Page 13 - Alueviesti_37

Keskiviikko syyskuun 13. 2006

13

-Tuottajilla on nyt vaikut-

tamisen paikka, kun etano-

litehdasta ja sen sijaintipaik-

kaa mietitään, sanoo talous-

neuvos Pekka Laurila. Tasa-

vallan presidentti nimitti

Pekka Laurilan talousneu-

vokseksi 2. kesäkuuta.

Huittisten Raijalassa Vanha-

Laurilan tilaa viljelevä Pekka

Laurila on ollut HK-Ruokata-

lo -ryhmään kuuluvan LSO

Osuuskunnan hallintoneuvos-

ton puheenjohtaja kymmenen

vuotta. Omalla tilalla lihakar-

jaa on puolen sataa päätä.

-En tuota grillipätkiä enkä

jauhelihaa, vaan kokonaisia

eläimiä, Pekka Laurila sanoo

ja painottaa ketjuajattelua, jon-

ka mukaan elintarvikeketjus-

sa on useita lenkkejä ja niillä

oma tehtävänsä.

Laurila on ollut myös EU:n

komission naudanlihantuotan-

non neuvoa-antavassa komite-

assa suomalaisten naudanli-

hantuottajien edustajana use-

an vuoden ajan.

-Vaikuttaminen siellä tapah-

tuu enemmän käytävillä. Asi-

at on jo aika pitkälle päätetty

ennen virallisia kokouksia.

Lobbaamisen taito on välttä-

mätön, jos haluaa tuloksia, hän

kuvailee eurooppalaista vaikut-

tamista.

Etanolitehtaan

sijoittamiseen

aika vaikuttaa

Pekka Laurilan mukaan nyt

on aika vaikuttaa suunnitellun

etanolitehtaan sijoittamiseen.

Tehdas on suuri raaka-aineen

käyttäjä.

Lopputuotteena syntyy eta-

nolin lisäksi myös rehujakei-

ta.

-Varsinkin satakuntalaisilla

tuottajilla on vaikuttamisen

paikka siihen, missä tehdas si-

jaitsee. Raaka-aineen eli vil-

jan kuljetuksen maksaa vilje-

lijä. Kun tehtaan rehujakeet

jaetaan takaisin maakuntaan

kotieläintuottajille, viljelijä

maksaa jälleen rahdin.

-Jos tehdas sijaitsee raaka-

aineen tuotannon ja rehujakei-

den jakamisen kannalta vää-

rässä paikassa, tuottajat mak-

savat lisää 2-3 miljoonaa eu-

roa vilja- ja rehurahtina. Tuot-

tajien pitäisi vaikuttaa nyt sii-

hen, että tehdas sijoittuisi Ete-

lä-Satakuntaan tai Varsinais-

Suomeen Säkylä-Loimaa -ak-

selille.

-Rehutehtaan sijaintiarviois-

sa on tullut esiin, että optimaa-

Huittislaisesta Pekka Laurilasta talousneuvos

linen tehtaan sijaintipaikka on

tällä akselilla. Samat periaat-

teet tulee huomioida etanolin

valmistamisessa, Laurila sa-

noo.

Nopean muutoksen

EU-Suomi

Laurilan tehtävät lihantuot-

tajien ja -jalostajien avainpai-

koilla ovat osuneet Suomen

EU-jäsenyyden alkutaipaleel-

le. Muutos on ollut nopeaa, ja

se jatkuu alkutuotannon lisäk-

si koko elintarvikeketjussa.

Yhdestä eläimestä ja pelto-

hehtaarista jää vähemmän an-

sioita, joten pitääkseen toi-

meentulonsa riittävällä tasolla

maataloustuottajan on Lauri-

lan mukaan lisättävä tuotan-

toa ja kasvatettava tilakokoa.

EU:hun liittymisen aikoihin

150 sonnin kasvattamo oli kan-

nattava. Nyt arvoidaan, että

kannattava koko olisi 300

eläintä.

-Muutoksen vauhti on ollut

se, että kaksinkertaista tuotan-

tosi kymmenessä vuodessa.

Toimeentulotavoitteesta voi-

daan laskea, kuinka monta

eläintä tai peltohehtaaria tar-

vitaan. Tuottolaskelmista näh-

dään, mitä sinne viivan alle jää.

Tilojen jatkamisen kannalta

tilanne on Laurilan mukaan nyt

kaksijakoinen.

-On niitä, jotka päättävät,

että tilalla ei kotieläimiä pide-

tä. Sitten on kiitettävissä mää-

rin tuottajia, jotka katsovat että

tässä on toimimisen ja teke-

misen mahdollisuus ja lähte-

vät voimaperäisesti kehittä-

mään omaa tuotantoaan.

-Ammattitaito on keskeisin

asia. Pitää olla ammattitaito,

että pystyy tuottamaan kannat-

tavasti, Laurila korostaa.

Tarkastelukulmana

ketjuajattelu

Pelkästään maataloustuotan-

nosta puhuminen ei ole järke-

vää tilanteessa, jossa keskei-

siä vaikuttajia ja toimijoita on

tosiasiassa enemmän.

-Ketju tuottaa elintarvikkei-

ta. Jalostavan teollisuuden ja

viljelijän tekemän työn lisäksi

kauppa on mukana ketjun mo-

lemmissa päissä. Samat kaup-

paketjut, jotka toimivat kulut-

tajapäässä, toimivat myös maa-

talouskaupassa. Lisäksi erilai-

set panostuottajat markkinoivat

tuotteitaan maatalouskaupan

kautta.

Elintarvikeketjuun tulee ra-

haa kahdesta paikasta: kulut-

tajan kukkarosta sekä tuista.

-Käymme paljon keskuste-

luja ketjun yhdestä vaiheesta

eli maataloustuotannosta. Kyl-

lä tämä täytyy nähdä kokonai-

Tuottajien syytä vaikuttaa

etanolitehtaan sijaintipaikkaan

suutena, ja kysyä miten ketju-

tehokkuus vastaa niitä tarkoi-

tuksia ja tavoitteita, joita on

asetettu.

-Ketjun muita vaiheita on

syytä tarkastella, ja monelle on

yllätys, mitä muutoksia se tuo

tullessaan seuraavan kymme-

nen vuoden aikana. Jalostavas-

sa teollisuudessa on muutok-

sia tapahtunut. Laitoksia on

suljettu, toimintaa tehostettu ja

automaatiota nostettu.

-Lihan tuotannossa hyvä esi-

merkki on rehu. Tuottajan kan-

nalta rehumme ovat ikävä kyllä

kalliimpia kuin muilla euroop-

palaisilla tuottajilla. On pakko

selvittää se, miksi rehuihin

kuluu enemmän rahaa ja mikä

tästä on maatalouskaupan

osuus. Suomalainen tuottaja ei

kykene maksamaan rehusta

yhtään sen enempää kuin muu-

allakaan.

-Rehun hintaa ei selitä vil-

jaraaka-aineen hinta, koska

hinta on Euroopan halvimmas-

ta päästä, Laurila toteaa.

HK on jo Puolassa

saakka

Pekka Laurilan vuodet LSO

Osuuskunnan hallintoneuvos-

ton puheenjohtajana ovat tie-

täneet näköalapaikkaa lihanja-

lostusteollisuuteen.

LSO

Osuuskunta on HK-Ruokata-

lon pääomistaja.

-Suomalaiset yhtiöt ovat ran-

tautuneet Baltiaan, Ruotsiin ja

HK aina Puolaan asti ihan sii-

tä syystä, että toimintaympä-

ristöä voidaan hallita. Sitä kaut-

ta se on suomalaisen tuotan-

non turva, Laurila sanoo.

-Kansainvälisesti haasteena

on eteläamerikkalainen tuotan-

to, joka koskee lähinnä siipi-

karjaa ja sianlihaa. Siellä pys-

tytään tuottamaan tehokkaasti

hyvissä olosuhteissa. Rehuraa-

ka-aineet ovat lähellä, ja siellä

tuotetaan soijaa, maissia ja veh-

nää isoissa yksiköissä.

Laurilan mukaan kuluttajat

kuitenkin luottavat suomalai-

seen tuotantoon, ja sitä kautta

tilanne vahvistaa kotimaista

kulutusta ja tuotantoa.

-Meillä lintuinfluenssa ei

vaikuttanut niin rajusti kuin

Keski-Euroopassa, missä 30-

40 prosenttia kulutuksesta häi-

pyi yht'äkkiä pois.

-Suomessa on hyvä valvot-

tu ketju, jossa toimitaan rehel-

lisesti. Tämä tuo varmuutta

kuluttajalle siitä, että tuotteet

ovat turvallisia. Olisi hyvä asia,

että esimerkiksi suomalainen

salmonellaturvallisuus realisoi-

tuisi tuottajille paremmin.

Tuottaja ei elä sillä, että saa

arvostusta, vaan sen pitäisi nä-

kyä hinnassa.

Laurilan mukaan olemme

ongelmallisessa tilanteessa,

koska lihantuotannossa tuotta-

jahintataso ei vastaa euroop-

palaista tasoa.

-Kauppa haluaa Suomessa

niin sanotut pitkät hinnat kuu-

kausiksi eteenpäin, ja kun Eu-

roopassa tapahtuu markkina-

ehtoinen muutos, me jäämme

jälkijunaan, koska kauppa on

vaatinut hinnat jo kauan aikai-

semmin. Muutos edellyttäisi

kauppatapojen muutosta eli

hintoja ei pitäisi antaa niin pit-

käksi aikaa, ja kaupan pitäisi

kestää hintojen muutos myös

ylöspäin.

Huonot tukiratkaisut

tuovat ongelmia

Kun elintarvikeketjuun tu-

lee rahaa sekä kuluttajalta että

tuottajille maksettuina tukina,

tukiratkaisut ja tukialuekysy-

mykset vaikuttavat olennaisesti

kokonaisuuteen.

-Keskeinen haaste A- ja B -

alueelle on liittymissopimuk-

seen kuuluva Etelä-Suomen

tukiratkaisu, joka on toistuvasti

katkolla ja josta jälleen neu-

votellaan. Se on ratkaiseva te-

kijä siinä, miten täällä A- ja

B-alueella lihantuotantoa har-

joitetaan, Laurila sanoo.

-Komissio on ilmoittanut,

että tuki ei ole pysyvä, vaan se

on aleneva tai loppuva tuki.

Miten tämä asia poliittisesti

hoidetaan, on äärimmäisen tär-

keä ja vakava asia.

-Kun tuki leikkaantuu, sitä

selkeämmin on pärjättävä ku-

luttajan kauppaan tuomalla ja

kaupan ketjuun välittämällä

rahalla. Epäonnistuessaan tuki

ohjaa tuotantoa C-alueelle Suo-

messa. Ongelma tulee, jos täl-

lainen eriytyminen tapahtuu.

Laurila arvioi, että maassam-

me on runsaan kymmenen vuo-

den kuluttua 30 000-35 000

maatilaa. Yksiköt ovat isoja.

-Oma arvioni on, että meil-

lä on 2020 ehkä noin 10 000

kotieläintilaa, joista keskeinen

osa on maitotiloja, ja sitten 20

000-25 000 kasvinviljelytilaa.

Laurilan mukaan tiloilla tu-

lee seurata talouden tunnuslu-

kuja ja sitä kautta arvioida ti-

lan toimintaa. Tilan tulisi tuot-

taa myös pääomalle korkoa.

Tuottajat ja jalostava elin-

tarviketeollisuus tarvitsevat

Laurilan mukaan toisiaan. Hän

ei usko, että suomalainen teol-

lisuus turvautuu tuontilihaan.

Sen sijaan täydennyslihaa tuo-

daan, kun kotimainen tuotan-

to ei vastaa kulutusta.

-Suomalainen lihanjalostus-

teollisuus on keskeisesti tuot-

tajien hallinnassa. Suomalai-

nen omistus on samalla turva

jalostuslaitosten työntekijöille.

Jalostus ei siirry halvan palk-

katason maihin, talousneuvos

Pekka Laurila sanoo.

Hannu Virtanen

Talousneuvos Pekka Lau-

rila on haastateltavan Radio

Mantassa ensi perjantaina

kello 14.10 alkavassa lähe-

tyksessä.

-En tuota grillipätkiä enkä jauhelihaa, vaan kokonaisia eläimiä, sanoo Pekka Laurila ja

korostaa elintarvikeketjun toimijoiden eri tehtäviä.

Tasavallan presidentti nimitti huittislaisen Pekka Laurilan

talousneuvokseksi 2. kesäkuuta.

Kun Pekka Laurila aloitti tilan pidon 1979, eläimen teuras-

paino oli 220 kiloa. Nyt tavoitteena on 350 kiloa. Kehitys

on tapahtunut ammattitaitoisella ruokinnalla.

Esitykset ensi vuoden

äitienpäiväkunniamerkki-

en saajiksi Länsi-Suomen

läänissä tulee tehdä lää-

ninhallitukselle marras-

kuun 10. päivään men-

nessä. Läänin alueella

asuville myönnetään ensi

vuonna 13 kunniamerk-

kiä.

Lääninhallitus ottaa kun-

niamerkkiesityksessään

huomioon sekä tasapuoli-

sen alueellisen jakauman

että ruotsinkielisen väestön

osuuden. Lääninhallitusten

esitysten perusteella sosiaa-

Äitienpäivän kunniamerkit haettavissa

li- ja terveysministeriö tekee

kunniamerkkiesityksen ritari-

kunnille.

Kunniamerkit luovutetaan

totuttuun tapaan äitienpäivänä

järjestettävässä valtakunnalli-

sessa juhlassa, jonka järjeste-

lyistä vastaa Mannerheimin

lastensuojeluliitto.

Kunniamerkit myönnetään

ansioista lasten ja nuorten esi-

merkillisenä kasvattajana, per-

he-elämän ja vanhemmuuden

edistäjänä sekä laajemminkin

yhteisvastuullisen kasvatusteh-

tävän toteuttajina esimerkiksi

lastensuojelu- ja perhejärjes-

töissä, nuoriso- ja urheilujär-

jestöissä sekä muissa yhteis-

kunnallisissa instituutioissa.

Ehdokkaiden tulee edustaa

tasapuolisesti tämän päivän

äitejä myös ikänsä puolesta.

Ehdokkaiden alaikäraja on 40

vuotta.

Palkittavien äitien tulee

edustaa mahdollisimman eri-

laisia ryhmiä aina ansiotyössä

käyvistä äideistä ja yksinhuol-

tajista maaseudun emäntiin

sekä myös eri vähemmistöryh-

miä kuten romaneja ja saame-

laisia.

Määräävä peruste palkitse-

miselle ei ole lasten lukumää-

rä, ja palkittaviksi voidaan esit-

tää myös adoptio- ja sijaisäi-

tejä. Ammatissaan kasvattaji-

na toimiville äitienpäiväkun-

niamerkkiä ei kuitenkaan ole

tarkoitus myöntää.

Myös yksittäiset kansalaiset

voivat tehdä esityksiä ja aloit-

teita äitienpäiväkunniamer-

keistä. Kuitenkin vähintään

puolet esityksistä on oltava

kuntien, järjestöjen tai vastaa-

vien yhteisöjen tekemiä.

Omien lasten tekemissä kun-

niamerkkiesityksissä tulee olla

vähintään kaksi luotettavaa,

toisistaan riippumatonta puol-

tavaa lausuntoa sellaisilta jär-

jestöiltä tai muilta yhteisöiltä,

jotka hyvin tuntevat kyseessä

olevan perheen. Muut omai-

set, tuttavat ja naapurit voivat

olla aloitteellisia, mutta esityk-

sen tekijänä tulee olla viran-

omainen, järjestö tai muu yh-

teisö.

Esitykset tehdään hakemus-

lomakkeille, joita saa kunnan-

virastoista, lääninhallituksesta

ja internetistä nimellä kunnial1

ja kunnial2, osoitteesta: http://

www.lomake.fi.

Hakemukset

toimitetaan ehdokkaan asuin-

paikan mukaan lääninhallituk-

sen sosiaali- ja terveysosastolle

Turkuun, Jyväskylään, Tampe-

reelle tai Vaasaan.

Page 13 - Alueviesti_37_2006