Page 10 - Alueviesti_19

10

Keskiviikko toukokuun 9. 2007

Tarkoitus olisi saada aikaan

yksi kokonaisuus, joka antaa

paremmat mahdollisuudet

kehittää alueen museotoi-

mintaa ja pyrkii säilyttämään

museoiden valtionosuudet.

Emil Cedercreutzin mu-

seo- ja kulttuurikeskus on

Harjavallan

kaupungin

hallitsema ja Emil Ceder-

creutzin säätiön omistama

kokonaisuus.

Harjavallan

kaupungin talousarviossa on

varattu 386 000 euroa muse-

on kuluvan vuoden käyttöön.

Museo saa valtionosuutta

seitsemän henkilötyövuoden

mukaa.

Museossa on neljä museo-

alan koulutuksen saanutta

henkilöä.

Huittisten museo on Huit-

tisten kaupungin omistama

museo.

Kuluvan vuoden talous-

arvio on 71 200 euroa. Val-

tionosuutta se saa kahden

henkilötyövuoden mukaan.

Museoalan koulutuksen saa-

neita henkilöitä on yksi.

Museolaki muuttui

Museolain muutoksen myö-

tä tarvitaan kaksi museoalan

koulutuksen saanutta henki-

löä, jotta museo olisi valti-

onosuuskelpoinen. Opetus-

ministeriö katsoo myös, että

Suomessa on liian paljon

pieniä museoita. Niitä pitäisi

yhdistää suuremmiksi ja toi-

mintakelpoisimmiksi koko-

naisuuksiksi.

Kuluvan vuoden aikana

on tarkoitus muuttaa Emil

Cedercreutzin museo- ja

kulttuurikeskuksen

tulos-

aluetta uuteen tulosyksikkö-

jakoon ja sen sisällä uusiin

vastuualueisiin.

Mahdollinen Huittisten

museon yhdistäminen sopii

uuteen tulosyksikköjakoon.

Molemmissa museoissa ovat

vahvasti esillä paikkakun-

nille ja koko maalle erittäin

tärkeät henkilöt. Samoin ku-

vanveiston osuus museoissa

on oleellinen.

Myös kulttuurihistorial-

liset kokoelmat täydentävät

toisiaan.

Tällä hetkellä Emil Ceder-

creutzin museo- ja kulttuu-

rikeskus tulosalue on jaettu

taidemuseoyksikköön

ja

kulttuurikeskusyksikköön.

Kulttuurikeskusyksikkö si-

sältää sekä kansatieteellisen

museon että yleisen kulttuu-

ritoiminnan Harjavallassa.

Selkeyden vuoksi siirryt-

täisiin yhteen Emil Ceder-

creutzin museo -tulosyksik-

köön.

Tämän yksikön sisällä

toiminta jaettaisiin vastuu-

alueisiin, jotka olisivat taide-

museo ja taiteilijakoti Har-

jula, Maahengen temppeli,

joka sisältää kansatieteelliset

kokoelmat sekä kulttuuri-

keskus.

Huittisten museon voitai-

siin tässä tapauksessa liittää

toiseksi itsenäiseksi tulosyk-

siköksi.

Huittisten osalta tähän

yhteiseen tulosalueeseen tu-

lisi vain museolain alaisuu-

teen liittyvä toiminta.

Itsenäiset

vastuuhenkilöt

Harjavalta ja Huittinen hoi-

taisivat omien kulttuurilau-

takuntiensa

alaisuudessa

ne toiminnot, jotka liittyvät

lakiin kunnallisesta kulttuu-

ritoiminnasta. Molemmilla

tulosyksiköillä olisi itsenäi-

set vastuuhenkilöt, jotka

olisivat hallinnollisesti Emil

Cedercreutzin museo- ja

kulttuurikeskuksen tulosalu-

een johtajan alaisia.

Tulosyksiköt

toimisivat

itsenäisesti, mutta yksikkö-

jen välinen yhteistoiminta

olisi tärkeää. Museot voisivat

hyödyntää toistensa tietoja

ja toimintoja.

Yhteishankinnoista, yh-

teisestä markkinoinnista ja

tiedottamisesta sekä konser-

voinnista olisi taloudellista

hyötyä.

Huittisten

pienemmän

yksikön osalta pystyttäisiin

keskittymään enemmän itse

museotyöhön, kun hallin-

nointi jäisi selvästi vähem-

mälle.

Yhdistymisellä saataisiin

aikaan alueellinen museo-

kokonaisuus, jolla olisi val-

takunnallisesti merkittävät

erityiskokoelmat. Yhdessä

museoilla olisi jopa mah-

dollisuus kasvattaa valtion-

osuuksia.

Talousarviot olisivat yksi

kokonaisuus, joka jaettaisiin

tulosalueen sisällä omille yk-

siköilleen.

Harjavallan ja Huittis-

ten kaupungit sitoutuisivat

myöntämään yhteiseen bud-

jettiin vähintään sellaisen

rahamäärän, että museoiden

valtionosuudet

pystytään

säilyttämään vähintään sa-

mana kuin tällä hetkellä.

Huittisten museon toi-

minta pyörisi rahalla, jonka

Huittisten kaupunki sille

myöntäisi.

Harjavalta sitoutuisi vas-

taavasti samaan. Huittinen

sitoutuisi myös maksamaan

sovittavan määrän hallin-

nointikuluista.

Huittisten

museon henkilöstö siirtyisi

Harjavallan kaupungin palk-

kalistoille vanhoina työnte-

kijöinä.

Päätäntävalta

asioista

olisi Harjavallan kulttuu-

rilautakunnalla. Huittisten

kaupunginvaltuusto

valit-

sisi lautakuntaan yhdestä

kahteen jäsentä. He olisivat

läsnä päättämässä asioista,

jotka koskevat Huittisten

museon toimintaa.

Hallitusneuvotteluissa päätettiin keventää tun-

tuvasti perintöveroa. Kun valtion talouden

liikkumavara ei tässä vaiheessa mahdollistanut

perintöveron poistamista kokonaan, oli kes-

kityttävä korjaamaan perintöveron pahimpia

epäkohtia. Näitä olivat alhainen perintöveron

alaraja, perintöveron haitallisuus yritysten ja

maatilojen sukupolvenvaihdoksissa, sekä lesken

ja alaikäisten perinnönsaajien vaikea asema.

Perintöveron alaraja on nyt 3400 euroa, joten

jo varsin pienistäkin perinnöistä menee siten

vero. Alarajan nostaminen esimerkiksi kuusin-

kertaiseksi vapauttaisi perintöverosta kokonaan

ne perinnöt, joissa perintö jää arvoltaan alle 20

000 euron. Tuntuva tasokorotus alarajaan on si-

ten perusteltu.

Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle yli 70

000 suomalaista pienyritystä uhkaa jäädä vaille

jatkajaa. Samalla sadattuhannet näissä yrityk-

sissä töissä olevat työntekijät uhkaavat menet-

tää työpaikkansa. Uudessa esityksessä perintö-

vero poistuu yritysvarallisuuden osalta. Kyse

on vain yritysvarallisuutta, ei yrittäjän yrityk-

sen ulkopuolista henkilökohtaista omaisuutta,

kuten esim. asunnosta. Jos yritysvarallisuuden

perinyt myöhemmin myy yrityksensä, niin hän

luonnollisesti joutuu maksamaan siitä myynti-

voittoveron. Koko uudistuksen tarkoitus on siis

vain ja ainoastaan edesauttaa yrityksen jatku-

mista ja siten työpaikkojen säilymistä.

Maatilojen sukupolvenvaihdoksissa tullaan so-

veltamaan samaa käytäntöä, kuin yritysten su-

kupolvenvaihdoksissakin. Ainoa poikkeus on

siinä, että maataloudessa tilan päärakennus las-

ketaan tilaan kuuluvaksi ja siten perintöverosta

vapaaksi. Metsätilojen osalta perintöverosta va-

pautuvat todennäköisesti vain ne, jotka ovat jo

vuosia saaneet pääasiallisen ansiotulonsa met-

sästä.

Kaikkein kohtuuttomimpaan tilanteeseen pe-

rintöveron takia voivat joutua leski ja alaikäiset

lapset. Sen vuoksi on oikeudenmukaista säätää

niin, että leski ja alaikäiset lapset vapautetaan

perintöverosta, joka kohdistuu heidän omaan

asuntoonsa. Ei ole oikein, että leski tai alaikäi-

set lapset joutuvat läheisensä kuoleman vuoksi

muuttamaan perintöveron takia omasta asun-

nostaan. Tämän epäkohdan korjaamisesta val-

litsee eduskunnassa laaja yksimielisyys.

Uusi hallitus on pitkästä aikaa ensimmäistä

kertaa tuntuvasti keventämässä perintöveroa.

Ne painopisteet, joihin veronkevennykset koh-

distetaan, on taitavasti valittu. Perintöveron

poistumisessa ei vielä päästy maaliin asti, mutta

juoksutermiä lainaten takakaaressa ollaan jo.

On otettu enemmän kuin ensimmäiset askeleet,

sillä kerralla mentiin puoliväliin asti.

Arto Satonen

Perintö-

verotuksen

epäkohtia

korjataan

Vammala koulutti kotihoitajia Virossa

Karkun kotitalous- ja sosi-

aalialan oppilaitoksen nel-

jä opettajaa kävi Virossa

kouluttamassa kotihoidon

työntekijöitä.

Virolais-

ten yhteistyökumppanien

into oman ammattitaidon

kehittämiseen on kova ja

koulutusyhteistyön toivo-

taan jatkuvan.

Kuusikymmentä kotihoidon

työntekijää Keski-Viron kun-

nista oli huhtikuun lopussa

kokoontunut neljäksi päiväksi

Pıltsamaan ammattikoululle

aloittamaan vuoden kestois-

ta, työn ohella toteutuvaa ja

oman työn kehittämiseen täh-

täävää täydennyskoulutusta.

Koulutuksen toteuttamisesta

vastaa virolainen sosiaalialan

kehittämiskeskus

ERKAS.

Vastuuhenkilönä toimii pro-

jektipäällikkö Helle Lepik,

joka on karkkulaisille tuttu jo

yli kymmenen vuotta jatku-

neesta yhteistyöstä. Yhteistyö-

tä on näiden vuosien kuluessa

toteutettu lähihoitajaopiskeli-

joiden ja opettajien työssäop-

pimisen sekä alan työntekijöi-

den koulutuksen merkeissä.

Opettajat Anita Eskola,

Raili Hakala, Leena Seppänen

ja Klenja Tiitsar vastasivat

koulutuksesta kahden päivän

ajan. Koulutuksen aiheina oli-

vat suomalaisen kotihoitotyön

menneisyys, nykyisyys ja tule-

vaisuus, työmenetelmät, työn-

tekijöiden työssäjaksaminen

ja oman työn arviointi. Kou-

lutusaineiston tuottamiseksi

opettajat olivat haastatelleet

Sastamalan Perusturvakun-

tayhtymän yhden Vamma-

lan alueryhmän kotihoidon

työntekijöitä ja kotihoido-

nohjaajia Anja Luukkaista ja

Senja Heikkilää. Vammalalai-

silta pitkän alan kokemuksen

omaavilta työntekijöiltä saa-

tiin koulutuksen toteuttami-

seen arvokasta tietoa, jonka

avulla käytännön kokemusten

vertailu koulutustilaisuudessa

oli mahdollista.

Vammalassatyypillinenko-

tihoidon asiakas on 85 vuotta

täyttänyt, hyvissä oloissa yksin

asuva, jossain määrin muista-

maton, päivittäisissä toimin-

noissaan jatkuvaa apua tar-

vitseva henkilö, jolla on useita

sairauksia. Virossa tyypillinen

kotihoidon asiakas eroaa tästä

siten, että hän on iältään kym-

menkunta vuotta nuorempi ja

asuu meidän iäkkäisiin asiak-

kaisiimme verrattuna puut-

teellisissa oloissa. Virolaisen

kotihoidon työntekijän koti-

käynti asiakkaan luo alkaakin

usein puita kantamalla ja vettä

lämmittämällä.

Erityisaiheena

koulu-

tuksessa oli ergonomia ko-

tihoitotyössä.

Työntekijän

näkökulmasta työolosuhteet

asiakkaiden kodeissa vaih-

televat. Työssäjaksamisen ja

oman työkyvyn ylläpitämi-

sen kannalta on kiinnitettävä

huomiota työergonomiaan.

Koulutuksessa paneuduttiin

asiakkaan nostamisen ja siir-

tämisen erityiskysymyksiin

ja apuvälineisiin, joilla työn

kuormitusta on mahdollisuus

vähentää.

Koulutukseen osallistunei-

ta viehätti erityisesti karkku-

laisten

koulutusmateriaali,

jossa asioiden käsittely perus-

tui pääasiassa valokuviin. Yh-

teinen kielikin koulutukseen

osallistuneilla ja kouluttajilla

oli tulkin ansiosta. Koulutuk-

sen toteuttamiseen osallistu-

neista opettajista Klenja Tiit-

sar on syntyjään virolainen ja

tuntee hyvin sekä virolaisen

että suomalaisen sosiaali- ja

terveydenhuollon. Keskuste-

lu tulkin välityksellä sujuikin

mutkattomasti.

Viron kotihoidon työnteki-

jöistä osa on tullut työhönsä

ilman alan ammatillista pe-

ruskoulutusta. Kotihoitotyön

kehittäminen edellyttää, että

alan työntekijöitä koulutetaan.

Halukkuutta

koulutukseen

hakeutumiseen on, mutta

koulutuksen toteuttamisek-

si tarvitaan varoja. Matkalla

keskusteltiinkin koulutusyh-

teistyön

jatkamismahdolli-

suuksien selvittämisestä jon-

kinlaisen projektirahoituksen

avulla. Karkun kotitalous- ja

sosiaalialan oppilaitoksella on

valmiudet koulutusprojektin

toteuttamiseen.

Raili Hakala

Karkun kotitalous-

ja sosiaalialan oppilaitos

Osanottajat harjoitte-

livat nosto- ja siirto-

tekniikoita.

Koulutukseen osallis-

tui kuutisenkymmen-

tä kotihoidon työnte-

kijää.

Koulutusjärjeste-

lyistä vastasi pro-

jektijohtaja

Helle

Lepik.

Huittinen ja Harjavalta yhdistämässä museonsa

Huittisten kaupunki esittää Harjavallan kaupungille,

että Emil Cedercreutzin museo- ja kulttuurikeskus sekä

Huittisten museo yhdistettäisiin yhdeksi hallinnollisek-

si kokonaisuudeksi.

Huittisten museo esittelee näyttävästi kuvanveistäjä Lauri Leppäsen tuotantoa. Har-

javalta tunnetaan taas Emil Cedercreutzin tuotannon esillepanosta.

Page 10 - Alueviesti_19_2007