Page 16 - Alueviesti_23

16

Keskiviikko kesäkuun 6. 2007

Kiikoislainen Heikki Knuuti-

la tapaa erikoisen karavaanin

Kiikoisten ABC:llä. Kuultu-

aan, että päivämatkaa on vielä

jäljellä vajaa parikymmentä

kilometriä hän vinkkaa, että

Kiimajärvellä olisi varmasti

mukava paikka levähtää yön

yli. Hän varmistaa asian soit-

tamalla Lea ja Antti Yrjölälle.

Vieraanvarainen pariskunta

innostuukin asiasta heti ja

lupaa olla kulkureita vastassa

tienhaarassa.

Kuluu muutama tunti, sit-

ten kuuluu kavioiden kopse.

Vankkurit ajetaan parkkiin

tasaiselle alueelle ja seitsen-

henkinen perhe purkautuu

vankkureista ja kuskinpukil-

ta. Jokainen tuntuu tietävän

tehtävänsä.

Ensimmäiseksi

kuitenkin hoidetaan kolme

komeaa norjanvuonohevos-

ta. Perheen isä Finn näyttää

tyytyväiseltä, kun Yrjölässä

on tarjolla valmis laidun he-

vosille. Päästyään vapaaksi

Dysches, Freja ja Claus pieh-

taroivat innoissaan ja alkavat

tyynesti syödä ruohoa.

Päätös lähteä oli

perheelle helppo

Husted Nissenin perhe, äiti

Helle, isä Finn sekä lapset

Ste%en, Stig, Nick, Michelle

ja Schalaco elävät nyt varsin

erilaista elämää, kuin reilu

vuosi sitten. Parin sadan ne-

liön omakotitalo on vaihtunut

kahdeksan neliön vankkurei-

hin ja koulun penkillä istu-

minen itseopiskeluun netin

kautta. Kiireestä on tullut tun-

tematon käsite. -Miehelläni

oli rakennusalan yritys ja it-

selläni matkamuistomyymälä.

Olimme aina töissä ja aina kii-

reisiä, Helle kertoo. -Olimme

kyllä haaveilleet tämänlaisesta

reissusta. Että sitten eläkkeellä

ollessamme ajamme hevos-

vankkureilla Nordkappiin ja

takaisin. Isäni kuolema pisti

kuitenkin ajattelemaan, että

miksi siirrämme haaveemme

hamaan tulevaisuuteen, jota

ei ehkä tulekaan, hän jatkaa.

Päätös syntyi lopulta hel-

posti, lapsetkaan eivät pistä-

neet juuri vastaan. Yritykset

myytiin, samoin koti, autot

ja suurin osa omaisuudesta.

Finn-isä rakensi vankku-

rit ja lähtö Etelä-Tanskasta,

Haderslevistä tapahtui hei-

näkuussa 2006. Takaisin on

määrä olla joskus loka-mar-

raskuussa. Sitä ennen matka

vie kuitenkin vielä Viroon,

Latviaan, Liettuaan, Puolaan

ja Saksaan.

Yhdessäolo perheenä

matkan parasta antia

14-vuotias Michelle kertoo,

että matkassa hienointa on ol-

lut yhdessäolo perheenä. Äiti-

Hellekin myöntää, että päätös

heittäytyä pois oravanpyöräs-

tä ja kiireestä on ollut parasta,

mitä perhe on koskaan tehnyt.

-Tunnemme toisemme nyt

ihan eri tavalla. Tottakai välil-

lä kinastellaan, mutta olemme

oppineet käsittelemään suut-

tumustammekin avoimesti ja

rehellisesti. Puhallamme yh-

teiseen hiileen ja teemme asi-

oita yhdessä, hän miettii.

Kuusivuotias

Schalago

tulee näyttämään minulle

kiinnisaamaansa ötökkää. 17-

vuotias Nick ja 15-vuotias Stig

ottavat pyöränsä vankkurien

katolta ja lähtevät tutustu-

maan lähiseutuun.

Parikymppinen

Ste%en

päästää Minnie-koiran tar-

peilleen. Ste%en ei ole perheen

mukana koko aikaa, sillä opis-

kelu yliopistossa vaatii hän-

tä oleskelemaan osan aikaa

Tanskassa.

Husted Nissenin perhe ih-

mettelee kovasti sitä sydämel-

lisyyttä, jota ovat kohdanneet

erityisesti Suomessa. -Vieraat

ihmiset ovat tarjonneet meille

leiripaikkaa ja kutsuneet ko-

tiinsa syömään ja kahvittele-

maan. Olemme myös saaneet

hyviä vinkkejä paikoista, mis-

sä voisimme leiriytyä, Helle

kertoo. -Ja juttuja meistä on

tehty lukuisiin eri lehtiin, jopa

televisoon, Michelle lisää.

Sauna ja uinti

kruunaavat päivän

Tanskalaiskulkurit ihastelevat

Yrjölöiden komeaa kirsita-

loa. Finn, rakennusmies kun

on ammatiltaan, hämmästyy

kuullessaan, että talon isäntä,

Antti Yrjölä on niin suunnitel-

lut kuin tehnytkin talon lähes

kokonaan itse. Ihastusta he-

rättävää lisäksi Antin tekemät

luontoelokuvat, joita vieraille

näytetään. He pääsevät myös

katselemaan joutsenen puuhia

pesällään, kun Antti suuntaa

järeän kaukoputken Kiimajär-

ven rantakaislikkoon.

Talon emäntä Lea tou-

huaa vieraille iltapalaa, joka

tuntuukin maistuvan pitkän

päivän jälkeen. Tanskalais-

perheen tytär Michelle poimii

kiitokseksi kauniin kimpun

luonnonkukkia vieraanvarai-

selle Yrjölän pariskunnalle.

Iltaa jatketaan vielä An-

tin lämmittämässä rantasau-

nassa ja vieraille opetetaan

myös vihtomisen ihanuutta.

Kiimajärven viileähkö vesi ei

matkalaisia haittaa. Sauna ja

uiminen tekevät varmasti hy-

vää, sillä edellisen yön he ovat

viettäneet maantien varressa.

Puolenyön tietämillä perhe

alkaa vetäytyä yöpuulle. Osa

vankkureihin, osa telttaan.

Yksi ikimuistoinen päivä

kiireetöntä kulkurin elämää

on taas takana, monta vielä

edessä. Kiimajärven kesäyössä

kuuluu enää kurjen kutsuva

huuto.

Maija Latva

Kiimajärven Yrjölässä matkalaisille tarjottiin leiripaikka, lämmitettiin rantasauna ja näytettiin luontokuvia

Tanskalaisperhe hyppäsi oravanpyörästä ja

lähti kiertämään Itämerta hevosvankkureilla

Kiikoisissa Pohjanmaantiellä moni hieraisi silmiään

torstaina. Kolmen norjanvuonohevosen vetämät vank-

kurit etenevät verkkaisesti viiden kilometrin tuntivauh-

tia. Husted Nissenin perheellä ei ole kiire mihinkään.

Pysähdytään, kun siltä tuntuu. Tai hevosista tuntuu.

Päivässä matkaa taitetaan 20-30 kilometriä. Kaiken

omaisuutensa, myös kaksi yritystään, myynyt perhe on

omien sanojensa mukaan tehnyt elämänsä parhaan pää-

töksen: olla yhdessä perheenä. Ensi kuussa matkalla on

oltu jo vuosi.

Husted Nissenin perhe on yhtä mieltä siitä, että päätös heittäytyä pois oravanpyörästä

ja kiireestä on ollut parasta, mitä he ovat tehneet.

Michelle tarkistaa erityisen hyvin kohdat, joihin saattaa tulla val-

jaiden hankautumia.

Schalago, pieni kulkuri.

Parin sadan neliön omakotitalo on vaihtunut kahdeksan neliön vankkureihin ja kou-

lun penkillä istuminen itseopiskeluun netin kautta, mutta 17-vuotias Nick ja 15-vuo-

tias Stig ovat tyytyväisiä. -Michelle oli ainoa meistä, joka epäili, että tulee liian ikävä

kavereita, pojat paljastavat siskostaan.

Perheen isä Finn on rakentanut vankkurit itse. Katolla kulkee kä-

tevästi polkupyörät ja heinäpaalit.

Karavaani saapumassa Kiimajärven kauniisiin rantamaisemiin.

Kiikoisissa Pohjanmaantiellä moni hieraisi silmiään torstaina

nähdessään erikoisen kuljetuksen.

Vuonohevonen

Norjanvuonohevonen (myös vuonohevonen) on hevos-

rotu, joka kaikista kesyhevosista muistuttaa siimoineen

ja tummaraitaisine jalkoineen eniten alkukantaista

mongolianvillihevosta eli przewalskinhevosta. Vuo-

nohevonen on vaaleankellertävän ja mustavalkojouhi-

sen hallakkovärinsä vuoksi melko helposti tunnistetta-

va rotu. Lisäksi vuonohevosten harja on viikinkiajoista

lähtien ollut tapana leikata tunnusomaisesti pystyksi

siten, että keskellä olevat tummat jouhet tulevat näky-

viin.

Viikingit veivät vuonohevosia Skotlannin läntisille

saarille ja Islantiin. Vuonohevosia kasvatetaan Poh-

joismaissa, pääasiassa Norjassa. Nykyaikoina niitä on

viety myösTanskaan, Saksaan ja muihin Keski-Euroo-

pan maihin, joissa niiden kestävyyttä pidetään suuressa

arvossa.

Vuonohevoset on alkujaan kehitetty työhevosiksi.

Tiivisrunkoisina ja vahvoina ne ovat monikäyttöisiä: ne

sopivat työhevosiksi vuoristotiloille traktorien asemas-

ta, kuormajuhdiksi vaikeisiin maastoihin ja yhtä hyvin

ratsuiksi kuinajohevosiksikin. Vuonohevoset ovat roh-

keita ja lujatahtoisia sekä hyviä rehunkäyttäjiä. Vuo-

nohevosella on lisäksi rauhallinen temperamentti.

Vuonohevosten säkäkorkeus on noin 135–150 cm.

Vuonohevoset luokitellaan kokonsa vuoksi toisinaan-

poneiksi, mutta ne ovat tyypiltään hevosia.

Lähde: Wikipedia

Page 16 - Alueviesti_23_2007