Keskiviikko heinäkuun 19. 2006
12
Kotajärvellä
tanssittiin taas
Seppo Kotajärvi ja Kouvo-
lan Kunigas vuodelta 1953.
Tällaisella pelillä sen ajan
mestarit soittivat, Lasse Pih-
lajamaata myöten.
Seppo Kotajärvi ja Esko Koskela penkillä pelimannin.
Matti Mäkinen, Esko Koskela, Seppo Kotajärvi, Seppo Sjöman, Arto Ranta ja Pekka Lehti takasivat tahdit Kotajärven
lavalla.
Siniraitaisessa paidassa hikoileva Seppo Sjöman on Jämijärven pelimannien perustaja.
Kaksi aitoa kotajärveläis-
tä, Esko Koskela ja Seppo
Kotajärvi joukkoineen vetä-
vät joka kesä vanhan Kota-
järven lavan täyteen tanssi-
joita ja hyvän tanssimusii-
kin ystäviä. Niin oli nytkin,
viime torstaina, jolloin Myl-
lymaan Lähdön tansseissa oli
pitkälti yli 200 piletin lunas-
tanutta.
Esko Koskela syntyi 1939
Vesunnissa niukin naukin
Mouhijärven puolella. Hän
muutti Ruotsiin 1968 Trelle-
borgiin kumitehtaalle. - En
osannut kieltä mutta silloin riit-
ti kun teki töitä, kertoo Esko,
joka jäi eläkkeelle 63-vuotiaa-
na ja asuu edelleen Ruotsissa
mutta käy joka kesä Suomes-
sa ja Vammalassa. Eskon en-
simmäinen hanuri oli saksalai-
nen Rauner, jonka hänelle osti
tädin mies, Väinö Riutta. Yli
viisikymmentä vuotta hanuri
oli poissa Eskon hyppysistä,
mutta löytyi tutulta mieheltä.
Hanurin omistaa nykyisin Ta-
pio Riutta, Väinön poika. Alun
perin Väinö osti sen Eskolle
Kalle Mäkisen osto- ja myyn-
tiliikkeestä.
Mäkisen Unto eli Putte ja
Tommi Penttilä opettivat Es-
koa soittamaan. Tansseja Esko
alkoi soittaa 1957 ja yhtyeen
nimi oli Koskelan Tangoyhtye.
Riutan veljekset Pertti, Jorma,
Pauli ja Arvo olivat mukana.
Laulusolisti oli Jimmy (Ves-
ka) Tuominen.
Jonkin aikaa Esko soitti tam-
perelaisessa Apo Tannerin or-
kesterissa. - Silloin kierrettiin
laajemmalla, Esko kertoo.
Ennen Ruotsiin muuttoa
Esko asui kolme vuotta Keu-
ruulla ja muutti sieltä Trelle-
borgiin. Ruotsissa oli tuttuja
muusikoita ja niin esiintymi-
set jatkuivat. Esko säesti Ruot-
sissa monia tunnettuja suoma-
laisia laulajia, mm. Olavi Vir-
taa ja Veikko Tuomea.
Seppo Kotajärvi on synty-
nyt Esko naapurissa ja on nyt
60-vuotias. Hän alkoi keikka-
touhut vuonna 1969 Ikaalisten
kylpylässä missä ensi pesti kes-
ti peräti kolme kuukautta. -
Minulla oli trio alussa, rum-
mut ja kitara ja haitari. - Olin
13-vuotias kun isä osti minul-
le Lindholmin Onnilta Viipu-
rissa tehdyn hanurin.
Seppo Kotajärvi on alun pe-
rin optikko. Kaksi ja puoli
vuotta hän työskenteli optik-
kona Aaro Nyyssösellä Vam-
malassa ja teki tänä aikana liik-
keessä myös kaikkia muita kel-
lo- ja kulta-alan töitä. Sitten
hän työskenteli Aseman Kel-
lossa Tampereella vastaten liik-
keen myynnistä. - Se oli suo-
sittu maalaisten kihlakauppa.
Ensimmäisen juhannuksen alla
myin 25 kihlat.
Kaiken aikaa Seppo Kota-
järvi soitteli siinä sivussa. Kel-
Esko Koskelan ensimmäinen
hanuri löytyi 50 vuoden jäl-
keen soittajan sormiin.
loliikkeen jätettyään hän toi-
mi kaksi ja puoli vuotta opet-
tajana Tampereen ammattiopis-
tossa, siirtyi vakuutusalalle
vuonna 1968 Kalevaan, joka
fuusioitui Sampoon myöhem-
min. Kaikkiaan hän oli 27
vuotta vakuutusalalla.
Seppo Kotajärvellä oli oma
kokooonpano Tampereella kol-
misenkymmentä vuotta. Se
koostui parhaista tamperelai-
sista muusikoista. Hän esiin-
tyy nykyisin lähinnä yksityis-
tilaisuuksissa.
Nyt Seppo asuu Lempääläs-
sä Tampereen rajalla, Vamma-
lassa ja Pohjalanjärvellä koti-
tilalla ja pitää Vammalassa
auto- ja traktorimuseota. Esko
ja Seppo tapasivat pitkästä ai-
kaa Kiikoisten purpureilla vii-
sitoista vuotta sitten. - Mylly-
mäen torpassa soitettiin aamu-
neljään saakka. Kansa ei läh-
tenyt pois millään. Siitä puhu-
taan vieläkin, muistelevat ka-
verukset.
Esko oli aloittanut Kotajär-
ven kesätanssit yksin jo pal-
jon aiemmin, mutta muutamia
vuosia sitten he alkoivat soit-
taa yhdessä. Esko muistaa,
miten Kotajärvellä esiintyi ko-
via silloisia nimiä, joita hän
säesti, esimerkiksi Tapio Rau-
tavaaraa ja Veikko Tuomea.
Nyt Kotajärven heinäkuisis-
ta tansseista on tullut vuotui-
nen perinne, jota odotetaan pit-
kään ja hartaasti.
Lyhytkin oleskelu aurin-
gossa tuo hyötyä kehol-
le. Aurinko on ihmisille
tärkeä D-vitamiinin läh-
de ja D-vitamiini puoles-
taan on tärkeä luuston
hyvinvoinnille. Suurella
osalla suomalaisista on
riittämätön D-vitamiinin
saanti, mikä vaikuttaa
luuston kuntoon.
Kesäaikaan auringon
lämpö ja valo villitsevät
suomalaiset. Auringon ris-
keistä on puhuttu paljon ja
moni on oppinut suojaa-
maan ihonsa oikein voiteel-
la tai vaatetuksella. Osa
välttää auringon paistetta
lähes kokonaan. Riskien
ohella auringosta on myös
paljon hyötyä. Aurinko on
yksi tärkeimmistä D-vita-
miinin lähteistämme. D-
vitamiinivarastot täyttyvät,
kun sen tuotanto käynnis-
tyy auringonvalon vaiku-
tuksesta iholla. D-vitamii-
nia tarvitsevat erityisesti
osteoporoosia eli luukatoa
sairastavat henkilöt.
D-vitamiini on tärkeä te-
kijä kalsiumin imeytymi-
sessä. Jos kalsiumia ei
imeydy tarpeeksi, elimistö al-
kaa ottaa puuttuvaa kalkkia
luustosta. Seurauksena on luus-
ton haurastuminen ja voimak-
kaasti kasvanut riski murtu-
miin. D-vitamiini on myös tär-
keä lihasten toiminnalle ja ta-
sapainokyvyn ylläpidolle.
- Suomessa on väestötasoi-
sesti todettu selvä D-vitamii-
nin puute kaikissa ikäryhmis-
sä. Varsinkin osteoporoosin
ehkäisyn kannalta koululaisten
ja nuorison D-vitamiinin tar-
peeseen tulisi kiinnittää erityis-
tä huomiota samoin kuin riit-
tävään kalkin saantiin ja lii-
kuntaan. D-vitamiinin saanti
tulisikin tarvittaessa turvata
suun kautta otettavilla table-
teilla, kertoo ylilääkäri Sinik-
ka Kyrönpalo Tampereen Ha-
tanpään lääkäriasemalta.
Turvallista lämpöä
Auringon vaikutus D-vita-
miinin kannalta syntyy varsin
nopeasti. Yleensä jo 10-20 mi-
nuuttia aurinkoa päivässä riit-
tää. Pilvisyys, vaatetus, ihon
väri ja ihmisen ikä vaikuttavat
D-vitamiinin tuotantoon ihol-
la. Suomessa auringonvaloa on
riittävästi toukokuusta loka-
kuuhun. Muulloin tarvitaankin
jo lisäystä ravinnosta ja D-vi-
tamiinivalmisteista. Suomalai-
set saavat D-vitamiinia mm.
kalasta, vitaminoiduista mai-
Auringonvalo hellii mieltä ja vahvistaa luustoa
Auringonpalvojia Vammalan Pororannassa kesän toistaiseksi viimeisenä hellepäivänä,
maanantaina.
tovalmisteista, margariinista ja
kananmunasta.
Oman ryhmänsä D-vitamii-
nin tarpeesta muodostavat os-
teoporoosia sairastavat henki-
löt. Heille D-vitamiinin saanti
on erityisen tärkeää, ja riittävä
D-vitamiinin saanti on osa
säännöllistä hoitoa.
- D-vitamiinia yhdessä kal-
kin kanssa tulisi saada päiväs-
sä 800 kansainvälistä yksikköä.
Riittävä kalsiumin saanti on
1000 milligrammaa päivässä.
Tämän lisäksi saa tulla vielä
auringonvalon D-vitamiinisyn-
teesin vaikutukset ilman ylian-
nostuksen vaaraa, Kyrönpalo
toteaa.
Osteoporoosi yleistyy
Osteoporoosi on tyypillinen
vaihdevuosi-iän ylittäneiden
naisten sairaus. Suomessa on
arviolta 400 000 ihmistä, jot-
ka eriasteisesti sairastavat os-
teoporoosia - suurin osa tietä-
mättään. Sairaus on diagnosoi-
tu jo noin 50 000 suomalaisel-
la, mutta todellisuudessa poti-
laita on monikertainen määrä.
Ja uusien tapausten määrä kas-
vaa, kun väestö ikääntyy.
Kyseessä on luuston saira-
us, joka vaikuttaa luun kestä-
vyyteen ja rakenteeseen. Kun
luu haurastuu, se altistuu mur-
tumille vähäisissäkin iskuissa.
- Osteoporoosiin on vasta
viime vuosina alettu Suomes-
sa kiinnittää enemmän huo-
miota. Tyypillinen uusi tapaus
todetaan, kun hoitoon saapuu
kadulla kaatunut iäkkäämpi
naishenkilö, jonka ranne tai
lonkka on murtunut. Tam-
pereen perusterveydenhuol-
lossa pyritään siihen, että
kaikkien tällaisten potilaiden
luuntiheys mitataan, kertoo
Sinikka Kyrönpalo.
Tilastojen mukaan osteo-
poroosi on yhä paheneva
kansanterveydellinen ongel-
ma myös Suomessa. Hyvin
suunnitellulla hoidolla os-
teoporoosin etenemistä voi-
daan hidastaa merkittäväs-
ti. Tästä syystä olisi tärke-
ää, että mahdolliset potilaat
hakeutuisivat hoitoon mah-
dollisimman varhaisessa vai-
heessa. Osteoporoosin hoi-
to on kokonaisvaltaista toi-
mintaa ja tärkeä osa hoitoa
ovat D-vitamiinin ja kal-
siumin lisäksi myös luulääk-
keet. Joissakin valmisteissa
on myös D-vitamiini muka-
na. On tärkeää, että alentu-
neeseen D-vitamiinitasoon
kiinnitetään huomiota ja että
D-vitamiini otetaan osaksi
päivittäistä osteoporoosin
hoitoa.
Teksti: Riitta Laine ja
Riikka-Liisa Kajanus
1...,2,3,4,5,6,7,8,9,10,11 13,14,15,16,17,18,19,20,21,22,...24