Page 25 - Alueviesti_23_2007

ALUEVIESTIN PALVELUHAKEMISTO
Silmälääkäripalvelut
Näillä
sivuilla
alueen
parhaat
palvelut!
Siivous- ja kotipalvelut
Tieisännöinti
Tilitoimistot
Työtarjouksia
Kuljetuspalvelu
Työtarjouksia
Rakennuspalvelut
Alueviestin
palvelu-
hakemistossa
ilmoitat
edullisesti
ja tehokkaasti Työtarjouksia
Valokuvaamot
Yhdessä matkalla
Äetsän 9C...
Jatkoa sivulta 23
Torstaiaamuna saavuimme
kymmenen aikoihin Kor-
keasaareen. Siellä saimme
vapaasti kierrellä ja kuvata
eläimiä. Tapasimme siellä
esimerkiksi apinoita, tiike-
reitä ja leijonia sekä erilaisia
matelijoita ja papukaijoja.
Torstaina ruokailimme Kor-
keasaaren Ravintola Pukissa.
Täyttävän ruoan jälkeen pa-
lasimme Helsinkiin, ja myö-
hemmin pääsimme vierai-
lulle eduskuntataloon. Siellä
Arto Satonen ja hänen nuori
miesavustajansa Tommi Uit-
ti kertoivat, mitä valiokunnat
tekevät ja miten eduskunta
toimii. Kuulimme, että sy-
vällä maan alla eduskunnal-
la on oma sauna, jota saavat
käyttää aivan kaikki muut
eduskunnassa työskentelevät
henkilöt lukuun ottamatta
kansanedustajien avustajia.
Kummallista. Arto Sato-
nen kertoi nähneensä myös
presidentin saunatakissaan.
Seurasimme myös eduskun-
nan kyselytuntia hetken ver-
ran.
Ennen lähtöämme saimme
omavalintaisesti joko kahvia
tai mehua pullan kera. Arto
Satonen avustajineen näytti
myös eduskunnan hienon,
mutta vaarallisen hissin.
Siinä ei ole ovia, vaan sinne
vain hypätään, ja sitten hy-
pätään taas pois kohdassa,
johon haluaa jäädä.
Kaikkien otettua muis-
toksi Eduskunta 100 vuotta
-kynän astuimme ulos edus-
kunnan ovista ja jatkoimme
matkaamme kohti Hesbur-
geria. Siellä epätoivoinen
Ilkka-myyjä otti vastaan
viidentoista tytön ja kahden
aikuisen naisen tilaukset ja
hiki hatussa toimitti ne pöy-
tiin. Illalla etsittiin vielä tuli-
aisia ja itselle jotakin pientä
kivaa.
Perjantaiaamuna he-
räsimme apein mielin, sillä
tänään olisi se päivä, kun 9C
jättäisi Sokos-hotelli Presi-
dentin ja sen herkullisen aa-
mupalan ja mukavat sängyt.
Viimeisen kerran pesimme
hampaat ja meikkasimme
hotellihuoneissamme, ja
viimeisen kerran lähdimme
kohti aamupalan herkullista
tuoksua.
Ei sitä tosin neljänteen
kerrokseen kovin hyvin hais-
tanut…
Viimeisen kerran lähdim-
me kaveriporukalla kiertele-
mään lähikauppoja, ja kohta
koittikin se hetki, kun 15
retkestään iloista tyttöä astui
hotellin ulko-ovista ulos ja
suuntasi kohti juna-asemaa.
Matka junalla Tampereelle
sujui kuin sumussa. Muistel-
tiin, mitä oltiin retkellä tehty
ja mikä oli ollut mukavinta.
Tampereelle päästyämme
vaihdoimme junaa, ja matka
jatkui kohti tutun turvallista,
pientä Vammalaa.
Se junamatka sujui kuin
siivillä, vaikka porukka oli-
kin väsynyttä.
Väsyneinä ja raskain kan-
tamuksin 9C jatkoi matkaan-
sa kukin omaan suuntaansa,
takaisin kotiin.
Niina Jalo,
9C-luokan oppilas
Tässä koko luokka posee-
raa Tiedekeskus Heurekan
edustalla.
Sara Ketola ja Salla Kan-
kaanpää esittelevät kau-
nista tyynyliinaa.
Kangasrullat lyötiin rahoiksi
Jokaisen tytön unelma on elää päivä prinsessana. 15 tytön
yhteinen unelma on elää kokonainen kouluviikko parem-
min kuin rinnakkaisluokkalaiset. Tämä unelma toteutui,
mutta se vaati myös hintansa. Koska oravannahoilla mak-
saminen ei nykypäivänä enää onnistu, teimme sen sijaan
kovaa myyntityötä.
Aluksi myimme perinteisiä
keksejä, suklaapatukoita ynnä
muuta sellaista. Kahden vuo-
den jälkeen tämä kuitenkin al-
koi ärsyttää naapureiden lisäksi
myös meitä myyjiä, sillä omien
kaappiemme lisäksi sukulais-
tenkin kaapit jo pursusivat eri-
laisia makeisia. Onneksemme
olimme saaneet luokanvalvo-
jaksi taitavan käsityönopetta-
jamme Leena Salmin, jonka
pään päällä oli eräänä päivänä
välähtänyt kirkas ajatuslamp-
pu: TYYNYLIINAT!
Luokkamme tytöt ovat aina
taitavia ja huolellisia, mutta
erityisesti silloin, kun tiedäm-
me saavamme tekemästäm-
me työstä rahaa. Rahan kiilto
silmissä katselimme valkoisia
kangasrullia, joita Leena oli
eteemme tuonut. Näistä tulisi
sata tyynyliinaa kutakin rullaa
kohti.
Ensimmäisen kuvan piir-
si luokkamme lahjakas tyttö.
Seuraava oli luokanvalvojam-
me luomus. Innolla osa tytöis-
tä alkoi mitata ja repiä kangas-
paloja, toiset nyppivät lankoja
revityiden kankaiden reunois-
ta. Muutama tyttö taitteli tyy-
nyliinoja painamista varten.
Yksi kerrallaan tyynyliinat
painettiin ja ripustettiin kuivu-
maan. Kun kuva oli kuivunut,
se silitettiin, nuppineuloitettiin
ja siirrettiin pinoon, joka meni
ompelupisteeseen.
Aluksi meillä oli kak-
si saumuria käytössä, mutta
myöhemmin vain yksi oli toi-
mintakunnossa. Saumuri su-
risi ja pikkuhiljaa kangaspalat
alkoivat näyttää tyynyliinoil-
ta. Seuraavaksi oli vuorossa
tyynyliinojen kääntäminen ja
saumojen tarkastaminen. Sit-
ten oli loppusilityksen vuoro
ja viimeinen taittelu. Oli upeaa
nähdä työn tulos!
Tyynyliinoja tehtiin aina
koulupäivän jälkeen, ja joskus
välituntisinkin kävimme silit-
tämässä ja ompelemassa. 2-3
bonustunnin jälkeen olimme
tietysti väsyneitä mutta onnel-
lisia, sillä olimme tyytyväisiä
kättemme jälkeen. Yhteensä
kolme kertaa painoimme eri-
laisia tyynyliinoja, sillä aina
vaan tuntui siltä, että tyyny-
liinat loppuivat kesken. ”Jou-
lumallistoomme” kuuluivat
eriväriset lampaat, ”välimallis-
toomme” sinipunaiset perho-
set ja viimeisimpään ja myös
viimeiseen ”kevätmallistoom-
me” painoimme keväiset kelta-
oranssit perhoset.
Kaikkiaan painoimme 400
tyynyliinaa, ja kaikki on myös
myyty. Hinta pysyi seitsemäs-
sä eurossa loppuun asti, vaik-
ka yhteiskuntaopissa olemme
saaneet lukea, miten suuri
kysynnän kasvu usein nostaa
hintoja. Olemme myös pitä-
neet huolen siitä, että jokaisen
opettajan taloudesta löytyy vä-
hintään yksi tyynyliina.
Ilman luokanvalvojaamme
tämä urakka ei olisi onnistu-
nut. Kankaan muuttaminen
rahaksi vaati meiltä, mutta
myös Leenalta monia ylimää-
räisiä tunteja koululla työs-
kentelyä. On myös hyvä kiit-
tää muita opettajia, jotka ovat
kiitettävästi kestäneet nuoria
myyjiä. ”Katso! On taas tehty
uusia tyynyliinoja! Osta!”
Salla Kankaanpää
Juuri 9. luokan päättänyt
kesälomalainen