Page 9 - Alueviesti_08_2006

Keskiviikko helmikuun 22. 2006 9
Pirkkalan kunnanjohta-
ja Risto Koivisto on valit-
tu Euroopan unionin alu-
eiden komitean Suomea
edustavaksi varapuheen-
johtajaksi.Valinnasta päät-
ti alueiden komitean täys-
istunto 16. helmikuuta
Brysselissä.
Koivisto on Pirkanmaan
liiton maakuntahallituksen
puheenjohtaja. Toiminnan-
johtaja Risto Ervelä valittiin
samalla alueiden komitean
työvaliokunnan jäseneksi.
Ervelä on Varsinais-Suo-
men liitonmaakuntavaltuus-
ton puheenjohtaja. Työvalio-
kunnan varajäseniksi valit-
tiin Lohjan kaupunginjohtaja
Elina Lehto ja yhteiskunta-
tieteiden maisteri, Lapinlah-
den kunnanvaltuuston pu-
heenjohtaja Ossi Martikai-
nen.
Risto Koivisto on aluei-
den komitean Suomen val-
tuuskunnan puheenjohtaja ja
Risto Ervelä valtuuskunnan
varapuheenjohtaja.
Risto Koivistosta EU:n
alueiden komitean
varapuheenjohtaja
Alueiden komitean pu-
heenjohtajaksi valittiin Dun-
kerquen kaupungin pormes-
tari Michel Delebarre. Hän
on aikaisemmin ollut mm.
Ranskan hallituksessaminis-
terinä.
EU:n alueiden komitea on
neuvoa-antava elin. Sen pää-
tehtävänä on tuoda esille
EU:n päätöksenteossa jäsen-
maiden alueelliset ja paikal-
liset näkökohdat. Komitea
antaa lausuntoja komissiol-
le, neuvostolle ja parlamen-
tille useista EU-lainsäädän-
nön asioista, kuten työlli-
syys-, sosiaali- ja ympäris-
töasioista sekä aluepolitii-
kasta.
Alueiden komiteassa on
yhteensä 317 edustajaa, jois-
ta Suomen valtuuskuntaan
kuuluu yhdeksän kuntia ja
maakuntia edustavaa jäsen-
tä. Komitean jäsenet nimit-
tää ministerineuvosto. Esi-
tyksen Suomen edustajiksi
tekee valtioneuvosto. Jäsenet
on valittu neljän vuoden toi-
mikaudeksi 2006 - 2010.
Tampereen yliopistolli-
sen sairaalan pysäköinti
siirtyy ensi kesänä alan
yrityksen hoidettavaksi.
Sairaanhoitopiirin hallitus
teki asiaa koskevan pää-
töksen tänään 20. helmi-
kuuta. Tavoitteena on py-
säköinnin toimivuuden
parantaminen Keskus-
sairaalan alueella.
Keskussairaalan alueella
on 800 pysäköintipaikkaa,
jotka sijaitsevat pääasiassa
10:llä pysäköintialueella eri
puolilla aluetta. Päivittäin
Keskussairaalan alueella
työskentelee tai vierailee
runsaat 4000 henkilöä.
Tilakeskuksen johtaja
Pekka Sepponen sanoo, että
nykyisillä käytännöillä py-
säköintiä on kehitetty niin
pitkälle kuin mahdollista.
Tulevista pysäköintitalorat-
Taysin pysäköinti
helpottuu kesällä
kaisuista huolimattaKeskus-
sairaalan pysäköintiongel-
man välitön hoitaminen
edellyttää uusia hallinnolli-
sia ja teknisiä ratkaisuja.
Sepposen mukaan pysä-
köintiongelmista on ollut
käytännön haittaa ja mieli-
harmia sekä potilaille että
sairaalan toiminnalle ja hen-
kilöstölle. Pysäköintipaikan
etsiskelyn vuoksi potilaat
ovat myöhästyneet vastaan-
otoilta, ja toisaalta he ovat
saanet sakot, kun käynti on
venynyt oletettua pitemmäk-
si. Pysäköintiyrittäjän löytä-
miseksi sairaanhoitopiiri jär-
jesti tarjouskilpailun, johon
vastasi neljä toimijaa. Sai-
raanhoitopiiri hakee ensisi-
jaisesti palvelukykyistä yrit-
täjää, jolla on aikaisempaa
kokemusta vastaavasta toi-
minnasta, ja joka on siinä
onnistunut.
Arkkitehti Arto Matti-
la Nokian Siurosta on va-
littu Punkalaitumen ja
Äetsän kuntien yhteisek-
si aluearkkitehdiksi vii-
destä hakijasta. Toimitäy-
tetään vuodeksi kerral-
laan ja toimintaan saa-
daan valtionosuutta puo-
let palkkauskustannuksis-
ta.
Arto Mattila aloittaa
työnsä maaliskuun alussa
yhtenä päivänä viikossa Ra-
kennusperintökeskus Tree-
vassa. Täyspäiväisesti työt
käynnistyvät huhtikuun
alusta. Tällöin hänellä on
viikossa kolme päivää työ-
tä Rakennusperintökeskus
Treevassa Äetsän Kiikassa
ja yhtenä päivänä Punka-
laitumella sekä yksi toimis-
topäivä Siurossa. Siellä hän
hoitaa kiireisiä asioita ja
vastaa puhelimeen.
-Aluearkkitehti tuo kun-
tiimme perinnerakentami-
sen, kaavoituksen, rakenta-
Arto Mattilasta
aluearkkitehti
misen ohjauksen ja neuvon-
nan ja kulttuuriympäristön
hoidon asiantuntemusta,
kertoo Äetsän kunnanjoh-
taja Eero Mäki-Tanila.
Aluearkkitehti vastaa Ra-
kennusperintökeskus Tree-
van toiminnasta, laatii ase-
makaavoja, osallistuu paik-
katietojärjestelmän kehittä-
miseen ja tiedotus- ja kou-
lutustoimintaan sekä toimii
asiantuntijana kuntien kaa-
voitukseen liittyvien asioi-
den valmistelussa.
Arto Mattilalla on vank-
ka perinne- ja korjausraken-
tamiseen suuntautunut kou-
lutus ja työkokemus. Hän
on suorittanut ammattikou-
lun rakennusmiehen perus-
tutkinnon ja täydentänyt
kädentaitojaan muurarin
ammattikurssilla. Taitojaan
hän on lisännyt mm. käy-
tännön muuraustyössä. Ra-
kennusarkkitehdiksi hän on
valmistunut 1996 Pohjois-
Savon ammattikorkeakou-
lussa Kuopiossa ja arkki-
tehdiksi Tampereen teknil-
lisessä korkeakoulussa
2002. - Arto Mattilalla on
oma arkkitehtitoimisto HII-
SI Siurossa.
Piispainkokous, joka oli
koolla 14.-15. helmikuuta
Helsingissä, totesi sukupuo-
leen perustuvan virkakysy-
myksessä tapahtuvan syrjin-
nän juridisilta perusteiltaan
kestämättömäksi. Erilaisia vir-
kanäkemyksiä koskevia on-
gelmia kirkossa tulee hoitaa
ensisijaisesti pastoraalisesti,
keskustelujen ja piispallisen
kaitsennan avulla.
Piispainkokouksen perusta-
ma työryhmä jätti piispainko-
koukselle mietintönsä "Työn
johtaminen, työyhteisön kehit-
täminen ja työturvallisuus". Piis-
pa Mikko Heikan johtamassa
työryhmässä kartoitettiin johta-
misen, työyhteisöjen ja työter-
veyden tai työhyvinvoinnin kan-
nalta niitä ongelmia, joita voi
syntyä tilanteissa, joissa henki-
lö vakaumuksensa perusteella
kieltäytyy yhteistyöstä tai kiis-
tää työtoverinsa ammatillisen
identiteetin oikeutuksen tai jois-
sa henkilöä painostetaan työteh-
täviin vakaumuksensa vastaises-
ti.
Piispainkokous painotti mie-
tinnössä ilmaistun yhteistyön
velvoitteen noudattamista kir-
kossa. Piispainkokous päätti lä-
hettää mietinnön tuomiokapitu-
leille ja pyytää niiltä suosituk-
sista ja niiden soveltamisesta
lausuntoja 15.5.2006 mennes-
sä. Piispainkokous päätti pala-
ta asiaan syyskuun 2006 koko-
uksessa.
Lainsäädäntö sitoo
seurakuntia
Lainsäädäntö edellyttää, että
kirkossakin viranhaltija hoitaa
kaikki virkaan kuuluvat työteh-
tävät, toimittaa jumalanpalve-
luksen ja viettää ehtoollista kaik-
kien pappien kanssa. Yksipuo-
lisesti virkatehtävien toimitta-
misesta ei voi kieltäytyä.
Piispainkokouksen mukaan
kirkolliskokouksen aikanaan
tekemä päätös pappisviran avaa-
misesta naisille sekä voimassa
oleva kirkollinen ja yleinen työ-
elämässä noudatettava lainsää-
däntö antavat riittävän perus-
tan toimia jatkossa oikeuden-
mukaisesti ja tasapuolisesti. Ti-
lanteen normalisointi niissä seu-
rakunnissa, joissa perustehtävän
hoito on virkakysymyksen täh-
den häiriintynyt, edellyttää en-
sisijaisesti pastoraalisia keskus-
teluja ja piispallista kaitsentaa
sekä voimassaolevan lainsää-
dännön noudattamista.
Ponsi, jonka kirkolliskoko-
us hyväksyi avatessaan pappis-
viran naisille, ei mahdollista
naispappeuteen torjuvasti suh-
tautuvien kieltäytymistä tietyistä
työtehtävistä, erityisesti yhteis-
työstä alttarilla. Ponnen tarkoi-
tuksena on yleisellä tasolla tur-
vata toiminnan vapaus kirkos-
sa ja velvoittaa kaikkia osapuo-
lia toimimaan yhteistyössä. Pon-
si ymmärretään väärin, kun sen
katsotaan antavan papille tai
muulle työntekijälle oikeuden
olla tekemättä kaikilla tasoilla
yhteistyötä toisen viranhaltijan
kanssa tai kun sillä katsotaan
olevan juridista merkitystä.
Yhteistyön velvoite
koskee kaikkia
Mietinnössä korostetaan, että
esimiehen toiminta naispapin ja
naisen pappeuteen kielteisesti
suhtautuvan välillä ei saa sisäl-
tää välitöntä eikä välillistä syr-
jintää. Välitöntä syrjintää on
esimerkiksi työvuorojen mää-
rittely sukupuolen perusteella,
naispuolisen pastorin siirtämi-
nen pois hänelle jo määrätystä
työtehtävästä tai sukupuolen
käyttäminen perusteena esimer-
kiksi sijaisia valittaessa tai kut-
suttaessa vierailijoita. Työhön
otettaessa voidaan toista suku-
puolta suosia vain tasa-arvo-
suunnitelman perusteella.
Piispainkokous totesi
sukupuolisyrjinnän
kestämättömäksi
Välilliseksi syrjinnäksi on
katsottava esimerkiksi työteh-
tävien jakaminen sukupuolen
perusteella, jotta vältyttäisiin
esimerkiksi naispapin ja nais-
pappeuteen torjuvasti suhtautu-
van joutumiselta samaan juma-
lanpalvelukseen. Välillistä syr-
jintää ovat myös työvuorojär-
jestelyt osapuolten yksimielisen
tahdon pohjalta. Työjärjestelyt
sukupuolen perusteella ovat
mahdollisia vain, mikäli tähän
menettelyyn on työstä johtuva
hyväksyttävä peruste.
Yleinen työelämää koskeva
ja kirkollinen lainsäädäntö edel-
lyttää, että viranhaltija hoitaa
kaikki virkaansa kuuluvat työ-
tehtävät, toimittaa jumalanpal-
veluksen ja viettää ehtoollista
kaikkien pappien kanssa.
Työntekijä ei voi virkaansa
hoitaessaan yksipuolisesti kiel-
täytyä hoitamasta virkatehtävi-
ään. Yhteistyön velvoite kos-
kee kaikkia työtilanteita ja kaik-
kia työntekijöitä. Kirkon työn-
tekijä ei voi käytännön työssään
noudattaa sellaisia yleisestä tai
kirkollisesta lainsäädännöstä
poikkeavaa vakaumustaan, jol-
le ei ole lain turvaamaa suojaa.
Eri tavoin ajattelevilla
oikeus toimia kirkon
virassa
Mietinnössä todetaan , että
ponnen tarkoittama kirkon työn-
tekijän toimintavapaus merkit-
see lähinnä sitä, että torjujilla
on oikeus toimia kirkon eri vi-
roissa ja tehtävissä. Naispappe-
utta vastustavaa mielipidettä ei
pidetä harhaoppisena. Naispap-
peuden vastainen vakaumus ei
voi näkyä työtehtävien hoita-
misessa. Naispappeuteen torju-
vasti suhtautuvalla on edelleen
oikeus tulla vihityksi papiksi,
mutta hänen tulee sitoutua kai-
killa tasoilla yhteistyöhön nais-
pappien kanssa.
Parisuhteen
rekisteröinnin
seurauksille aikalisä
Piispainkokous päätti pari-
suhteen rekisteröinnin seurauk-
sia kirkossa pohtivan työryhmän
työaikataulusta. Piispainkoko-
uksen työryhmän puheenjohta-
jana on Espoon hiippakunnan
piispa Mikko Heikka. Työryh-
män työn avuksi on palkattu
muutama projektiin osallistuva
työntekijä.
Työryhmä totesi, että piis-
painkokouksen alkuun kaavai-
lema aikataulu selvitystyölle on
liian kiireinen. Nyt piispainko-
kous päätti esittää kirkollisko-
koukselle, että projekti saa ai-
kalisän ja lisärahoitusta vuosil-
le 2007 ja 2008.
Työryhmän mukaan keskei-
nen selvitettävä kysymys on,
luodaanko luterilaiseen kirk-
koon samaa sukupuolta olevi-
en henkilöiden parisuhteen siu-
naustoimitus. Toinen kysymys
on, voiko samaa sukupuolta ole-
van henkilön kanssa elävä toi-
mia kirkon työntekijänä. Kol-
manneksi halutaan selvittää,
mikä on kirkon yhteinen kanta,
vaikka asiassa on eri näkemyk-
siä kirkon sisällä. - Sisarkirk-
kojen kokemukset osoittavat,
että asian perinpohjaiseen sel-
vittelyyn on varattava riittäväs-
ti aikaa.
Rukouspäiväkäytäntöä
kehitetään
Piispainkokous päätti ruko-
uspäiväkäytäntöä kehittänee
työryhmän ehdotuksenmukaan,
että, luterilaisessa kirkossa vie-
tettäisiin tulevaisuudessa kahta
rukouspäivää. Ensimmäistä ru-
kouspäivää vietettäisiin kristit-
tyjen ykseyden rukouspäivänä
18.1. ja toista rukouspäivää rau-
han, ihmisoikeuksien ja kan-
sainvälisen vastuun rukouspäi-
vänä 24.10.
Luomakunnan sunnuntaita
tulisi viettää touko-lokakuun
aikana ja perheen sunnuntaita
syys-marraskuun aikana seura-
kunnan valitsemana ajankohta-
na. Piispainkokous teki asiasta
esityksen kirkolliskokoukselle.
Muutos astuisi voimaan vuo-
den 2008 alusta.
Kirkon lähetystyö ja
kansainvälinen diakonia
Piispainkokous päätti antaa
kirkolliskokoukselle lausunnon
mietinnöstä "Lähetettynä kir-
kossa". Selvityksessä esitetään,
että kirkon lähetysjärjestöt ja
Kirkon Ulkomaanapu tiivistä-
vät yhteistyötään ja tekisivät
yhteisen perussopimuksen toi-
minnastaan tulevaisuudessa.
Kirkon ulkoasiain neuvoston
yhteyteen esitetään mietinnös-
sä perustettavaksi kirkon lähe-
tystyön ja kansainvälisen dia-
konian toimikunta. Hallinnol-
lisella toimella halutaan lujit-
taa lähetystyön ja kansainväli-
sen diakonian asemaa kirkon
hallinnossa sekä seurakunnissa
ja hiippakunnissa. Kirkon seit-
semän lähetysjärjestöä ja Kir-
kon Ulkomaanapu säilyisivät
itsenäisinä, mutta ne sitoutuisi-
vat noudattamaan yhteistä stra-
tegiaa.
Lausunnossaan piispainko-
kous suhtautuu kehityspyrki-
myksiin myönteisesti. Lähetys
kuuluu koko kirkolle ja "alkaa
kotiovelta". Kirkolle kuuluu
myös kansainvälisen diakoni-
an vastuu. Tulevaisuudessa voi-
daan nähdä toteutettavaksi kir-
kon lähetysjärjestöjen päällek-
käisten toimintojen purkaminen.
Yhteistyötä tarvitaan varsinai-
sen työn tukemisessa sekä kou-
lutuksen ja hallinnon järjestä-
misessä.
Mietinnönmukaan paras rat-
kaisu olisi, että kokonaiskirkko
kustantaisi jokaiseen hiippakun-
taan henkilön, jonka tehtäviin
kuuluisivat lähetyksen ja kan-
sainvälisen diakonian asiat hiip-
pakunnan tasolla.
Kirkon virkarakenteesta
keskustellaan edelleen
Kirkkohallitus saa piispain-
kokoukselta lausunnon virkara-
kennetyöryhmän virkateologi-
aa koskevasta osamietinnöstä.
Virkarakenneselvityksessä on
kyse diakonaattiin sisältyvistä
viroista, joita kaikkia esitetään
samanlaisiksi vihkimysviroiksi
kuin pappisvirka.
Piispainkokouksen mielestä
diakonaattiin sisältyviä virkoja
ei pidä kytkeä pappisvirkaan.
Kirkossa on olemassa kolme
vihkimysvirkaa: piispa, pappi ja
diakonaatin virka. Kirkko voi
kutsua ja vihkiä henkilöitä sel-
laisiin virkoihin, joiden haltijat
hoitavat kirkolle olennaisia ja
pysyviä tehtäviä. - Keskustelua
tullaan jatkamaan esimerkiksi
kanttoreitten ja lähetyssihteereit-
ten vihkimyksen osalta.
Pappispula ei uhkaa
Kirkon teologikoulutustoimi-
kunnan kertomus vuodelta 2005
osoittaa, että luterilaista kirk-
koa ei uhkaa pappispula. Opis-
kelijoita on riittävästi ja moni
valmistunut hakeutuu nimen
omaan kirkon virkaan. Ongel-
mana on se, että teologisiin tie-
dekuntiin ei hakeuduta tasapuo-
lisesti kaikkialta maasta. Eni-
ten opiskelijoita tulee Helsin-
gin, Espoon ja Tampereen hiip-
pakunnista.
Opettajakanttorit
paikallisiksi
musiikkikasvattajiksi
Lapuan hiippakunnan tuo-
miokapituli on esittänyt kirk-
kohallitukselle, että pienten seu-
rakuntien kirkkomusiikin hoi-
don nykytilanne selvitetään, sa-
moin mahdollisuudet muutok-
siin. Kyseessä voisi olla seura-
kunnan ja kunnan yhteinen
musiikin asiantuntija. Kun pien-
ten seurakuntien kanttorin vir-
koihin ei viime vuosina ole aina
saatu hakijoita tai kun seura-
kunnat ovat taloudellisen tilan-
teensa vuoksi joutuneet muut-
tamaan kanttorin viran osa-ai-
kaiseksi, on herännyt ajatus voi-
mien yhdistämisestä samaan
tapaan kuin aikanaan lukkari
toimi yhteisenä pitäjänmuusik-
kona. Tavoitteena on ollut saa-
da paikkakunnalle pätevä mu-
siikkihenkilö hoitamaan sekä
seurakunnan että kunnan tarpei-
ta.
Piispainkokous lähetti asian
kehittämiseen liittyvän ehdotuk-
sen Bologna-työryhmälle.
Kirkolla on ollut oma Bo-
logna-työryhmä seuramassa
Bologna-julistuksen vaikutuk-
sia kirkon koulutuksen kenttään.
Bologna-julistus allekirjoitettiin
vuonna 1999. Tavoitteena on
yhteisen ja selkeän eurooppa-
laisen korkeakoulutusalueen
perustaminen vuoteen 2010
mennessä. Eurooppalaisten kor-
keakoulujen tutkinnot pyritään
saamaan keskenään vertailukel-
poisiksi ja eurooppalaisiin yli-
opistoihin luodaan kaksiportai-
nen tutkintorakenne. Tarkoitus
on myös lisätä liikkuvuutta eri
maiden yliopistojen välillä.
(KT mm&vs)
Suomen urheiluhullua
kansaa on viime- ja tämän
viikon taas ravittu oikein
hevoskuurilla. Talvisten
olympialajien ja radioin-
tien sekä televisiointien
runsaudesta johtuen osa
tuosta ruokinnasta on ol-
lut selvää pakkoruokintaa.
Entisena opettajana tun-
tui pahalta lukea doping-
hiihtäjä Mika Myllylän
Ilta-Sanomissa esittämiä
viisauksia. Hän sanoo mm.
että Norjan mäkivalmen-
tajaksi palkattu Kojonkos-
ki on näyttänyt miten kul-
tamitaleja tehdään. No tot-
tahan tuo ja hyväoppinen
on Kojonkoski itsekin ol-
lut. Yrittihän hänen tutta-
vansa toimittaa hänelle
täältä juuri kehitettyä sa-
laista mäkisuksien luisto-
voidetta. Norjalainen ur-
heilureiluus on tarttunut jo
siis mieheen.
Myllylä sanoi myös, että
samaan hengenvetoon
meillä kelpaavat kansakou-
lunopettajat valmentajiksi.
Se oli pahasti sanottu.
Kyllä sadat opettajat ovat
vuosikymmenten mittaan
isommissa ja pienemmis-
sä kylissä hiihdonkin eteen
tehneet töitä. Ovat aukais-
seet ja pitäneet kunnossa
latuja, ovat järjestäneet
koulujenvälisiä hiihtoja,
ovat touhunneet isommis-
sa ja pienemmissä urhei-
lu- ja nuorisoseuroissa ja
yleensäkin pitäneet liikun-
nan kipinää lähiympäris-
tössään ja laajemminkin
yllä. Suotta Myllylä opet-
tajia vähättelee.
Muistelen tässä hiihto-
harrastusta vaikkapa Kark-
ku-vainaan kyläkouluissa.
Muitakaan väheksymättä
sanon, että esim. Tyrisevän
ja Korkeanojan kouluissa
hiihtotyötä tehtiin ja jälki
näkyi. Vastaavia esimerk-
kejä muutkin varmaan löy-
tävät kouluajoiltaan.
Jotakin sentään on joil-
takin opettajilta jäänyt
hiihtoasioissa opettamatta.
Nimittäin se, että voittoon
pitää pyrkiä sitten aikui-
senakin rehellisin keinoin,
puhtain suksin ja sisuksin.
Lahden MM-hiihtojen ta-
pahtumat osoittavat, että
muutamat suurisuiset hiih-
täjämme tämän olivat
unohtaneet, jos koskaan
oppineetkaan.
X X X
Moni teistä katseli var-
maankin viime viikolla
hiihdettyä miesten perin-
teisen tyylin viittätoista
kilometriä. Alkupään läh-
tijöissä oli monen väristä,
monen ikäistä ja monen
maalaista latusankaria.
Yhteistä heille oli lyhyen
aikaa harrastetut hiihto-
opinnot. Muita opintoja
aivan professoritasolle as-
tikin joillakin kyllä oli ta-
kanaan.
Nämä miehet olivat
myös oivaltaneet, että hiih-
tokin voi olla iloinen asia
ja että hiihtää voi toki il-
man verenmakua suussa.
Heidän nimensä löytyvät
tuloslistan loppupäästä,
kaukaa muiden takaa. Tein
hiihdon päätyttyä lyhyen
tutkimuksen, jonka tulok-
set tulevat tässä. Mitä pie-
nempi lähtönumero hiihtä-
jän rinnassa, sitä iloisem-
pi ilme. Mitä suurempi
numero, sitä tuimempi
ilme lähdössä ja maalissa.
Eläköön siis hiihto pienil-
lä numeroilla !
X X X
Luin lehdestä hyvän tut-
tavani Penttilän Tommin
siirtyneen täältä tuonpuo-
leiseen. Helsingin työvuo-
sinani tapasin, jos mahdol-
lista, poiketa Tommia ta-
paamaan. Usein myös öl-
jynvaihtoa varten korjaa-
molle.
Rituaalit olivat joka ker-
ta samanlaiset. Tommi haki
kiiruusti takahuoneesta
kaksi haitaria ja lykkäsi
niistä toisen syliini. Seu-
rasi aina sama keskustelu.
Minä sanoin, että sehän oli
sitten d-molli. Johon Tom-
mi, että just niin. Ja niin
alkoi taas kerran soida
Pyynikki-valssi duettona.
Tuommoiset ystävät ovat
arvokkaita ja arvokkaita
myös tuommoiset perintei-
set hetket ja rituaalit.
Ladulta ja ladun vierestä
Timo Roos: