkaiden juurille,

kotiseutuneuvos Esko Pietilä

Vammalasta puolestaan Lasse

Iso-Iivarin Rudolf Koivusta

tekemän sukututkimuksen pa-

riin.

Pentti Viherluodon tyttären,

Virpi Metsätähden kanssa mi-

nulla oli ilo käydä ajatuksia

avartava keskustelu. Aimo ja

Pentti Viherluodon huittislai-

sista sukulaisista tätini Kaija

Mahlamäki on pitänyt mielen-

kiintoani yllä aiheeseen.

Kiitos teille.

Hannu Virtanen

Pentti Viherluoto kesällä -97 Turun kodissaan. Taustalla on hänen maalauksensa Ruissalon metsänneidoista ja soittajapo-

jasta.

Viherluoto kuvitti sävellystensä nuottivihkojen kannet. Pieni polku ja Puhelinlangat laulaa ovat luoneet sävelinä ja

teksteinä kuulijoilleen herkkiä mielikuvia. Kauniita ovat myös nuottien kannet.

Tuskin oli Vammalan

salibandyn lippulaivan,

Roismalan Ponnistuksen,

hulppeista 10-vuotisjuh-

lista ehditty toipua, kun

Tyrwään salibandyskenes-

sä tapahtui jälleen. Tällä

kertaa kyseessä oli seu-

ran alkutaipaleella muka-

na olleiden pelurien ko-

koontumisajo, joka ta-

pahtuiTyrwäällä loppiais-

perjantaina 6.1. a.d.

2006.

Kyseisen tapaamisen ta-

kana olivat seuran perusta-

jajäsenet, jotka 10-vuotis-

juhlassa esittämänsä muis-

telon herkistäminä päättivät

koota yhteen ne pelaajat,

jotka

olivat

mukana

Sedät jaksaa heilua

RoPo:ssa sen ottaessa ensim-

mäisiä haparoivia askeliaan

juuri perustettuna salibandy-

seurana. Tapaamisen pääasial-

lisena teemana oli vanhojen

pelikaverien kohtaaminen sa-

libandyn pelaamisen, saunomi-

sen ja toistemme kehumisen

merkeissä. Aluksi saunahiki

haettiin pintaan Sylvään Pal-

loiluhallissa salibandya pelaa-

malla. Ystävyyshenkisen tais-

ton tauottua olikin sitten aika

siirtyä kaupungin rantasaunan

tiloihin nauttimaan hyvästä

ruoasta, juomasta sekä saunan

lämpimistä löylyistä. Ensiluok-

kaista seuraa tietenkään unoh-

tamatta. Ilta vierähti kuin sii-

villä, niin paljon juteltavaa ja

muisteltavaa meillä oli. Muis-

telimme mm. sitä, että miten

se kaikki oikeastaan saikaan

alkunsa silloin 10 vuotta sit-

ten. Silloinhan salibandy ei vie-

lä nauttinut hirveän suurta kan-

sansuosiota - ei valtakunnalli-

sesti eikä paikallisestikaan. Sen

verran kuitenkin lajin innok-

kaita harrastajia Tyrwäältä jo

löytyi, että silloisen Palloilu-

halli Routamaan tiloissa pelat-

tiin salibandyn puulaakisarjaa.

Osa tulevista RoPo:n perusta-

jajäsenistä tahkosi sarjaa legen-

daarisen Palle "Ari" Palviai-

sen Red Bullet Club -joukku-

eessa, joka sitten taisikin nos-

tella mestaruuskannua puulaa-

kikauden päätteeksi.

Pelikentän ulkopuolisista

syistä johtuen Red Bullet Club

hajosi tuon kauden jälkeen, ja

meidän tulevien RoPo:n perus-

tajajäsenten mielissä virisikin

halu perustaa ihan oma rekis-

teröity seura, missä kaikki lan-

gat olisivat meidän omissa kä-

sissämme. Syntyi Roismalan

Ponnistus, eli RoPo.

Pienoisena anekdoottina voi-

daan todeta, että toisena nimi-

kandidaattina seuralle oli Hau-

tausmaan Kiukku - olihan

enemmistö seuran perustajajä-

senistä Roismalan hautaus-

maan ympäristöstä kotoisin.

Jostain syystä kuitenkin tämä

nimiehdotus ei ottanut tuulta

siipiensä alle.. Mutta mitä näi-

hin kokoontumisajoihin vielä

tulee, niin todettakoon että

osallistumisprosentti oli täydet

sata (100)!

Lienee siis perusteltua tode-

ta, että tälle tapahtumalle to-

dellakin oli tilauksensa.

RoPo:n ruumillistumaa Jouni

Hynnää siteeratakseni, nämä

kemut tulee järjestää pian uu-

destaan!

Markku Kuusela

Sedät jaksaa heilua! Pelin veteraanit alkutaipaleelta olivat sataprosenttisesti mukana

"pelurien kokoontumisajossa".

Page 13 - Alueviesti_05_2006