Page 4 - Alueviesti_37

Keskiviikko syyskuun 13. 2006

4

Vammala•Huittinen•Äetsä•Punkalaidun•Vampula•Mouhijärvi•Suodenniemi•Kiikoinen•Kauvatsa•Kokemäki•Köyliö•Säkylä

Jakelulevikki

30.775

kpl

Alueviestillä

tavoitat kaikki!

LAATU-

LEHTI!

K

A

U

P

U

N

K

I

L

E

H

T

I

E

N

L

I

T

O

N

J

Ä

S

E

N

37

JSN

Kaupunkilehtien Liitto ry.n jäsen. ISSN 1236-0619

TOIMITUS: 03-514 1416

Päätoimittaja

Erkki Petman 0500-235 725

Mainospäällikkö

Matti Tolonen 0500-769 261

TOIMISTO:

Hopunkatu 1

38200 VAMMALA

MA-PE klo 8.00-16.00

JULKAISIJA:

Kustannusliike Aluelehdet Oy

SIVUNVALMISTUS:

Keskuskuva Ky, Vammala

PAINOPAIKKA:

Allatum Oy, Pori

Lehden voi tilata jakelualuei-

den ulkopuolelle Suomessa

!

32,00/vuosikerta,

!

10,00/3 kk.

Mikäli lehden

jakelussa on

häiriöitä, ottakaa

yhteys postiin

Puhelimitse vastaanotettuun ilmoituk-

seen mahdollisesti tulevista virheistä ei

lehti vastaa.

Muiden virheiden osalta lehden vastuu

rajoittuu korkeintaan ilmoitushintaan.

Toimitus ei vastaa sitoumuksetta lähe-

tetystä toimitusaineistosta; käsikirjoi-

tuksista, valokuvista tai ääninauhoista

eikä säilytä tai palauta niitä lähettäjälle.

ILMOITUSHINNAT alv 0%

Kaupunkilehtien Liitto on mukana

hyvän lehtimiestavan vaalinnassa

ja sananvapauden puolustamisessa.

Liitto on yksi Julkisen Sanan

Neuvoston taustayhteisöistä.

Hintoihin lisätään alv. 22 %.

Tekstisivut

väri-ilmoitus

"

1,05/pmm

"

1,26/pmm

Takasivu

väri-ilmoitus

"

1,26/pmm

"

1,52/pmm

Etusivu

väri-ilmoitus

"

1,36/pmm

"

1,68/pmm

p. 0200 71000

Toimitus, konttori, myynti

%

03-514 1416

TELEFAX 03-511 3097

E-MAIL:

Toimituksen aineisto:

toimitus@alueviesti.fi

Ilmoitusaineisto:

ilmoitukset@alueviesti.fi

Seurakuntatiedot:

seurakunnat@alueviesti.fi

Järjestöpalstailmoitukset:

jarjestot@alueviesti.fi

ILMOITUKSET

MAANANTAIHIN

KLO 14 MENNESSÄ.

Aluetori-ilmoitukset,

järjestöpalstat ja srk-tiedot

maanantaihin klo 12 mennessä.

ILMOITUSMYYNTI:

Anne Tuimala

050-436 5068

Merja Hietaranta-Mäkinen

050-436 5069

Kun maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

heilautti Karkussa maananataina kättään merkiksi sii-

tä, että Lounais- ja Luoteis-Pirkanmaan vesihuoltohank-

keen alkupaukku voidaan ampua, paikalla ollut väki

saattoi olla todistamssamerkittävää vaihettaPirkanmaan

ympäristökeskuksen ja sen edeltäjien kaikkien aikojen

suurimmassa vesihuoltohankkeessa.

Hyvä vesi tarjoaa mahdollisuuksia elinkeinoelämälle

sekä elämänlaatua nykyisille ja tuleville asukkaille. Kan-

sanedustaja Arto Satonen näkikin nyt olevan aineksia

nauhakaupungin syntymiselle Vammalan ja Mouhijär-

ven Häijään välille.

Koko Pirkanmaan vedenhankinnassa on tarkoitus siir-

tyä vuoteen 2020 mennessä pohja- tai tekopohjaveden

käyttöön. Vammala, Valkeakoski ja Tampere ovat jou-

tuneet käyttämään huomattavan osan pintavettä talous-

vetensä valmistamisessa.

Kun käytetään vettä, samalla tuotetaan myös jätevet-

tä - pienellä viiveellä, mutta aivan varmasti. Pirkan-

maan jätevesien puhdistuksessa on asetettu tavoitteeksi

siirtyä keskitettyyn puhdistamiseen vuoteen 2020 men-

nessä. Tampereen seutu saa uuden keskuspuhdistamon.

Muut keskuspuhdistamopaikkakunnat ovat Valkeakos-

ki, Vammala, Orivesi, Mänttä ja Parkano.

Vaikka vesihuolto ja jätevesien puhdistaminen kehit-

tyvät, kuntalaisille tulee uusia huolia. Yksi ajankohtai-

nen huoli liittyy juuri siihen, mihin Tampereen seutu

puhdistetut jätevetensä laskee. Esimerkiksi Siurossa jär-

jestettiin lauantaina yleisötilaisuus, jossa asiaa mureh-

dittiin.

Se ei ole vitsi, että Tampereen seutu aikoo laskea jäte-

vetensä Kokemäenjoen vesistöön Vammalan yläpuolelle

jaTurku aikoo ottaa talousvetensäKokemäenjoestaHuit-

tisista. Tämä on totista totta, joka asettaa kovat vaati-

mukset niin jätevesien puhdistamiselle kuin tekopohja-

veden valmistamisellekin. Ja siinä sivussa voidaan olla

huolissaan ihan oikean pohjaveden laadusta.

Vesihuoltohankkeen alkupaukkujen jälkeen Karkun

Hoikalla järjestetyssä seminaarissa nousi esiin myös ky-

symys puhdistamolietteestä. Ministeri Juha Korkeaojan

mukaan pelloille lietettä ei ole levitetty, koska pelloille ja

revintoketjuun ei ole haluttu raskasmetalleja. Hänen

mukaansa on oltava täysi varmuus siitä, ettei viemärei-

hin lasketa vaarallisia jätevesiä.

Jätevesien puhdistaminen liittyy lietekysymyksensä

kautta jätehuoltoon ja edelleen biokaasuineen energia-

huoltoon. Ministeri Korkeaojan mukaan energiahuolto

ja jätehuolto tulevatkin kytkeytymään entistä tiiviim-

min yhteen.

Hannu Virtanen

Mahdollisuuksien vesi,

haasteiden jätevesi

Suurten kaupunkikeskus-

ten rinnalle on noussut

2000-luvun alkupuolella voi-

makkaasti kehittyviä keski-

suuria kaupunkiseutuja, ku-

ten Porvoo, Seinäjoki ja Hä-

meenlinna. Ne houkuttele-

vat tuotantoa, työpaikkoja ja

asukkaita alueelleen.

Helsingin seutu on pudon-

nut kasvun ja kehityksen kär-

jestä, selviää Kuntaliiton Ra-

kennemuutoskatsauksesta

2006. Samalla Uusimaa on tip-

punut tuotanto- työllisyys ja

väestökehityksen perusteella

maakuntien keskikastiin.

Voimakkaimmin kehittyviä

maakuntia ovat olleet vuosina

2000-2004 Itä-Uusimaa, Poh-

jois-Pohjanmaa, Pirkanmaa ja

Kanta-Häme. Asemaansa ovat

parantaneet myös Päijät-Häme

ja Etelä-Savo.

Keskittymiskehitys on laan-

tunut 2000-luvun alkupuolel-

ta, mutta alueiden erot ovat

edelleen suuria. Parhaiten ovat

menestyneet kilpailukykyiset

ja verkostoituneet alueet, jot-

ka sijaitsevat edelleen lähinnä

eteläisessä Suomessa. Hei-

koimmin menestyneet alueet

ovat Lapissa ja Itä-Suomessa,

jotka ovat maaseutumaisten

alueiden ohella yhä useammin

teollisia seutuja.

Alueiden kehitystä on mi-

tattu tuotanto-, työllisyys- ja

väestökehityksen perusteella,

Muuttoliikettä

suurten keskusten ja

lähikuntien välillä

BTV-indikaattorilla vuosina

2000-2004.

Muuttajat virtaavat

maaseudulta lähikau-

punkeihin

Maassamuutto on edelleen

määrällisesti suurta, mutta voi-

tot ja tappiot ovat tasaantuneet.

Se on johtanut suurimpien kau-

punkien, kuten Helsingin,

Tampereen ja Oulun väestön-

kasvun hidastumiseen. Muut-

tovirrat eivät ole enää 2000-

luvulla olleet niinkään aluei-

den välisiä kuin suurten kau-

punkien ja lähiseutujen väli-

siä.

Pendelöinti on vilkastunut.

Jo joka kolmas ylittää työmat-

kallaan kunnan rajan. Eniten

pendelöinti on lisääntynyt suu-

rilla keskusseuduilla. Esimer-

kiksi Helsinkiin, jossa on 370

000 työpaikkaa, pendelöi päi-

vittäin 150 000 henkeä muista

kunnista. Helsingistä menee

töihin muihin kuntiin päivit-

täin 58 000 henkeä.

Yli 55-vuotiaiden

työllisyyden kasvu

nopeinta

Vuosien 2000-2004 työpaik-

kakasvu on ollut 5,1 prosent-

tia. Työllisyysasteen nousu on

ollut nopeinta yli 55-vuotiais-

sa. Ikäryhmän työllisyysaste on

noussut vuodesta 2000 lähes 9

prosenttia ja eniten perinteis-

ten kasvukeskusmaakuntien

ulkopuolella.

Palvelut ovat avainasemas-

sa työpaikkakehityksessä. Kai-

kista työpaikoista noin 70 pro-

senttia on palvelutyöpaikkoja

Vuodesta 1999 vuoteen 2004

palvelutyöpaikat ovat kasva-

neet runsaat 9 prosenttia. Yli

kymmenen prosentin kasvuun

on päästy Pohjanmaan, Hä-

meen ja Keski-Suomen maa-

kunnissa.

Pienintä kasvu on ollut Itä-

Suomen maakunnissa, Uudel-

lamaalla ja Lapissa, kaikissa

alle 5 prosenttia. Kärkimaakun-

tien kasvua selittää yrityspal-

velujen kehitys, joka on nope-

aa myös heikoimmilla alueil-

la.

Muu kasvu ei suhteessa

investointien kasvuun

Useat maakunnat, jotka kuu-

luvat tuotannon ja työllisyy-

den kasvuilta parhaimmistoon,

jäävät investointien kasvussa

hännille. Tällaisia ovat esimer-

kiksi Pirkanmaa ja Kanta-

Häme.

Koulutustaso nousee no-

peimmin alueilla, joissa taso

on ollut jo ennestään korkea

lisäten alueiden osaamistason

eroa. Näiden seutujen kehitys

on myös muita voimakkaam-

paa. Tuotekehitysmenot suun-

tautuvat korkean osaamistason

alueille. Suhteessa suurimmat

t&k-menot ovat Pohjois-Poh-

janmaalla, Pirkanmaalla ja

Uudellamaalla.

Vuosittain ilmestyvässä ra-

kennemuutoskatsauksessa ana-

lysoidaan aluekehityksen tilaa

ja tulevia kehitysnäkymiä

muun muassa väestön, tuotan-

non, työllisyyden, osaamisen,

investointien sekä t&k- toimin-

nan suhteen.

Kuiva kesä on jättänyt

sienikorit vielä melko tyh-

jiksi. Säteilyturvakeskuksen

mukaan sienenpoimijoiden

ja -myyjien on kuitenkin

syytä muistaa, että Suomes-

sa löytyy edelleen joista-

kin sienilajeista sellaisia ra-

dioaktiivisen cesiumin pi-

toisuuksia, jotka ylittävät

EU:n asettaman raja-arvon

600 becquereliä kilossa.

Raja-arvo 600 becquereliä

kilossa ei saa ylittyä elintar-

vikkeissa, jotka tuodaan EU:n

alueelle. Komissio suositte-

lee samaa rajaa myös EU:n

sisällä kaupan oleville met-

sämarjoille, -sienille, riistal-

le ja sisävesien petokaloille.

Suomessa luonnontuotteiden

cesium-137 on peräisin

Tshernobylin ydinvoimalai-

tosonnettomuuden aiheutta-

masta laskeumasta.

Metsäsienten cesium-137-

pitoisuuksille on tyypillistä

suuri lajikohtainen ja alueel-

linen vaihtelu. Samaakin la-

jia olevien sienten pitoisuu-

det vaihtelevat paljon eri ke-

ruupaikoilla, joten myyntiin

menevien sienten pitoisuuk-

sien tarkistaminen on tarpeen.

Suomessa on noin 40 pai-

kallista elintarvike- ja ympä-

ristölaboratoriota, joissa voi-

daan mitata elintarvikkeiden

radioaktiivisuuspitoisuuksia.

Mittaukset ovat maksullisia.

Suppilovahveroissa

paljon,

lampaankäävissä

vähän cesiumia

Tavallisimmat sienet voi-

daan karkeasti jakaa cesiumin

oton suhteen kolmeen ryh-

mään. Runsaasti cesiumia si-

sältävissä lajeissa, kuten sup-

pilovahveroissa, mustatorvi-

Myytävien sienien

cesiumpitoisuuksia

syytä mittauttaa

sienissä, rouskuissa, kangas-

tateissa, kehnäsienissä, orak-

kaissa ja mustavahakkaissa

suositusraja saattaa ylittyä

lievänkin laskeuman alueel-

la ja enemmän laskeumaa

saaneilla alueilla suositusra-

jan ylittyminen on jopa to-

dennäköistä.

Korkeimmillaan esimer-

kiksi suppilovahveroiden ja

mustatorvisienien cesiumpi-

toisuudet saattavat olla 2000-

3000 ja mustavahakkaiden

jopa 7000 becquereliä kilos-

sa.

Kohtalaisesti cesiumia si-

sältävien lajien, kuten kanta-

rellien, herkkutattien ja ha-

peroiden pitoisuudet voivat

satunnaisesti ylittää suositus-

rajan eniten laskeumaa saa-

neilla alueilla, mutta yleensä

pitoisuudet jäävät alle rajan

sielläkin.

Kolmannen ryhmän sienis-

sä cesiumin määrät ovat kaik-

kialla selvästi alle suositus-

rajan. Tähän ryhmään kuulu-

via lajeja ovat korvasieni,

lampaankääpä, herkkusieni,

mesisieni, ukonsieni, punik-

kitatti ja voitatti.

Pitoisuuksia voi

pienentää tehokkaasti

Korkeitakin pitoisuuksia

sisältäviä sieniä voi syödä sa-

tunnaisesti, koska tämä ei vie-

lä kasvata ihmisen saamaa

kokonaissäteilyannosta oleel-

lisesti. Keskimäärin suoma-

lainen saa ruuan sisältämäs-

tä cesiumista alle yhden pro-

sentin koko vuotuisesta sä-

teilyannoksestaan, joka on

noin 3,7 millisievertiä.

Jos ravinnoksi käytetään

runsaasti luonnontuotteita

paljon laskeumaa saaneelta

alueelta, voi ruuasta aiheu-

tuva annos olla monikym-

menkertainen keskimääräi-

seen verrattuna. Runsaasti

sieniä käyttävät voivat kui-

tenkin helposti vähentää sie-

nistä saamaansa cesiuman-

nosta jopa 70-80 prosenttia

liottamalla tai keittämällä

tuoreet, kuivatut tai suolatut

sienet runsaassa vedessä ja

hylkäämällä veden. Säteily-

altistusta voi halutessaan pie-

nentää myös suosimalla vä-

hän cesiumia kerääviä lajeja.

Metsämarjoissa

ei juuri suositusrajan

ylityksiä

Mustikassa ja puolukassa

on eniten laskeumaa saaneil-

la alueilla cesiumia keski-

määrin 200 becquereliä kilos-

sa.

Vain eniten laskeumaa saa-

neelta alueelta poimituista la-

koista saattaa satunnaisesti

löytyä suositusrajan ylittäviä

cesiumpitoisuuksia.

Suurimman laskeuman alu-

eet ovat Pirkanmaan, Hämeen

ja Kymenlaakson seuduilla,

kun taas vähän laskeumaa tuli

Itä- ja Pohjois-Suomeen sekä

lounaisrannikolle.

Valtakunnallista kelia-

kiaviikkoa vietettiin 4.-

10. syyskuuta myösVam-

malan seudulla.

Tiistaina tempaistiin oh-

jattu sauvakävelyMouhijär-

vellä Uotsolan kuntoradal-

la Mirva Saarisen ja Tuo-

mo Niemisen ohjaamana.

Keskiviikkona oli koko

perheen kävelytempaus ras-

teineen Huittisissa Kännö-

vuoren maastossa. Tapah-

tuma sai ison joukon mu-

kaan.

Alku- ja loppuverrytte-

lystä vastasiAino Lehtonen.

Keliakiaviikko kokosi

ihmisiä yhteen

Rasteilla ja makkaranpai-

tossa vastuuhenkilöinä oli-

vat myös Jaana Huhtala ja

Heikki Läylönen.

Keliakialiiton juhlavuo-

den teemana on "Arjessa ja

juhlassa - keliakiatyötä 30

vuotta", joten viikko pää-

tettiin

juhlalounaaseen

Vammalan Liekorannassa

sunnuntaina, jossa muistet-

tiin myös pitkään keliakia-

työssä olleita henkilöitä.

Ansiomerkki luovutettiin

muun muassa Vammalan

seudun keliakiyhdistyksen

puheenjohtajalle Ella Savi-

selle.

Maakuntahallitus jakoi

vuoden 2006 Pirkanmaa-

palkinnonTampereen kau-

pungille sen merkittäväs-

tä työstä Pirkanmaan

maakunnan hyväksi.

Maakuntahallitus peruste-

lee palkintoaan seuraavasti:

-Pirkanmaan maakunta ei

olemuodostunut hallintoläh-

töisesti vaan se on kehitty-

nyt Tampereen kaupungin

asiointi- ja vaikutusaluees-

ta Tampereen talousalueek-

si ja sittemmin Pirkanmaan

maakunnaksi Tampereen

kaupungin ympärille.

-Tampereen kaupungin

veturivaikutus ja kehitysdy-

namiikka ovat olleet keskei-

siä tekijöitä koko Pirkan-

maanmaakunnan kehittymi-

selle maan toiseksi suurim-

maksi maakunnaksi ja eu-

rooppalaisittainkinmenesty-

väksi alueeksi.

-Tampereen kaupungilla

on ollut ratkaiseva merki-

tys maakunnallisen yhteis-

toiminnan muodostamises-

sa Pirkanmaan alueella. Se

on koonnut alueen kunnat

yhteistyöhön muiden muas-

sa erikoissairaanhoidon,

mielenterveystyön, kehitys-

vammahuollon, ammatilli-

sen koulutuksen, kesäyli-

opistotoiminnan, seutusuun-

nittelun ja maakuntaliittotoi-

minnan aikaansaamiseksi.

-Se on ollut keskeinen toi-

mija yhteistyömuotojen

edelleen kehittämisessä ja

modernisoimisessa sekä uu-

sien yhteistyömuotojen ai-

kaansaamisessa kunkin ai-

kakauden tarpeidenmukaan.

-Tampereen kaupungin

johtavat toimijat, luottamus-

henkilöt ja virkamiehet ovat

eri aikoina, niin yhteistyön

syntyvaiheissa kuin nyky-

äänkin, olleet keskeisissä

rooleissa maakunnallisessa

yhteistyössä ja antaneet ku-

kin erikseen ja kaikki yh-

Pirkanmaa-palkinto

Tampereen kaupungille

dessä voimakkaan panok-

sensa maakuntamme hyväk-

si.

Palkintona luovutetun

maakunnallisen symbolin

Pirkka-puun ottivat perjan-

taina vastaan Tampereen

kaupungin puolesta Tampe-

reen kaupunginvaltuuston

puheenjohtaja HannaTainio,

Tampereen kaupunginhalli-

tuksen puheenjohtaja Timo

P. Nieminen sekä johtaja

Pekka Palola. Palkinnon luo-

vuttivat maakuntahallituk-

sen puheenjohtaja Risto

Koivisto ja maakuntajohta-

ja Jussi V. Niemi.

Pirkanmaa-palkinto on

jaettu vuosittain yksityisel-

le henkilölle, yhteenliitty-

mälle tai yhteisölle, joka on

toiminnallaan merkittävästi

edistänyt Pirkanmaan tun-

nettavuutta, pirkanmaalais-

ta identiteettiä tai elinolosuh-

teiden kehittämistä Pirkan-

maalla.

Aikaisemmat palkinnon

saajat ovat Pirkanmaan TE-

VANAKE-projekti (1996),

tutkimusjohtaja Yrjö Neu-

vo (1997), Pirkan Hiihto ry

(1998) sekä Tyrvään seura-

kunta työstään Pyhän Ola-

vin kirkon jälleenrakennuk-

sen hyväksi (1999) ja Tam-

pereen Oopperatoimintasää-

tiö (2000), metsähallituksen

Parkanossa päätoimipaik-

kaansa pitävä Länsi-Suomen

luontopalvelualue Seitsemi-

sen kansallispuiston kehit-

tämisestä (2001),Aamulehti

(2002), Saarioinen Oy

(2003), Mäntän kuvataide-

viikot / Mäntän kuvataiteen

ystävät ry (2004) sekä Finn-

Medi Tutkimus Oy (2005).

Maakuntahallitus on päät-

tänyt jatkaa Pirkanmaa-pal-

kinnon jakamista vuosina

2007-2016.

Pirkanmaan palkinnon

luovutetaan jatkossakin vuo-

sittain osana Pirkan Päivän

ohjelmaa.

Syksyn ylioppilaskir-

joitukset alkoivat maa-

nantaina. Tutkintoon on

ilmoittautunut enem-

män suorittajia kuin mi-

nään aiempana syksynä:

39400.

Osallistujien määrä on

yli 2 700 henkilöä suurem-

pi kuin viime syksynä,

Syksyn yo-kirjoitukset

alkoivat maanantaina

Ylioppilastutkintolauta-

kunnasta kerrottaan.

Viimeiseen nykymuo-

toiseen äidinkielen kokee-

seen on ilmoittautunut lä-

hes tuplamäärä osallistu-

jia syksyyn 2005 verrat-

tuna. Ylioppilaskirjoituk-

set alkoivat vieraiden kiel-

ten kuullunymmärtämis-

kokeilla.

Page 4 - Alueviesti_37_2006