Page 11 - Alueviesti_25

Keskiviikko kesäkuun 21. 2006

11

Salli Ristevirta täyttää 80 vuotta

Alueviestin lukijoille mo-

nista kotiseutuaiheisista ja

hengellisistä kirjoituksistaan

tuttu Salli Ristevirta täyttää

tänään 80 vuottaVammalas-

sa. Tapauksen kunniaksi pi-

detään illalla seurat hänen

miesvainajansa Toivon enti-

sessä kotitalossa Pesurinkos-

ken tuntumassa.

Salli Ristevirta on syntynyt

kotipirtissä Tyrvään Kallialan

kylässä, missä hän eli koko lap-

suutensa. Salli syntyi perheen

toiseksi lapseksi vaiheessa, jos-

sa isää ja äiti olivat juuri ehti-

neet muuttaa uuteen kotiin en-

nen hänen syntymäänsä. Per-

heeseen syntyi myöhemmin

vielä pikkuveli.

Isä kuoli tuberkuloosiin en-

nenkuin Salli ehti täyttää 4

vuotta. - Vanhempi sisar vie-

tiin isän sisaren luokse. - Tämä

lupasi tuoda lapsen takaisin

isän hautajaisiin mennessä,

mutta ei koskaan tuonut, ker-

too Salli. - Äiti joutui yksin

huolehtimaan meistä kahdesta

lapsesta. Kunta oli kuulema

järjestänyt mielle jo sijoitus-

paikat, mutta äiti ei antanut lap-

siaan pois. Hän kävi töissä her-

rasväissä, siivoamassa ja pe-

semässä pyykkiä, ja minä ja

veli olimme päivät lukkojen

takana kotona, Salli muistelee.

- Enolleni, Einari Tuomi-

selle oli määrä viedä minut,

mutta eno sanoi kunnanisille,

ettei äidiltä lapsia oteta, hän

auttaa minkä voi.

Veljen kohtalon ratkaisi sit-

ten kuolema. Hän kuoli kuusi-

vuotiaana nelisen vuotta isän

jälkeen. Salli jäi kaksin äidin

kanssa. Myöhemmin kuoli si-

sarkin, hänkin tuberkuloosiin.

Kansakoulunsa Salli kävi

Kallialan koulussa, jonka sa-

tavutoisjuhlissa hän touko-

kuussa muisteli kouluaikoja,

tovereita ja opettajia. Karkun

evankelisen opiston hän kävi

vuosina 1945-46, ja tältä ajal-

ta lie peräisi Sallin sujuva tai-

to käyttää kynää. Rehtorina oli

silloin legendaarinen Pietari

Kurkinen.

Sen jälkeen hän oli jonkin

aikaa töissä kirjapainossa ja

siirtyi sittenAsevarikolle, mis-

sä tapasi tulevan puolisonsa,

Toivo Ristevirran. Avioliiton

solmittuaan he muuttivat mel-

ko pian Sallin kotitaloon Kal-

lialaan, kunnes rakensivat

1950-luvun puolivälissä oma-

kotitalon Roismalaan, lähelle

Toivon kotitaloa, missä he en-

siksi olivat asuneet.

Samoihin aikoihin Toivo

valittiin Tyrvään seurakunnan

haustausmaanhoitajaksi. Toivo

palveli seurakuntaa näissä teh-

tävissä loputa kolme vuosi-

kymmentä.

Marraskuussa tulee kulu-

neeksi kuusi vuotta Toivon

kuolemasta. - Ei meidän sal-

littu pitää timanttihäitä, sanoo

Salli ja katselee haikeana ku-

vaa kultahääpäivältä.

Salli omistautui perheel-

leen. Kirjoittamisesta ei kos-

kaan tullut ammattia, mutta

rakas harrastus tuli. Salli muis-

telee, että teki ensimmäiset jut-

tunsa Lasten lehteen. Sanan-

saattajaan hän kirjoitti 17 vuot-

ta. Tyrvään Sanomiin hän kir-

joitti aiemmin monet vuodet.

Sen jälkeen hän on muistanut

teksteilläänAlueviestin lukijoi-

ta. Viimeistä juttua ei ole vielä

kirjoitettu.

Salli ja Toivo Ristevirralle

syntyi kaksi tytärtä ja kaksi

poikaa. Talossa oli liikettä. -

Nyt täytyy sanoa, ettei yksin

ole hyvä olla, sanoo miestään

kaipaava Salli. Kanssakäymi-

nen kolmen elossa olevan lap-

sen kanssa on kuitenkin vil-

kasta, joten yksin äiti ei tässä

mielessä ole jäänyt. Tyttäret

asuvat Vammalassa ja Nokial-

la, poika Helsingissä. Lasten-

lapsetkin ovat ehtineet jo ai-

kuisiksi.

Salli Ristevirta ei ole jää-

nyt kotiinsa paikoilleen. Hän

liikkuu paljon, kävellen, pyö-

rällä, kelkalla. - Junaan minä

turvaudun kun käy kauempa-

na, sanoo hän, joka on tuttu

vieras mm. Kauniaisten Raa-

mattuopistolla.

Voimakas hengellinen va-

kaumus on Sallin pääomaa. -

Käyn tietysti seurakunnan ti-

laisuuksissa ja Sley:n tilaisuuk-

sissa, mutta yhtä lailla Luther-

säätiön tai Kansanlähetyksen

tilaisuuksissa sanoo Salli ja

tuumii sitten, ettei hän taida

perimmiltään kuulua oikein

mihinkään herätysliikkeeseen.

Hengelliseen työhön Salli

osallistui aikoinaan mm. pitä-

mällä tyttökerhoa jo Kallialas-

sa. - Lopetin kun en päässyt

enää samalle aaltopituudelle

tyttöjen kanssa, naurahtaa hän.

- Taisi ikäero kasvaa liian suu-

reksi.

Puutarha on Salli Ristevirran olohuoneen jatke. Siellä kas-

vavat monet maustekasvit ja perinteiset ryytimaan annit

perunoita myöten.

Luottamustehtäviin hän ei

ole seurakunnassa koskaan ha-

keutunut. Jos hän ei pääse kirk-

koon sunnuntaina, hän kuun-

telee messun kotona Mantas-

ta. Kun kolehtivirttä veisataan,

Salli pistää pieneen pahviseen

rasiaan oman antinsa ja luo-

vuttaa sen sitten kerran vuo-

dessa tiettyyn tarkoitukseen

hengelliseen työhön.

Kodin, kirjoittamisen ja

puutarhanhoidon lisäksi Sallil-

ta on liiennyt aikaa myös toi-

mia Suomen Gallupin haastat-

telijana kymmenkunta vuotta

Vammalassa ja lähikunnissa.

Kesät Salli omistautuu puu-

tarhanhoidolle. Talon takana on

kasvimaa ja kasvihuone. Salli

kasvattaa siellä perunoitten,

sipulin ja kurkun lisäksi to-

maatteja, parsaa ja maustekas-

veja.

- Ja tietysti valkosipulia, jon-

ka voimaan tarhuri uskoo eh-

dottomasti.

Tätä juttua tehtäessä hän tar-

josi minulle vihreätä, erinomai-

sen maukasta ja piristävää tee-

tä, jonka ainekset olivat kuu-

sen kasvaimet, mustaherukan

lehdet, mustikan varvut, sitruu-

namelissa ja piparminttu, kaik-

ki pihasta tai pihapiiristä.

Vaikka Toivon jälkeen elä-

mä onkin ollut yksinäistä, Salli

ei ole yksin. - Naapurit ovat

aina auttaneet. Saan paljon

apua. - Kaikkea ei osaa tai ei

jaksa.

Tänään Toivon entisessä

kotitalossa, nykyisessä Sirkka-

lehdessä siis pidetään seurat. -

Kuullaan Jumalan sanaa ja vei-

sataan virsiä ja juodaan tietys-

ti kahvit, kertoo päivänsanka-

ri, joka jo maanantaina valmis-

teli talon nykyisen omistajan,

Sirkka Nylundin kanssa seu-

ratupaa vieraitten tulla. - Kan-

nettiin tuoleja ja penkkejä.

Kyllä niitten nyt pitäisi riittää.

Salli Ristevirran syntymä-

päiväseurat alkavat kello 18.

Erkki Petman

Köyliö on pieni ja vehreä

kunta Satakunnan sydämes-

sä, Säkylän ja Kokemäen tun-

tumassa.Viime vuonna asuk-

kaita oli 2 952. Vastaavan

kokoisten kuntien lailla myös

Köyliö on viimeisten vuosi-

kymmenten aikana menet-

tänyt asukkaitaan, kertoo

Ulla Kolu, Köyliön kunnan

toimistovirkailija ja kulttuu-

ritoimen vastaava.

Vaikka Köyliö on muuten

kuin mikä tahansa pieni suo-

malainen kunta, sillä on yksi

tunnusmerkki. Talonpoika Lal-

li.

- Muutkin pitäjät ovat Lal-

lia yrittäneet itselleen omia,

mutta me köyliöläiset emme

hänestä hevillä luovu, Kolu

nauraa.

Köyliön ja Suomen kirjoi-

tettu historia alkaa talonpoika

Lallista, ison talon isännästä,

hänen vaimostaan Kertusta ja

piispa Henrikistä. Ensimmäi-

nen tapahtuma, jonka yksityis-

kohdat jonkinlaisella varmuu-

della tiedetään on piispa Hen-

rikin surma.

- Lalli surmasi piispa Hen-

rikin Köyliönjärven jäällä, ker-

too Ulla Kolu. Vuosi oli 1156.

Kolun mukaan piispa Henri-

kin vierailu seudulla ei välttä-

mättä liittynyt kristinuskon tuo-

miseen alueelle, vaan tämä oli

mahdollisesti liikkellä yhteis-

kunnallisissa asioissa.

- Piispan seurue johkaantui

Lallin kartanoon pyytämään

ruokaa ja levähdyspaikkaa,

isäntä itse ei ollut tuolloin ko-

tona, Kolu selvittää.

Emäntä Kerttu pyysi vieraat

peremmälle ja kestitsi näitä.

-Lallin palattua kotiin vie-

kas Kerttu valehteli miehel-

leen, että vieraita kävi, mutta

nämä eivät maksaneet ruoasta

mitään.

Lalli kimpaantui, ja lähti

hiihtämään Henrikin ja tämän

seurueen perään. Tarina ker-

too Lallin saavuttaneen piis-

pan Kirkkokarin lähellä järven

pohjoispäässä.

Lallistaan Köyliö tunnetaan

-Surmatavasta ei ole täyttä

varmuutta, mutta Lalli tappoi

piispan mahdollisesti kirveel-

lä, Kolu kertoo.

Piispa Henrikin surman

myötä Kirkkokarille on pys-

tytetty kristinuskon Suomeen-

tulon muistomerkki.

-Karilla on pidetty joka kesä

jo 50-luvulta lähtien Pyhän

Henrikin messuja. Kirkkosaa-

ri on Pohjoismaiden ainoa ka-

tolisten pyhiinvaelluspaikka,

Ulla Kolu selvittää.

Piispan surman jälkeisistä

tapahtumista on monta erilaista

versiota.

Varmaa on, että Lalli me-

netti Kirkkosaaressa sijainneen

kartanonsa, joka annettiin Tu-

run piispojen käyttöön.

-Piispat hallinnoivat sitä aina

Kustaa Vaasan aikoihin saak-

ka, Ulla Kolu kertoo.

Tämän jälkeen kartanossa on

asunut suomalaisia aatelissu-

kuja, joista merkittävimpänä

Cedercreutzin suku.

Muunmuassa kuvanveistäjä

ja siluettitaiteilija Emil Ceder-

creutz on Köyliöstä kotoisin.

Nykyään Köyliön Vanhankar-

tanon pelloilla viljellään pu-

najuurta, porkkanaa, perunaa,

kaalia ja sokerijuurikasta teol-

lisuuden tarpeisiin. Vanhankar-

tanon suuruudesta kertonee se,

että parhaimmillaan sen tiluk-

set ovat olleet lähes puolet

koko Köyliön kunnan pinta-

alasta.

Lallin kerrotaan lähteneen

surman jälkeen maanpakoon.

-Hän piileksi metsissä ja

erään tarinan mukaan hukkui

Harjavallan Hiirijärveen, Ulla

Kolu kertoo.

- Kerrotaan, että hiiret olisi-

vat ajaneet Lallin puun latvaan,

ja sitten nakertaneet rungon

poikki. Lalli olisi kaatunut

puun mukana järveen. -Paa-

vin sormi on puheiden mukaan

löytynyt jäältä myöhemmin, ja

se on sittemmin parantanut sai-

raita, Kolu naurahtaa.

Legenda kertoo myös Lal-

lin laittaneen piispan hiipan

päähänsä.

-Kun hän otti hiipan pois,

lähti sen mukana niin hiukset

kuin päänahkakin.

Lalli vaikuttaa

Köyliössä edelleen

Lalli on jättänyt Köyliöön

lähtemättömän jäljen.

-Hänen mukaansa on nimet-

ty niin urheiluseura kuin enti-

nen suojeluskuntatalokin, Ulla

Kolu kertoo Lallintaloon vii-

taten.

Lallintalo rakennettiin vuon-

na 1928. Sodan aikana sen suo-

jissa toimi Räisälän kansan-

opisto.

Rakennus korjattiin -43, jol-

loin se nimettiin Lallin mu-

kaan.

-Nykyään Lallintalo on tal-

visaikaan tyhjillään, kun sään-

nölliset tanssit on lopetettu.

Kesäisin rakennuksessa järjes-

tetään häitä sekä erilaisia yh-

distysten tilaisuuksia ja juhlia,

Kolu sanoo.

Lallintalo on tällä hetkellä

Maataloustuottajien omistuk-

sessa.

-Köyliöläiset ovat ehdotto-

masti ylpeitä Lallistaan ja ta-

rina halutaan pitää omassa kun-

nassa, Kolu vakuuttaa.

Dosentti Tuomas Heikkilä

on tutkinut piispa Henrikiä ja

hänen tarinaansa.

-Ei ole kirjallisia lähteitä sii-

tä, että piispa Henrik olisi ju-

listettu pyhimykseksi. Mitä

luultavimmin hänet on otettu

oman hiippakunnan pyhimys-

kalenteriin, pohtii Kolu.

Kun Heikkilä oli Köyliössä

puhumassa omasta kannastaan

piispa Henrikiin ja tämän sur-

maan, kuulijoita oli paljon.

Lalliin voi vielä nykypäivänä

törmätä kylänraitilla.

Aimo Tukiaisen patsaan

hankkivat Köyliöön aikanaan

Säästöpankin luottamusmiehet.

Lalli on kuvattu patsaassa kar-

valakki ja murrettu lukko kä-

dessään.

-Juhannuksena Lalli kerää

Polsun sillalla siltaveroa, muis-

tuttaa Ulla Kolu.

Lalli seuraa edelleen Köyliön elämää patsaan muodossa.

Salli ja Toivo Ristevirta kultahääpäivänään. Sallin sanoin: ”Timanttihäitä meidän ei sallittu

pitää...”

Page 11 - Alueviesti_25_2006